Monelleko kummiksi

[vieras]

Meillä on miehen kanssa kaksi kummilasta ja lisäksi ensimmäinen kummilapseni pääsi jo ripille keväällä. Molemmat kummilapsemme ovat ystäviemme lapsia.

Mieheni ja minun sisaruksilla ei ole vielä lapsia, mutta luultavasti niitäkin ajanoloon tulee tästä. Luultavasti ensimmäiset piankin.

Mietin vain, että oletettavasti näitä kummikutsuja tulee lisää. On mahdollista, että jotkut ystävämmekin vielä pyytävät meitä kummeiksi. Minä en tietenkään voi tietää, mutta minulla on niin läheiset suhteet sisaruksiini että oletan heistäkin jonkun jossain vaiheesa pyytävän meitä kummeiksi, etenkin jos lapsia tulee useampia.

Mutta montako kummilasta on realistista ottaa?

Ja tämä on siis vain tälläistä pohdintaa.

 

[Turbojurpo]

Ottaisin vaikka kuinka monta, jos kuuluisin kirkkoon ja saisin kummiudesta maksun. Syntymäpäiviä muistaisin kortilla ja ilmaantuisin konfirmaatiotilaisuuteen. Kirkkoon kuuluvien määrän vähetessä voi pääkaupunkiseudulle hyvinkin tulla ammattikummeja.

 

[Sisu]

Mulla on 3 kummilasta, miehellä 1. 1 on siis yhteinen meillä. Mut mun vanhemmilla on 8 kummilasta, ja sitä äiti on pitäny turhan isona lukuna. Ehkä joku 5 tai 6 voisi itsellä olla rajana, mut en usko, et voisin kieltäytyäkään, jos joku kysyis.

 

[Sara]

Miksei niitä voi ottaa useampaakin, niin monta kuin tarjotaan?
Meillä on tällä hetkellä 5 kummilasta ja lisääkin luultavasti tulee, kaikki aion ottaa vastaan joita tarjotaan Rahatilanne meillä on heikko, mutta en ostelkaan mitään monen kympin lahjoja eikä se tärkeää olekaan mun mielestä. Vaikka jotkut onkin eri mieltä ja pitää kummeja lahjakoneina

 

[jkkl]

ei yhtään eikä tule yhtään. en halua sellaisia.

 

[viima80]

yks on ja se riittää. ollaan kuitenkin monelle kaverin ja sukulaisen lapselle läheisempiä kuin niiden kummit ovat.

 

[Kyy]

Kai niitä voi ottaa niin monta kuin huvittaa. Mutta kannattaa miettiä, että montako itse jaksaa. Itsellä ei vielä yhtään kummilasta, voi olla etten sellaisia koskaan saakaan. Silti roikun kirkossa, jos vaikka joskus tärppäisi.

 

[Cosmopolitan]

Mulla on kolme kummilasta, miehella kaksi. Muutama viela mahtuisi.

 

[ap]

En itsekään pidä kummeja lahja-automaatteina ja surettaa, kun yhden lapsemme kummi itse kuvittelee sellainen olevansa. Tai siis hänellä on alusta asti ollut sellainen asenne, että kummin tehtävä on ostaa lahjoja. Ja kyseinen ihminen vihaa lahjojen ostoa. Eli kummius ei hänelle liene iso ilo. Harmi kun ei tiedetty etukäteen sitä. Ja ei auta, vaikka on sanottu että lahjojen osto ei ole se tarkoitus.

Toisaalta jos meitä pyydetään sisarusten lasten kummeiksi niin lahjoja minä varmasti heille ostaisin vaikken olisi kummikaan. Itse rakastan lahjojen ostoa, vaikka ei ne aina niin paljon maksakaan, kun ei ole tuota rahaa liiemmälti. Halua ostaa on sitäkin enemmän, mutta keksii sitä kivaa pienelläkin rahalla. Ja kun aina miettii niin helposti saa alestakin ostettua sopivaa ennakkoon.