Mua on alkanu ahdistamaan oma lapsen kasvatustyylini, koska tällä palstalla osataan niin "hyvin" perustella toisenlaisia tyylejä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Kukin toimii, toivottavasti, sellaisella tavalla joka parhaiten sopii omalle perheelle JA joka on lapsiystävällistä.

Jos lapsi nukkuu kiltisti omassa huoneessa, niin se on lapsiystävällistä.
Jos lapsi taas itkee, ei uskalla nukkua omassa huoneessa, jne, niin se ei ole lapsiystävällistä.

Meillä on nukuttu hyvin, perhepedissä koko porukka. Ollaan myös syötetty yöllä niin kauan kuin vauvat ovat sitä itse halunneet. Meille on sopinut tämä, jollekin toiselle sopii jokin muu. Yksikään lapsi tuskin on vakavasti traumatisoitunut siitä, että on mennyt illalla kiltisti nukkumaan omaan huoneeseensa, ja herännyt sieltä virkeänä aamulla :)
 
Kiitos vastauksista. Ainiin ja mun listasta unohtu vielä yks paha, että lapsi meni 10kk iässä pph:lle, koska jatkoin opiskelujani. Ja kaikki nämä miten minä kasvatan, tuntuu jotenkin nyt ajateltuna niin itsekkäiltä päätöksiltä. oisin kaikissa voinut tehdä toisin ja ajatella lapsen parasta :( en oo tahalleen ollu itsekäs, en ollut ennen edes ajatellut että nämä toimintatapani voisivat olla lapselle pahaksi, ennen kun täältä luin. Meillä lapsi saa joka päivä syliä ja yhdessäoloa ja hänen kanssa leikitään. Tarpeisiin myös vastataan nopeasti, koska ainoa kun on. Silti poika nauttii myös yksin leikkimisestä. Välillä nyt viimepäivinä kun syyllisyys on vaivannut, olen väkisin tunkenut itseäni keskelle pojan intensiivisiä leikkijä ja poika onkin hermostunut siitä. heti tulee semmonen olo, että pojaltani puuttuu minun itsekkyyden takia empattisuus. :( Mutta helpottavaa kuulla, etten ole ainoa lajissani, ja että pojallani on silti mahdollisuutena kasvaa täysin tasapainoinen ihminen.
 
Nyt me kilpaillaan kuka on huonoin aiti :kieh:
ei kai kellaan se todellinen arki ole niin hienoa ja taydellista kuin viestit antaa ymmartaa. Valilla ollaan paivat liesussa ja lapsi syo mita sattuu ja nukkuu milloin sattuu. Omassa sangyssaan on kotona aina nukkunut ja niin tulee nukkumaan toinenkin, koska mina en saa yhtaa unta jos on pieni vieressa hyorimassa ja pelkaan kierahtavani paalle. Eika ainakaan viela nayta tunnevammaiselta. Jos poikasi nukkuu hyvin niin selkeastihan se on silloin tyytyvainen tilanteeseen. Ja jos paivalla halitaan ja pusutellaan niin hyvinhan se siina menee. Ja mita siihen imettamiseen tulee niin ma naen nyt jo painajaisia taman toisen imettamisesta kun se oli niin pirhanan kipeata puuhaa ensimmaisella kerralla ja meinaan alkaa toisellekin tarjota kiinteata 4k iassa jos on sama peli talla kertaa. Mulla ei ainakaan tissit ymmartaneet mitaan tarpeen ja tarjonnan paalle vaan pakkasivat kivikovaksi joka armas yo ja paiva sen nelja kuukautta vaikken pumpannut tyhjaksi tms. Soin buranaa kuin leipaa ekat viikot sen takia kun neuvolan tati sanoi etta kylla se siita rauhoittuu se tarjonta jos ei pumppaa. Niimpa... ei rauhoittunut ei. Enka aio talla kertaa kylla itseani raakata samalla tavalla, parkua vaansin yot. Ole siina sitten hyva aiti, kun aina sattuu.
Etta jokainen tyylillaan ja kai niita "taydellisia" aiteja on aika harvassa jotka aina jaksaa ja pystyy ja kykenee. Ihmisia tassa jokainen vaan on. Ja kai sita pitaa aidinkin olla tyytyvainen jotta lapsikin olisi, ei kai silla martyyripelilla onnellisia lapsia kasvateta. Kyllahan ne nyt sen vaistoaa jos koitat omalla kustannuksellasi tehda kaiken ihan vain mennaksesi "taydellisten" ohjeiden mukaan. Ja tulee sita valilla huudettua tuolle tytolle kun oikein pinna menee vaikka eihan se rassu nyt viela ymmarra ja onhan sen tarkoituskin koetella niita rajojaan. Paha mielihan siita tulee itselle jalkeen pain, mutta minkas teet ja ei kai se sita nyt vammauta jos ei joka paiva huudeta. En ainakaan itse myonna olevani tunnevammainen vaikka muistan kylla aidilla valilla hermojen menneen meidan kanssa...
 

Yhteistyössä