Meidän puolivuotias on todella helppo verrattuna siihen, mitä esikoinen oli. Unikoulutettiin häntä useaan otteeseen neuvolan kehotuksesta,ja tuloksena oli joka kerta hirveää huutamista. Lapsi parka huusi aivan paniikissa, kun ei raukka tajunnut, mihin se kaikki ihana turva(=tissi)on yhtäkkiä mennyt. Koko perhe oli väsynyt. Kokeiltiin tassuhoitoa ilman tulosta. Kokeiltiin sitä, että nukun eri huoneessa. Ei tulosta. Hiljalleen siirrettiin tyttö perhepedistä sivuvaunuun. Kun neiti oli täyttänyt 2v, hän sai oman huoneen ja alkoi nukkua öitään paremmin. Lopullisesti rintaruokina loppui neidin ollessa 2,5v, sillä aloin odottaa kuopusta.
Toiset lapset tuntuvat nukkuvan paremmin kuin toiset ja kuopusta ei unikouluteta lainkaan. Tosin sen verran ollaan oltu tiukkoja, että tissiä ei huvikseen lupsutella unen aikana. Ja nyt kuopus on oppinut illalla nukahtamaan niin, että annan ensin tissiä hämärässä huoneessa, annan rätin ja hän jää sitä pyörittelemään unen tuloon saakka. Kuopuksen unikuviot tuntuvat taivaallisilta esikoiseen verrattuna, vaikka yöheräämisiä/-valvomisia on.
Itse uskon siihen, että lasta ei kannata rasittaa turhalla unikoulutuksella, jos lapsi tuntuu tissiä tai läheisyyttä vielä yöllä tarvitsevan. Mutta yörutiininen muutto on taatusti silloin tarpeen, jos äiti tai muu perhe kärsii vauvan heräilyistä ja valvomisesta. Mitään kerrasta poikki-systeemiä en missään tapauksessa suosittele, vaan kärsivällistä vieroittamista hitain askelin.