Morjensta pitkästä aikaa! Kertookaapa rippilahjaideoita rahan lisäksi? Jotain pysyvää muistoa??

Oltain tänään menossa kummilapsen synttäreille ja tässä jo mietin, että mitähän sitä rippilahjaksi..

Rahaa neiti haluaa, kun säästää ja paljoa ei oo vara antaa..mutta jotain pientä pysyvää ois kiva lahjoittaa..

Poikamainen tyttö eli ei meikkaa eikä muutenkaan tyttöile...koruako vai ...??

 

Laattaranneketju, johon tulee kaiverruksena konfirmaatiopäivä. Tai nomination rannekoru.

 

koru, mut ei tarvi välttämättä olla pelkkä risti, voi olla omanlainenkin =)

 

Laattaranneketju, johon tulee kaiverruksena konfirmaatiopäivä. Tai nomination rannekoru.

Mikä nomination häh...??

 

Koruista esim. sellainen yksinkertainen hopearannekoru, miksihän sitä sanotaan, sellainen pikkurinkuloista tehty
Rahan lisäksi vaikka muumimuki tms. astiajuttu.

 

Laattaranneketju, johon tulee kaiverruksena konfirmaatiopäivä. Tai nomination rannekoru.

Mikä nomination häh...??

Se on semmonen palarannekoru, johon ostetaan eka perusranneke (koostuu pienistä paloista), ja niitä paloja voi siihen sit ostaa ja vaihtaa, ja koota korusta mieleisensä. Viimekesänä ainakin oli suosiossa ostaa just rippilapsille semmonen perusranneke ja siihen pala jossa kultainen risti....

Hmm... Huonosti ehkä selitetty, mut googlellakin löytää kuvia ja tietoa tosta korusta.

 

Mä antaisin ehkä tytön itse valita.

 

Meidän tytölle tulee lahjakortti huonekaluliikkeeseen ja kodintekstiili liikkeeseen (haluaa keräillä kotia varten).

 

Juuri konfirmaatiovuosia elävän poikaparven äitinä en voi kuin ihmetellä tätä halua antaa "joku pysyvä muisto" lahjaksi. Kun kenelläkään ainakaan meidän tutuissa ei ole varaa antaa kunnon kitaraa, niin eikö se kävisi, että jokainen antaisi sen verran rahaa kuin on rahkeita, ja rippilapsi ostaa niillä itselleen sen kitaran? Luultavasti hän muistaa seuraavat vuodet joka kerta kitaraan tarttuessaan heitä, joiden avulla kitara kerran hankittiin.

Ja mikä on pysyvämpää kuin soittotaito ja rakkaus musiikkiin, joka esim. tällaisen lahjan avulla annetaan?

(Repii jo ennakkoon hiuksiaan, kun miettii kuinka monen laattakorun verran muutenkin temperamentikas toinen jaksaa olla tulevana kesänä kohtelias, kun sellaisia puolentoista tonnin rumpuja halajaa hän)

 

lahjakortti suomalaiseen ?

 

Laita Piika-äiti lapsen kutsuun kohtelias pyyntö aiheesta. Se helpottaisi kaikkia, vieraita eniten!

 

Juuri konfirmaatiovuosia elävän poikaparven äitinä en voi kuin ihmetellä tätä halua antaa "joku pysyvä muisto" lahjaksi. Kun kenelläkään ainakaan meidän tutuissa ei ole varaa antaa kunnon kitaraa, niin eikö se kävisi, että jokainen antaisi sen verran rahaa kuin on rahkeita, ja rippilapsi ostaa niillä itselleen sen kitaran? Luultavasti hän muistaa seuraavat vuodet joka kerta kitaraan tarttuessaan heitä, joiden avulla kitara kerran hankittiin.

Ja mikä on pysyvämpää kuin soittotaito ja rakkaus musiikkiin, joka esim. tällaisen lahjan avulla annetaan?

(Repii jo ennakkoon hiuksiaan, kun miettii kuinka monen laattakorun verran muutenkin temperamentikas toinen jaksaa olla tulevana kesänä kohtelias, kun sellaisia puolentoista tonnin rumpuja halajaa hän)

^^^^| !! Huomoikaahan nyt hyvät ihmiset tämä !! |^^^^

 

Ei korua! Mä sain noita koruja pilvin pimein, enkä yhtään niistä käytä, enkä niistä tykkää. Ei niitä tullut edes aikanaan käytettyä.

Kummitädiltä sain itsekudotut pöytäliinan ja tabletit. Ne on rakkaita. Toiselta kummitädiltä sain lakanoita. Ne on kulkeneet vuosikausia mukana ja ovat olleet käytössä ja tarpeen Ehkä noita ei silloin aikanaan niin arvostanut, mutta vuosien saatossa on kyllä ajatukset muuttuneet. Eli jos jotain pysyvää haluatte antaa, niin miksi ei jotain kivaa ja tarpeellista tulevaan aikuiselämään? Uskoisin, että suurin osa tulee arvostamaan tällaista muistoa enemmän, kuin jotain korua, joka sitten pölyttyy laatikossa, kun menee muodista!

 

Koruja tulee sieltä sun täältä. Minä suosittelen vaikka hopeista kakkulapiota tai jotain maljakkoa rippikukille.

 

Nykyaikana on outoa minusta, että lahja pitää olla just joku tietty mieleinen...ennen oltiin kiitollisia siitä mitä saatiin.Toisaalta ymmärrän pointin, mutta toisaalta en.Itse en ikinä voisi hääkutsuun tai mihinkään laittaa, että rahaa kiitos.

 

Ei apua! Miettikään nyt kuitenkin kahteen kertaan, mitä kodintarvikkeita ostatte! Nykyään kun ihmiset sisustavat kotejaan niin eri tavoin. Minulle ainakin on kauhistus ottaa lahjaksi vastaan jotain "fiiniä" pöytäliinaa tai kakkulapiota, joille ei kertakaikkiaan meillä ole mitään käyttöä ja jotka eivät meille sovi. Noloa sekä antajalle että vastaanottajalle, jos maut eivät kohtaa. Ja nuoren tulevaa sisustusmakua on etukäteen tosi vaikea ennustaa - ikävää, jos jotkut täti-ihmiset sitä haluavat omilla lahjavalinnoillaan ohjata...

Ensi kesänä ripille pääsevän pojan äitinä (ja poikaa kuulleena) tiedän, että kaikkein parasta olisi saada rahaa johonkin tiettyyn tarkoitukseen (meilläkin rummut ostolistalla, samoin mopo). Kyllä sitä lahjaa paljon suuremmalla kiitollisuudella varmasti muistellaan kuin jotain ruusukuvioista kakkulapiota... (sorry vaan kakkulapioiden kannattajat)

 

Juuri konfirmaatiovuosia elävän poikaparven äitinä en voi kuin ihmetellä tätä halua antaa "joku pysyvä muisto" lahjaksi. Kun kenelläkään ainakaan meidän tutuissa ei ole varaa antaa kunnon kitaraa, niin eikö se kävisi, että jokainen antaisi sen verran rahaa kuin on rahkeita, ja rippilapsi ostaa niillä itselleen sen kitaran? Luultavasti hän muistaa seuraavat vuodet joka kerta kitaraan tarttuessaan heitä, joiden avulla kitara kerran hankittiin.

Ja mikä on pysyvämpää kuin soittotaito ja rakkaus musiikkiin, joka esim. tällaisen lahjan avulla annetaan?

(Repii jo ennakkoon hiuksiaan, kun miettii kuinka monen laattakorun verran muutenkin temperamentikas toinen jaksaa olla tulevana kesänä kohtelias, kun sellaisia puolentoista tonnin rumpuja halajaa hän)

Juurikin näin!

 

Koruja tulee sieltä sun täältä. Minä suosittelen vaikka hopeista kakkulapiota tai jotain maljakkoa rippikukille.

HYIHYI! En edes 3-kymppisenä lahjaksi saatua kakkulapiota arvosta, saati jos oisin saanut sellaisen rippiöhjaksi. Toinen kammotus on jotkut "ruusulusikat".*AUTS*

 

omat lapseni on saaneet jo vuosia teema-astia sarjaa. meillä ainakin tykätään synttäreillä, nimppareilla, jouluna, rippilahjaksi.....vanhin muutti juuri kotoa komea kokoelma oli

 

Aiempia peesaten raha on varmasti paras, mutta jos haluat jotain pysyvää antaa, ala vaikka keräämään lapselle jotakin astiasarjaa tulevaa itsenäistä elämää varten - siihen kun ei enää kovin montaa vuotta ole. Kummina voit kartuttaa samaa sarjaa synttäreinä ja jouluinakin. Meidän suvussa tätä on tehty vuosia ja rippilapset on olleet tyytyväisiä.

 

Koruja tulee sieltä sun täältä. Minä suosittelen vaikka hopeista kakkulapiota tai jotain maljakkoa rippikukille.

HYIHYI! En edes 3-kymppisenä lahjaksi saatua kakkulapiota arvosta, saati jos oisin saanut sellaisen rippiöhjaksi. Toinen kammotus on jotkut "ruusulusikat".*AUTS*

Kakkulapioitakin on monenlaisia Kyllä niitä siinä vaiheessa rupeaa arvostamaan, kun niitä tarvitsee useamman jotain juhlia järjestäessä ja ihmettelee, tökkääkö leipäveitsen kakkuun vai millä ottaa. Ei yleensä haittaa vaikkei se kakkulapio ole edes samaa sarjaa muiden kanssa. Vähemmän sellainen haittaa kuin epämieluisa astiasto (juu, kokemusta on, vaikka kiitollinen pitäisi olla), joka vie vielä paljon tilaa. No, nykyäänhän voi aina myydä vaikka huutiksessa ne epämieluisat lahjat pois. JOS jotain astiasarjaa rupeaa keräämään, niin silloin on parempi kysyä saajan mielipidettä, ettei pistä rahojaan ihan turhaan.