Mua ahdistaa uusi talomme!

["a.p"]

Joo, myytiin tää rivari, koska miehen unelma on juurikin omakotitalo ja tietysti minunkin unelma, mä oon vaan tällanen käytännön ihminen ja tykkään kun kaikki toimii ja elämä on helppoa Mies on innoissaan kun pääsee nikkaroimaan ja tekemään kaikkea tollasessa vanhassa talossa. Hän ei ole viihtynyt yhtään tässä rivarissa.
Joo, remonttia oli tehty ja tiedämme et ne pitääkin olla tarkkaa tehtynä noin vanhassa talossa, jotta se hengittää, raportit ja tiedot ollaan saatu rempoista ja niitä tehdyiltä firmoilta ja kuntotarkastuksessa kaikki oli ok. Ja myyjällä on vastuu jos sieltä rakenteista sitten jotain löytyy.
Alakertaan ollaan suunniteltu josko joskus sais edes kodinhoitohuoneen.
Olihan talossa hyvääkin; upea tontti, pari omenapuuta, kunnostettu upea pihasauna, aivan ihana keittiö laadukkailla kodinkoneilla, upeita yksityiskohtia mm. sisustustiiliseinää ym. Ja se mua vähän tässä kiehtookin, kun tollaset vanhat talot ovat nimenomaan tunnelmallisia ja kodikkaita
Okei, eli löytyi siis paljon hyvääkin....kiukuttelen kaiketi vain, koska en pidä muutoksista ja poden ehkä sitten eroahdistusta...kaipas se ohi menee. Meillä on 2-vuotias lapsi ja hän ainakin tykkäsi ja osaa onneksi hienosti jo mennä portaista.

 

["a.p"]

Niin ja kuuntelin vaistoani, se tuntui heti hyvältä kun esittelyssä käytiin. Tämä olo tuli vasta kaupanteon jälkeen ja aluski olinkin ihan innoissani! Joten luulen ettei tämä johdu itse talosta vaan siitä, kun arkiasiat ja kaikki tulee vähän muuttumaan, onhan omakotitalossa pikkusen erilaista asua kun taloyhtiön hoivissa Ehkäpä vain pelkään tätä muutosta....olen tällainen välillä pienissäkin muutoksissa. Pidän kaikesta tutusta ja turvallisesta.

 

["vieras"]

Sua ei varmaan yhtään lohduta, mutta samanlainen olo oli mulla. Nyt ollaan asuttu vuosi tässä kahdessa tasossa, enkä vieläkään ole sopeutunut. Ei ole mieskään. Melkein joka pv ärsyttää noi portaat ja tää hankaluus, olen kotona vauvan ja pienen lapsen kanssa kaikki päivät. Me ei olla siis vuodenkaan elon jälkeen sopeuduttu ja ollaan jatkuvasti katsomassa uutta asuntoa. Mullaki oli kauppojen teon jälkeen tuollainen olo, että ei hitto mitä tuli tehtyä ja menetin uneni ja monesti on kaipuu vanhaan yhteen tasoon, jossa kaikki oli niin käytännöllistä....

 

["a.p"]

No ei oikeen lohduttanut ei. No katotaan miten meidän käy, tai minun. Olen ajatellut, että jos siinä nyt on ihan kauhea asua, niin ainahan sen saa myytyä. Ja sitten katellaan 1-taso ratkaisua. Nää rintamiestalot on vähän kans niin, että joko niistä tykkää tai sitten ei. Mä en tykkää niiden epäkäytännölisyydestä ja avaruuden puutteesta, mutta kuitenkin mua kiehtoo se tunnelmallisuus ja kodikkuus, joka sitten taas tosiaan syntyy kun ei ole niin avaraa ja kolkkoa, mitä esim. ihan uusissa taloissa...hankalaa, kyllä mä sit nään vuoden päästä et viihdynky vai en, katotaan sitten uudelleen. Tsemppiä teille kanssa!

 

[Kuinkas]

Olisipa kiva tietää, miten ketjun aloittajalle kävi. Toivottavasti oli ostokrapula ja pelko muutoksesta. Itse ainakin huomaan, että lasten kanssa kodin muuttaminen on todella raastavaa. Möimme itse vanhan rivarimme vuosi sitten, itku tuli. Piti mennä elämässä eteenpäin ja ostimme omakotitalon, talo paljastuikin asuinkelvottomaksi ja olemme asuneet nyt vuoden vuokralla. Omaa taloa etsitään kovasti ja tälläiset muutkin talotarinat kiehtovat. Onnea kaikille muuttoihin ja uusiin koitoksiin. Toivottavasti kuullaan vielä.