Mua ahdistaa ja kyllästyttää tuo jatkuva painostus siihen, että pitäisi olla AINAKIN 3v kotona per lapsi

[Noooo]

Tosiasia on että lapsesta kasvaa aikuinen vaikka sitä hoitaisi kotona minkäajan vaan. Ja kaikista meistä aika jättää jossain vaiheessa. Kunhan tekee niin ettei sitten vanhainkodissa kadu jos sinne asti porskuttaa. Ja jos katuu niin mitäs sen väliä on ei siä varmaan muutakaan tekemistä. Koittakaas nyt vaan keskittyä elään. Ja ihan päivä kerrallaan. Antakaa lapsille halit niin kotona olevat ja töissä olevat sitten työpäivän jälkeen

 

[mamma6v]

[QUOTE="vieras";28119302]Idioottimaisin vastaus tässä ketjussa. Mitä se tarkoittaa-no yksinkertaisesti sitä että äiti keskittyy lapsiin, haluaa hoitaa OMAT lapsensa kotona, on tehnyt sellaisen valinnan. Miksi silloin samanaikaisesti pitäisi käydä työssä? Jonkunhan pitää ne lapset kuitenkin hoitaa,vai onko sinusta se tarhatäti parempi äiti kuin sinä itse?
Varmasti osataan saada aikaiseksi sosiaalisia suhteita JOS halutaan, mutta miten se edes liittyy tähän asiaan?Mitä pahaa siinä on että äiti ei käy "päivääkään töissä" sen kolmen vuoden aikana?Mitä niin ihmeellistä siinä työssäkäymisessä oikein on?
Teillä työnarkomaaneilla on mennyt pasmat pahasti sekaisin. Palvokaa nyt mielummin sitä omaa lasta kuin työssäkäymistä.Miksi helvetissä jonkun naapurin tädin pitäisi hoitaa minun lapsiani???[/QUOTE]

Kiitos palautteesta!
Tarhatäti ei ole hoitanut lapsiani viimeiseen 4,5vuoden aikana ja sitäkin ennen vain muutaman kuukauden. Silti voin käydä töissä koska on olemassa sellaisia sosiaalisia suhteita että siitä hyötyy molempien perheiden vanhemmat ja lapsilla kotiympäristössä tuttu hoitaja työpäivän ajan. Jos yhteiskunta on minua 7 vuotta nykyiseen ammattiin antanut ammatillista koulutusta ja mahdollistanut aina yli vuoden kotona puhdasta kotona oloa(kaikkien neljän lapsen kohdalla) niin voin ihan hyvin keikkailla ja käydä pätkiä töissä/osa-aikaisesti että veroja maksan ja pidän samalla työtaitoja yllä. Lapset ovat silti edelleen kotihoidossa vaikka nuorin jo 2vuotta.

 

["sammakko"]

Ensimmäinen lapseni lähti päiväkotiin 1- vuotis syntymäpäivänään ja niin tulee lähtemään heinäkuussa syntyvä pienokainen myös. Olkoon kukainenkin mitä mieltä lystää. Minun elämä, minun lapset.

 

["jep"]

Kiitos palautteesta!
Tarhatäti ei ole hoitanut lapsiani viimeiseen 4,5vuoden aikana ja sitäkin ennen vain muutaman kuukauden. Silti voin käydä töissä koska on olemassa sellaisia sosiaalisia suhteita että siitä hyötyy molempien perheiden vanhemmat ja lapsilla kotiympäristössä tuttu hoitaja työpäivän ajan. Jos yhteiskunta on minua 7 vuotta nykyiseen ammattiin antanut ammatillista koulutusta ja mahdollistanut aina yli vuoden kotona puhdasta kotona oloa(kaikkien neljän lapsen kohdalla) niin voin ihan hyvin keikkailla ja käydä pätkiä töissä/osa-aikaisesti että veroja maksan ja pidän samalla työtaitoja yllä. Lapset ovat silti edelleen kotihoidossa vaikka nuorin jo 2vuotta.

Tuohan kuulostaa loistavalta. En edes usko, että olisi lapsen etu, että äiti "keskittyy heihin täysin" vuosikausia. Harmillista vaan, että usein niin radikaaliin osa-aikaisuuteen, ettei päivähoitoa tarvittaisi, ei ole käytännössä mahdollisuuksia, ellei sitten ole noita mainitsemiasi sosiaalisia suhteita. En usko kotiäitien väsymyksen perussyyn olevan kotona olemisen rankkuus sinänsä (pl. väliaikaiset erittäin haastavat ikävaiheet ja niiden yhdistelmät usealla lapsella), vaan juuri se, ettei ole varsinaisia omia juttuja, mahdollisuutta käyttää vähän eri taitoja kuin kotiäitinä tarvittavat jne.