Mua ahdistaa ihan perkeleesti ajatus töihin menosta

["vieras"]

Mulla on vuosi vielä hoitovapaata jäljellä, sit pitäis mennä takasin töihin ja viedä lapsi hoitoon. Ja musta tuntuu etten pysty, enkä halua. En tuonne mun duuniin enkä minnekään muuallekaan. Mä en jaksa ihmisiä enkä jaksa ja halua tutustua keihinkään uusiin ihmisiin (=töihin tullut uusia mun hoitivapaan aikana, pk:n henkilökunta).
Päivä päivältä ahdistaa enemmän, mä haluun vaan olla kotona.

 

[ok]

Kyllä siihen tottuu Tuollaista se on aina, kun on pitkään pois kuvioista. Viimeistään ekan kuukauden kuluessa totut.

 

["vieras"]

Pitäiskö sun vähän kurkata oman pääsi ulkopuolelle välillä? Tuollaiseksi sitä menee, kun koteloituu vain omaan arkeensa. Mitä vähemmän on uutta sitä pelottavammalta kaikki tuntuu. Rutiinit on hyvä olla olemassa, mutta ei niiden saisi antaa kahlita elämää.

 

["Vilukissa"]

No, voisitko ajatella sitten tekeväsi töitä kotona? Mutta toi töihinlähtöahdistus on ihan normaalia, varsinkin jos on ollut pitempään kotona. Kuitenkin arjen lähtiessä rullaamaan, niin se ahdistuskin poistuu, kun huomaa, ettei se nyt "Niin kamalaa olekaan" . Hyviä puoliahan se vain tuo tullessaan; säännölliset tulot, arjen kantavat rutiinit, uusia ihmissuhteita, lapselle kavereita yms... Sulla on vielä vuosi aikaa miettiä ja ajatella, mitä teet . Tsemppiä.

 

["vieras"]

En tuu tottumaan, mulla on isompiakin lapsia ja tää tunne on ihan erilainen kuin koskaan ennen. Mä en vaan jaksa nähdä ketään vieraita, oon vielä asiakaspalveluhommissa niin jos jonkunlaista idioottia pitäis päivän aikana palvella. Mutta kun ei mua kiinnosta mikään muukaan. Voisin vaan olla kotona ja lähettää lapset maailmalle, sit oonkin vanha ämmä niin sama ois sen jälkeen kuolla pois.

 

["vieras"]

[QUOTE="Vilukissa";23950514]No, voisitko ajatella sitten tekeväsi töitä kotona? Mutta toi töihinlähtöahdistus on ihan normaalia, varsinkin jos on ollut pitempään kotona. Kuitenkin arjen lähtiessä rullaamaan, niin se ahdistuskin poistuu, kun huomaa, ettei se nyt "Niin kamalaa olekaan" . Hyviä puoliahan se vain tuo tullessaan; säännölliset tulot, arjen kantavat rutiinit, uusia ihmissuhteita, lapselle kavereita yms... Sulla on vielä vuosi aikaa miettiä ja ajatella, mitä teet . Tsemppiä.[/QUOTE]

Sekin vielä että mun palkka on niin huono että jäädään melkein -+0-tilanteeseen kun siitä vähentää hoitomaksut ja työmatkakulut
Oisko oikeesti tuhoontuomittu ajatus jäädä kokonaan pois työelämästä? En jaksa, ahdistaa ja ei vaan kiinnosta, ei mikään työ
Oon hyödytön.

 

["vieras"]

Kannattaisiko harkita avun hankkimista tuohon masennukseesi?

 

["vieras"]

Olen ap.

Siis joo, voisin hyvin tehdä jotain hommaa kotona, mutta mikäpä olis sellaista että sais yksin olla?
En mä mitään masentunut ole, aika erakko vaan, mitä vanhemmaksi tulen niin sitä vähemmän jaksan näköjään ihmisiä (poislukien oma perhe).

 

["Vilukissa"]

[QUOTE="vieras";23950542]Sekin vielä että mun palkka on niin huono että jäädään melkein -+0-tilanteeseen kun siitä vähentää hoitomaksut ja työmatkakulut
Oisko oikeesti tuhoontuomittu ajatus jäädä kokonaan pois työelämästä? En jaksa, ahdistaa ja ei vaan kiinnosta, ei mikään työ
Oon hyödytön.[/QUOTE]

Hei, nyt pois ja sassiin siitä hyödyttömyyden syöveristä!! Kun et sitä todellakaan ole, ja tiedät sen varsin hyvin itsekin!! Sulla on lapset, jotka tarvitsevat sinua. Ja kyllä - et voi jäädä pois noin vain työelämästä, sillä nyt jos koskaan sinne on vain mentävä, että saat seljätetyksi tuon masennuksesi. Jos jäät nyt kotiin vain olemaan, niin mitä se sitten toisi sinulle? Onhan kotonakin sitä työtä. Aikuiskontakteja ja seuraa sinä kaipaat - ja lapsesi vireää äitiä. Nyt ylös ja ihmisten pariin, oma perhe ei todellakaan riitä!

 

[ok]

[QUOTE="vieras";23950516]En tuu tottumaan, mulla on isompiakin lapsia ja tää tunne on ihan erilainen kuin koskaan ennen. Mä en vaan jaksa nähdä ketään vieraita, oon vielä asiakaspalveluhommissa niin jos jonkunlaista idioottia pitäis päivän aikana palvella. Mutta kun ei mua kiinnosta mikään muukaan. Voisin vaan olla kotona ja lähettää lapset maailmalle, sit oonkin vanha ämmä niin sama ois sen jälkeen kuolla pois.[/QUOTE]

Kuulostat masentuneelta.

 

["Nipsu"]

Entäs opiskelu? Vaikka etänä?

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";23950576]Olen ap.

Siis joo, voisin hyvin tehdä jotain hommaa kotona, mutta mikäpä olis sellaista että sais yksin olla?
En mä mitään masentunut ole, aika erakko vaan, mitä vanhemmaksi tulen niin sitä vähemmän jaksan näköjään ihmisiä (poislukien oma perhe).[/QUOTE]
Tuttu tunne Perheen lisäksi tosin tapaan mielelläni ystäviäni ja ystävystynkin vielä vanhoilla päivilläni, mutta työelämään liittyvä kestohymy alkaa vaatia jo apuvälineitä. Klemmarin voi taivuttaa ja kiinnittää kumilenksuun. Kumilenksu korvan taakse, klemmari suupieleen, toinen samanlainen toiselle puolelle ja hymy on taattu.

 

[4än lapsin äiti]

No sitten makaat kotona. On täällä tuhansia muitakin nautoja jotka eivät muuta tee, kuin istuvat perseellään ja puskevat pentuja tulemaan. Jälkikasvusta tuskin tulee kummempaa. Mutta siis, vaihtoehtoja on

 

[Kyllä,]

[QUOTE="vieras";23950458]Mulla on vuosi vielä hoitovapaata jäljellä, sit pitäis mennä takasin töihin ja viedä lapsi hoitoon. Ja musta tuntuu etten pysty, enkä halua. En tuonne mun duuniin enkä minnekään muuallekaan. Mä en jaksa ihmisiä enkä jaksa ja halua tutustua keihinkään uusiin ihmisiin (=töihin tullut uusia mun hoitivapaan aikana, pk:n henkilökunta).
Päivä päivältä ahdistaa enemmän, mä haluun vaan olla kotona.[/QUOTE]

ihan ku mä olisin tuon kirjottanut,paitsi et työt alkaa vajaan 2kk:n päästä...huoh ja nyyh.