en tiedä mikä helvetti siihen on tullu. Mutta me siis tutustuttiin viime syksynä lapsiemme myötä, jotka ovat melkein saman ikäsiä. Kaverini oli alussa tosi hyvä tyyppi mutta nyt täys kuspää. Se on semmosta jatkuvaa vertailua ja kateutta sen puolelta, vertaa meijän muksuja ja hänen seurassa ollessa semmosta jatkuvaa piilovittuilua mun lapsesta. Hän on siis hyvä äiti ja minä taas hänen mielestä en. Ja nyt sitten ilmoitin että sain vakituisen työn jossa alotan syksyllä niin asiaan ei tullu minkäänlaista kommenttia, mitä nyt luulis että kaveri olis edes onnitellu, rupes vain sanomaan että se on kuule niin rankkaa olla töissä kun on pieni lapsi, ettet sä jaksa. Sitten ei anna mun lapsen edes koskea omaansa kun pelkää pöpöjä ja läppii poikaani käsille jos koskeekaan hänen muksuunsa, tähän kyllä oon puuttunu ja sanoin kerrankin kun läpsi poikaani, että ei se sun lapses kuole jos ne nyt toistensa kans leikkii. Päätinpä tässä sitten etten enään viissi olla tuommosen kateellisen paskan kanssa missään tekemisissä.....Hohhoijaa, tekipäs hyvää purkaa mieltä, TATTISTA 
