Jotenkin alkanut ärsyttämään se että ihmiset aina ihannoi sellaista mikä ei kumminkaan tee onnelliseksi.
Tässä maailmassa tai Suomessa on sellainen ihme juttu, että jos et ole elämäsi aikana täyttänyt tiettyjä kriteerejä niin et voi olla "sisäpiirissä" ja olet totaalinen epäonnistuja.
Kaikenlainen turha materialismi ja miljoona lainat lähinnä ahdistaa minua, orjuuttaa turhaan oravan pyörään ... Ihmiset ajaa itsensä loppuun "kun aina pitää olla töissä että pystyy lyhentää lainaa" ja koko sun elämä on vaan sitä työtä.
Ihminen touhuaa ja kokoaa ja ahkeroi ja lopuksi kuolee ... Eikä aina tiedetä eletäänkö edes vanhaksi.
Oon lähtöisin ihan suht varakkaasta perheestä, mutta aikuisena elänyt perus vähävaraisen elämää ja väitän olevani todellakin onnellisempi ... Kun ei tarvi stressata kaikkea turhaa , mitä ei täältä kumminkaan kuollessaan mukaansa saa...
Joskus erehdyn haaveilemaan uudesta autosta, mutta mietin miltä se näyttää meidän perheessä ehkä jo puolenvuoden päästä... Ihan kamalalta , vaikka sitä yrittäisi siivotakin. Vähemmän harmittaa kun ajelee ihan perus halvalla kotterolla, niin ei niin kirpaise vaikka joku pikku Petteri sen kylkeen joskus pyörällä ajaa.
Sitten sellainen "fitness" elämä myös risoo, elämä on 24/7 sellasta, että sun elämä pyörii syömisen, treenaamisen ja terveyden ympärillä . Ja ainut asia mihin oot tyytyväinen koko elämässä , on sun rasvaprosentti ja jos se kasvaa niin on maailman loppu lähellä... Eli sekin loppujen lopuksi saa olon olon tuntumaan sille että jos et ole tietyn näköinen niin et voi olla arvostettava ihminen .
Ja jotenkin tuntuu ettei ihmiset oikeasti enää edes tiedä millaisia persoonia ne loppujen lopuksi edes on, kun kaikki kulkee ajatuksineen vaan muiden mukana. Jos muillakin on ripsien pidennykset niin tottakai nyt itselläkin pitää olla! Ja jalkaan laitetaan vaikka pelkät verkkosukkahousut jos se on muotia.
Noita ripsien pidennyksiäkin pidetään vaikka väkisin vaikka olisi vähän kutinaa ja allergiaa...
Jollain suvulla on tärkeää kouluttautuminen , voi hyvänen aika, se Lotta Karoliina on niin fiksu että opiskeli 10 ammattia korkeakoulussa , hip hei!
Mun puolesta kaikki ihmiset saa opiskella ja menestyä ja tehdä kaikkea , mutta se että se jotenkin kieroutuneesti vaikuttaa sinun ihmisarvoon , niin sitä en vaan todellakaan enää siedä. Kukaan kun ei voi loppujen lopuksi vaikuttaa siihen kuinka elämä tulee menemään... Yhdessä hetkessä saattaa insinööri maata sairaalassa letkuissa ettei pysty enää mihinkään.
Ja en mä sano että pitäs aina pelätä pahinta eikä saisi unelmoida ja tehdä, mutta mua vaan on alkanut ärsyttää sellainen turha ihmisten suosion tavoittelu.
Miksi ihmiset tekee elämänsä niin vaikeaksi?
Tässä maailmassa tai Suomessa on sellainen ihme juttu, että jos et ole elämäsi aikana täyttänyt tiettyjä kriteerejä niin et voi olla "sisäpiirissä" ja olet totaalinen epäonnistuja.
Kaikenlainen turha materialismi ja miljoona lainat lähinnä ahdistaa minua, orjuuttaa turhaan oravan pyörään ... Ihmiset ajaa itsensä loppuun "kun aina pitää olla töissä että pystyy lyhentää lainaa" ja koko sun elämä on vaan sitä työtä.
Ihminen touhuaa ja kokoaa ja ahkeroi ja lopuksi kuolee ... Eikä aina tiedetä eletäänkö edes vanhaksi.
Oon lähtöisin ihan suht varakkaasta perheestä, mutta aikuisena elänyt perus vähävaraisen elämää ja väitän olevani todellakin onnellisempi ... Kun ei tarvi stressata kaikkea turhaa , mitä ei täältä kumminkaan kuollessaan mukaansa saa...
Joskus erehdyn haaveilemaan uudesta autosta, mutta mietin miltä se näyttää meidän perheessä ehkä jo puolenvuoden päästä... Ihan kamalalta , vaikka sitä yrittäisi siivotakin. Vähemmän harmittaa kun ajelee ihan perus halvalla kotterolla, niin ei niin kirpaise vaikka joku pikku Petteri sen kylkeen joskus pyörällä ajaa.
Sitten sellainen "fitness" elämä myös risoo, elämä on 24/7 sellasta, että sun elämä pyörii syömisen, treenaamisen ja terveyden ympärillä . Ja ainut asia mihin oot tyytyväinen koko elämässä , on sun rasvaprosentti ja jos se kasvaa niin on maailman loppu lähellä... Eli sekin loppujen lopuksi saa olon olon tuntumaan sille että jos et ole tietyn näköinen niin et voi olla arvostettava ihminen .
Ja jotenkin tuntuu ettei ihmiset oikeasti enää edes tiedä millaisia persoonia ne loppujen lopuksi edes on, kun kaikki kulkee ajatuksineen vaan muiden mukana. Jos muillakin on ripsien pidennykset niin tottakai nyt itselläkin pitää olla! Ja jalkaan laitetaan vaikka pelkät verkkosukkahousut jos se on muotia.
Noita ripsien pidennyksiäkin pidetään vaikka väkisin vaikka olisi vähän kutinaa ja allergiaa...
Jollain suvulla on tärkeää kouluttautuminen , voi hyvänen aika, se Lotta Karoliina on niin fiksu että opiskeli 10 ammattia korkeakoulussa , hip hei!
Mun puolesta kaikki ihmiset saa opiskella ja menestyä ja tehdä kaikkea , mutta se että se jotenkin kieroutuneesti vaikuttaa sinun ihmisarvoon , niin sitä en vaan todellakaan enää siedä. Kukaan kun ei voi loppujen lopuksi vaikuttaa siihen kuinka elämä tulee menemään... Yhdessä hetkessä saattaa insinööri maata sairaalassa letkuissa ettei pysty enää mihinkään.
Ja en mä sano että pitäs aina pelätä pahinta eikä saisi unelmoida ja tehdä, mutta mua vaan on alkanut ärsyttää sellainen turha ihmisten suosion tavoittelu.
Miksi ihmiset tekee elämänsä niin vaikeaksi?
