Moniko on kokenut suuren rakkauden, mutta ei ole voinut vain "ottaa" sitä vastaan

[vieras]

Tarkoitan, että kaksi ihmistä rakastunut palavasti, mutta olosuhteiden pakosta eivät ole voineet olla yhdessä. Esimerkiksi, koska ei ole halunnut kuitenkaan rikkoa avioliittoa.

Miten kauan kestää päästä yli siitä, että voikin olla vain ystävä jonkun kanssa, jota rakastaa enemmän kuin mitään? Vai pääseekö siitä yli? Oppii elämään sen kanssa?

 

[vieras]

Mulla on nyt päällä tuo tilanne. Emme ole "uuden rakkaan" kanssa vielä joutuneet eroamaan, mutta jo valmiiksi pelkään sitä.

 

[ap]

Mulla on nyt päällä tuo tilanne. Emme ole "uuden rakkaan" kanssa vielä joutuneet eroamaan, mutta jo valmiiksi pelkään sitä.

Kerrotko mistä syystä ette voi jatkaa? Minä olen täll hetkellä aivan palasina, vaikka tiedän toimivani oikein.

 

[vieras]

Mulla on nyt päällä tuo tilanne. Emme ole "uuden rakkaan" kanssa vielä joutuneet eroamaan, mutta jo valmiiksi pelkään sitä.

Kerrotko mistä syystä ette voi jatkaa? Minä olen täll hetkellä aivan palasina, vaikka tiedän toimivani oikein.

No just siitä syystä kuin aloituksessasi oli. Eli olen parisuhteessa jota en erinäisitä syistä voi lopettaa. Ja tämä "salarakas" on vienyt totaalisesti jalat alta, mut tulevaisuutta meillä ei ole.

 

[mjy]

kyllä opit elämään asian kanssa.. se tulee välillä mieleen!!! mutta kannattaako sitä ikinä kokonaan edes unohtaa? ne on kivoa ja ihania asioita muistella. itsellä käynyt nuorena sillai että ihastuttiin ja rakastuttiin miehen kanssa joka oli naimisissa ja sitten löysin itselle miehen ja lopetettiin tai siis tämä irto suhde jäi! vuosi sitten otin yhteyttä tähän mieheen ja nähtiin ja muisteltiin menneitä ja itkettiin ja naurettiin ja haleja ja suudelmia vaihdettiin ja nyt olemme yhteydessä sitten s-postilla sillon tällöin! enää ei tuntunut siltä että haluan vielä miestä, mutta ihana "ystävä"

 

[Samoin]

Mulla on nyt päällä tuo tilanne. Emme ole "uuden rakkaan" kanssa vielä joutuneet eroamaan, mutta jo valmiiksi pelkään sitä.

Minulla vähän samanmoinen juttu.. Varattuja ollaan molemmat..siinä se..

 

[ap]

Mulla on nyt päällä tuo tilanne. Emme ole "uuden rakkaan" kanssa vielä joutuneet eroamaan, mutta jo valmiiksi pelkään sitä.

Kerrotko mistä syystä ette voi jatkaa? Minä olen täll hetkellä aivan palasina, vaikka tiedän toimivani oikein.

No just siitä syystä kuin aloituksessasi oli. Eli olen parisuhteessa jota en erinäisitä syistä voi lopettaa. Ja tämä "salarakas" on vienyt totaalisesti jalat alta, mut tulevaisuutta meillä ei ole.

Ainut syy on siis se, että olet naimisissa? Onko tämä mies myös naimisissa?

Tämä repii minut rikki, mutta olenpa kokenut elämäni kesän. Kaikki ei koe tälläistä koskaan.

 

[ap]

kyllä opit elämään asian kanssa.. se tulee välillä mieleen!!! mutta kannattaako sitä ikinä kokonaan edes unohtaa? ne on kivoa ja ihania asioita muistella. itsellä käynyt nuorena sillai että ihastuttiin ja rakastuttiin miehen kanssa joka oli naimisissa ja sitten löysin itselle miehen ja lopetettiin tai siis tämä irto suhde jäi! vuosi sitten otin yhteyttä tähän mieheen ja nähtiin ja muisteltiin menneitä ja itkettiin ja naurettiin ja haleja ja suudelmia vaihdettiin ja nyt olemme yhteydessä sitten s-postilla sillon tällöin! enää ei tuntunut siltä että haluan vielä miestä, mutta ihana "ystävä"

Oi miten ihanaa, että kerroit tuon. Me aiomme tuon miehen kanssa pysyä ystävinä kuitenkin, mutta kumpikaan ei vain lopulta voi rikkoa avioliittoaan. Yritimme, mutta emme pysty. Ei ainakaan näin suoralta kädeltä... sen näkee miten elämä kuljettaa lopulta. Ja jos meidät on tarkoitettu toisillemme niin se tapahtuu kun sen aika on.

 

[ap]

kyllä opit elämään asian kanssa.. se tulee välillä mieleen!!! mutta kannattaako sitä ikinä kokonaan edes unohtaa? ne on kivoa ja ihania asioita muistella. itsellä käynyt nuorena sillai että ihastuttiin ja rakastuttiin miehen kanssa joka oli naimisissa ja sitten löysin itselle miehen ja lopetettiin tai siis tämä irto suhde jäi! vuosi sitten otin yhteyttä tähän mieheen ja nähtiin ja muisteltiin menneitä ja itkettiin ja naurettiin ja haleja ja suudelmia vaihdettiin ja nyt olemme yhteydessä sitten s-postilla sillon tällöin! enää ei tuntunut siltä että haluan vielä miestä, mutta ihana "ystävä"

Oi miten ihanaa, että kerroit tuon. Me aiomme tuon miehen kanssa pysyä ystävinä kuitenkin, mutta kumpikaan ei vain lopulta voi rikkoa avioliittoaan. Yritimme, mutta emme pysty. Ei ainakaan näin suoralta kädeltä... sen näkee miten elämä kuljettaa lopulta. Ja jos meidät on tarkoitettu toisillemme niin se tapahtuu kun sen aika on.

Oliko tämä mies muuten edelleen naimisissa nyt, kun otit yhteyttä? Entä itse?

 

[vieras]

Mulla on nyt päällä tuo tilanne. Emme ole "uuden rakkaan" kanssa vielä joutuneet eroamaan, mutta jo valmiiksi pelkään sitä.

Kerrotko mistä syystä ette voi jatkaa? Minä olen täll hetkellä aivan palasina, vaikka tiedän toimivani oikein.

No just siitä syystä kuin aloituksessasi oli. Eli olen parisuhteessa jota en erinäisitä syistä voi lopettaa. Ja tämä "salarakas" on vienyt totaalisesti jalat alta, mut tulevaisuutta meillä ei ole.

Ainut syy on siis se, että olet naimisissa? Onko tämä mies myös naimisissa?

Tämä repii minut rikki, mutta olenpa kokenut elämäni kesän. Kaikki ei koe tälläistä koskaan.

Mies ei ole naimisissa. Sekin sattuu, että hän saattaa tahollaan koska hyvänsä tavata jonkun toisen, vapaan naisen jonka kanssa voi jotain kehittyä. Siihen asti nautimme toisistamme salaa.

 

[mjy]

kyllä opit elämään asian kanssa.. se tulee välillä mieleen!!! mutta kannattaako sitä ikinä kokonaan edes unohtaa? ne on kivoa ja ihania asioita muistella. itsellä käynyt nuorena sillai että ihastuttiin ja rakastuttiin miehen kanssa joka oli naimisissa ja sitten löysin itselle miehen ja lopetettiin tai siis tämä irto suhde jäi! vuosi sitten otin yhteyttä tähän mieheen ja nähtiin ja muisteltiin menneitä ja itkettiin ja naurettiin ja haleja ja suudelmia vaihdettiin ja nyt olemme yhteydessä sitten s-postilla sillon tällöin! enää ei tuntunut siltä että haluan vielä miestä, mutta ihana "ystävä"

Oi miten ihanaa, että kerroit tuon. Me aiomme tuon miehen kanssa pysyä ystävinä kuitenkin, mutta kumpikaan ei vain lopulta voi rikkoa avioliittoaan. Yritimme, mutta emme pysty. Ei ainakaan näin suoralta kädeltä... sen näkee miten elämä kuljettaa lopulta. Ja jos meidät on tarkoitettu toisillemme niin se tapahtuu kun sen aika on.

Oliko tämä mies muuten edelleen naimisissa nyt, kun otit yhteyttä? Entä itse?

joo kyllä on vielä naimisissa ja hänellä 3 lasta ja hänen ja hänen vaimollaan ei ole juuri mitään muuta kun yhteiset lapset ja yhteinen koti. hän olis ollut valmis jatkaa mihin sillon jäätiin mutta minä hiukan peräännyin, otin häneen yhteyttä 1,5 vuotta sitten kun oli miehellä ja mulla huonompi aika suhteessa ja tosin vuos sitten nähtiin tämän toisen miehen kanssa. ne on vaikeita asioita päättää ja aikaa vieviä kun hänelläkin lapsia jne.. eri paikkakunnilla asutaan ja välimatka n200km joten sekin. mutta viimeksi sanoi että olisi valmis tulemaan tänne päin minun vuokseni ja sit meidän ikäero 15v ehkä alko nyt vaivaamaan. en tiedä mut hyvä näin

 

[/]

Minäminäminä. Ei ollut kysymys kenenkään kolmannen tai neljännen osapuolen sydämen rikkomisesta, vaan muista asioista, kun minun täytyi jättää ensirakkauteni.

 

[/]

joo kyllä on vielä naimisissa ja hänellä 3 lasta ja hänen ja hänen vaimollaan ei ole juuri mitään muuta kun yhteiset lapset ja yhteinen koti.

Hehheeh. Sun rakkaudentuskia helpottaa varmasti se, että tuo on pettäjämiehen säveltämää satua, että voisi sinutkin pitää vaimonsa lisäksi.

 

[mjy]

joo kyllä on vielä naimisissa ja hänellä 3 lasta ja hänen ja hänen vaimollaan ei ole juuri mitään muuta kun yhteiset lapset ja yhteinen koti.

Hehheeh. Sun rakkaudentuskia helpottaa varmasti se, että tuo on pettäjämiehen säveltämää satua, että voisi sinutkin pitää vaimonsa lisäksi.

mä olen tuntenut tämän 10 vuotta joten täytyy sanoa että aika hyvin ihmisen tunnen ja tavannut hänen veljensä ja hänen lapsensa! Kyllä tässä oli ihan tosi asiat mielessä!! täytyy nostaa hättua kyseiselle miehelle että ei ole lähtenyt sillä lapset siitä olisi kärsinyt kaikkein eniten!! varo vaan ettei sinulle käy samalla lailla.. tai mistä sä edes tiedät onko miehelläsi jo toinen

 

[Juu..]

joo kyllä on vielä naimisissa ja hänellä 3 lasta ja hänen ja hänen vaimollaan ei ole juuri mitään muuta kun yhteiset lapset ja yhteinen koti.

Hehheeh. Sun rakkaudentuskia helpottaa varmasti se, että tuo on pettäjämiehen säveltämää satua, että voisi sinutkin pitää vaimonsa lisäksi.

mä olen tuntenut tämän 10 vuotta joten täytyy sanoa että aika hyvin ihmisen tunnen ja tavannut hänen veljensä ja hänen lapsensa! Kyllä tässä oli ihan tosi asiat mielessä!! täytyy nostaa hättua kyseiselle miehelle että ei ole lähtenyt sillä lapset siitä olisi kärsinyt kaikkein eniten!! varo vaan ettei sinulle käy samalla lailla.. tai mistä sä edes tiedät onko miehelläsi jo toinen

Niinpä.. Minullakin jo puoli vuotta ollut salasuhde varattuun mieheen ja vähän ihmettelen ettei vaimo huomaa mitään.. Mies sanoo vain pystyvänsä elämään "normaalisti" kotona..mutta..

 

[mjy]

joo kyllä on vielä naimisissa ja hänellä 3 lasta ja hänen ja hänen vaimollaan ei ole juuri mitään muuta kun yhteiset lapset ja yhteinen koti.

Hehheeh. Sun rakkaudentuskia helpottaa varmasti se, että tuo on pettäjämiehen säveltämää satua, että voisi sinutkin pitää vaimonsa lisäksi.

mä olen tuntenut tämän 10 vuotta joten täytyy sanoa että aika hyvin ihmisen tunnen ja tavannut hänen veljensä ja hänen lapsensa! Kyllä tässä oli ihan tosi asiat mielessä!! täytyy nostaa hättua kyseiselle miehelle että ei ole lähtenyt sillä lapset siitä olisi kärsinyt kaikkein eniten!! varo vaan ettei sinulle käy samalla lailla.. tai mistä sä edes tiedät onko miehelläsi jo toinen

Niinpä.. Minullakin jo puoli vuotta ollut salasuhde varattuun mieheen ja vähän ihmettelen ettei vaimo huomaa mitään.. Mies sanoo vain pystyvänsä elämään "normaalisti" kotona..mutta..

 

[emk]

olen kokenut.. minä olin naimisissa ja mies myös, molemmilla omat lapset. Mies vannoi ettei heillä ollut muuta kuin yhteinen koti, ei parisuhde elämää oman vaimon kanssa. Onneksi en uskonut! Eikä meillä ollut muuta kuin keskusteltiin ja suudeltiin, puhuttiin siitä jos oltais rehellisesti yhdessä,kohta kuulinkin että hänen vaimonsa oli raskaana. Juttu loppui sitte siihen!! Vielä joskus mies laittaa minulle viestiä ilmeisesti siinä toivossa että lankeaisin. Onneksi tajusin mitä menettäisin jos lähtisin sen miehen mukaan.