Mua ei pyydetty mieheni kaverin lapselle kummiksi, vain mieheni!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Loukattu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

Loukattu

Vieras
Ollaan naimisissa ja meille syntyy lapsi kuukauden päästä. Mies haluaisi tuon kaverinsa myös lapsemme kummiksi ja oltiin ajateltu,että hänen vaimonsa pyydettäisiin myös. Mutta nyt en enää tiedä,kuinka toimia? Mun sisko miehensä kanssa on ainakin toiset kummit. Nyt en taida haluta pyytää mieheni kaverin puolisoa, kun muakaan ei pyydetty. Miten te itse toimisitte tällaisessa tilanteessa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Muffa:
En mäkään pyytänyt parhaan ystäväni miestä. Ystävä on ollut elämässäni mukana ala-asteelta lähtien ja miehen olen pari kertaa ohimennen tavannut.

no just näin. mieheni on siskonsa lapsen kummi, minä en. Minä olen ystäväni lapsen kummi, mieheni ei. mä en vaan osaa loukkaantua...
 
Mä en ole pyytänyt pariskuntia kummeiksi. Ihan liikaa seurannut sivusta niitä ongelmia, mitä lapselle - ja lapsen vanhemmille - esim synttäreiden, rippijuhlien tai yo-juhlien järjestämisen suhteen syntyy, jos kummit eivät pysty eron jälkeen olemaan samassa juhlassa. Riitaisan eron jälkeen kun kummeille se kummilapsi taitaa olla yks niitä viimesiä, joita taistelussa ajatellaan.
 
Meillä ei mieskään ryhtyny niitten kaverettensa kummiks, koska eivät minua pyytäneet. Ja en kyllä ite tuossa tilanteessa pyytäis niitä omanikaan kummeiks kumpaakaan.
 
Mun mielestä puoliso ei automaattisesti tule mukana,meillä on kaikki kummit olleet tähän mennessä yksin kummeja vaikka kaikki ovat olleet naimisissa tai pitkässäkin parisuhteessa.Minä en antaisi tuon vaikuttaa omiin kummivalintoihin,ei tuollaisessa asiassa kannata ruveta "kostamaan",pyydätte omalle lapsellenne kummit niin kuin haluatte.
 
No en kyllä ymmärrä minäkään pointtiasi. Musta se on ikävää ottaa "pariskuntia" kummeiksi, kun jos eroja tulee niin siinä häviää se toinen kummi, joka ei ole "mitään" lapselle tai vanhemmille. Ei tietenkään aina...
 
No minusta vain on kyllä melko outoa, jos avioparista tai pitkään yhdessä asuneesta parista vain toinen valitaan kummiksi (ellei toinen nyt ole sitten vaikka eriuskoinen tms. ).
 
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Meillä ei mieskään ryhtyny niitten kaverettensa kummiks, koska eivät minua pyytäneet. Ja en kyllä ite tuossa tilanteessa pyytäis niitä omanikaan kummeiks kumpaakaan.

siis kavereittensa penskan kummiks... niin ja oli ne mielestäni myös minun kavereita, mutta eipä sit vissiin...
 
Meillä myös kummeiksi pyydettiin vain niitä "varsinaisia" ystäviä, eli lapsuudenystävääni ja mieheni hyvää ystävää. Emme edes ajatelleet pyytää myös heidän puolisoitaan. Samoin minä olen ystäväni lapsen kummi yksin, ei miestäni edes pyydetty (ja jos olisi pyydetty, niin se olisi mielestäni ollut outoa). Miksi pariskunnat pitäisi pyytää yhdessä kummeiksi?
 
Ei meilläkään ole kummeina yhtään pariskuntaa. Omia sisaruksia ja pitkäaikaisia ystäviä, muttei heidän puolisoitaan. Ei haluttu että varsinaisia kummeja tulisi liikaa. Kummien puolisot ovat kuitenkin yhtä vahvasti mukana lastemme arjessa kuin itse kummitkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
No minusta vain on kyllä melko outoa, jos avioparista tai pitkään yhdessä asuneesta parista vain toinen valitaan kummiksi (ellei toinen nyt ole sitten vaikka eriuskoinen tms. ).
Avioparit ja pitkään yhdessä olleetkin päätyvät usein eroon. Kummia valitessa pitää ajatella lasta eikä tulevan kummin puolison mahdollista mielipahaa. Koska ei se kummin puolisokaan eron hetkellä pätkääkään ajattele tätä lasta olipa lapselle kummina tai ei.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ei meilläkään ole kummeina yhtään pariskuntaa. Omia sisaruksia ja pitkäaikaisia ystäviä, muttei heidän puolisoitaan. Ei haluttu että varsinaisia kummeja tulisi liikaa. Kummien puolisot ovat kuitenkin yhtä vahvasti mukana lastemme arjessa kuin itse kummitkin.

Juuri näin, olen täysin samaa mieltä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
No minusta vain on kyllä melko outoa, jos avioparista tai pitkään yhdessä asuneesta parista vain toinen valitaan kummiksi (ellei toinen nyt ole sitten vaikka eriuskoinen tms. ).


Se toinen osapuoli ei välttämättä ole yhtään läheinen vaikkapa kaverin vaimo olisikin. Usein kummeihin halutaan olevan henkilökohtainen suhde. Ap olisi varmaan puhunut meidän kaverista/kavereista jos olisi molemmat lapsen vanhemmille läheisiä.
 
Me pyydettiin kuopukselle kummiksi miehen veli, ilman tyttöystäväänsä. Ihan siitä syystä, etteivät olleet seurustelleet kovin kauaa sillon vielä, emmekä tunne kyseistä naista kovin hyvin. Oli kyllä vaikea päätös siinä mielessä, ettemme tahtoneet loukata ketään.
 
Siis ottaisitteko (mun tilanteessa)mieheni kaverin vaimon myös lapseni kummiksi vaikkei mua pyydetty heidän lapsensa kummiksi? En tulevia eroja mieti tai lahjojen määrää. Mua veetuttaa,että mä hankin ukon kummilapselle lahjat,vaikken kummi olekaan.
 

Yhteistyössä