Jaa no sinulla on aika suppea käsitys, vaikka se ei minua suututakaan. Itse olen ollut suhteessa itseäni hiukan yli 20 vuotta vanhemman miehen kanssa. Olin ihan aikuinen, joten en usko että mies oli mikään lasten perään katselija. Statuskysymyksestä en tiedä, koska en tiedä missä se sitten olisi näkynyt? Enimmäkseen vietimme aikaa yhdessä matkustellen, keskustellen, hyvää ruokaa laittaen ja syöden. Uskon, että hän, kuten minäkin, löysi toisessaan vertaisensa nokkelan ja sujuvasanaisen keskustelukumppanin, rauhaa rakastavan sielunystävän, jonka kanssa voi yhtä hyvin vaieta kuin puhua pajattaa. Uskon kelvanneeni muillekin, koska minulla oli samaan aikaan, ja on sen jälkeenkin ollut ikäisiäni ja muutenkin tuota miestä nuorempia seurustelukumppaneita.
ajatuksesi on sinänsä kummallinen, että kohdistat sen koskemaan ainoastaan suuren ikäeron pareja, joissa vanhempi osapuoli on mies. Miksi ei tämä koskisi myös niitä pareja, joissa vanhempi osapuoli on nainen? Tai samantien muita "epäsuhtaisia" pareja, kuten sellaisia, joissa toinen on toista rikkaampi, kauniimpi, hoikempi, urheilullisempi, koulutetumpi, musiikillisesti lahjakkaampi jne?