Monellako palstailijalla on ms-tauti?

[pikkumyy]

Olis ihanaa kuulla kokemuksia ko. taudista. Kuinka on vaikuttanut elämään, parisuhteeseen. työhön. lastenhoitoon jne yms. Itsellä epäillään ko.tautia ja pelottaa tosi paljon :-(

 

[lääkehamppua]

Poltelkaa, eikös siitä ole apua? :/

 

[Ruska]

Mulla on. Aluksi vaikutti paljonkin... lähinnä henkiseen puoleen. Mutta nyt olen sinut asian kanssa ja asenteella mennään
Parisuhde ei ole muuta kuin vahvistunut, lastenhoito on hieman haastavampaa erilaisten oireiden takia, työt sujuu ongelmitta jos saan tehdä työni rauhassa.

 

[Ruska]

Poltelkaa, eikös siitä ole apua? :/

hohhoijaa...

 

[Lovestreet]

Minulla on. Todettiin helmikuussa mutta olen sitä sairastanut jo ainakin 5 vuotta. Minulle aiheuttaa väsymystä hermosärkyä lihasten heikkoutta koko ajan on semonen olo että ois maratonin eilen juossu ja jonkin asteisia kognitiivisia muutoksia, joita muut eivät kyllä huomaa. Virtsarakon hermotus ei myöskään toimi kunnolla. Helmikuussa sairastin näköhermo tulehduksen. Ms on hirveän kokonaisvaltainen tauti joka vaikuttaa hirveän moneen asiaan, mutta jonka kanssa voi kyllä oppia elämäänkin ihan sovussa suurimmaksi osaksi.

 

[Lovestreet]

Poltelkaa, eikös siitä ole apua? :/

Auttaa lähinnä kipuihin ja niihinkin on olemassa muitakin tehokkaampia lääkkeitä useimmiten. Itse sairauteen tai sen oireisiin ei vaikuta mitenkään positiivisesti.

 

[ap]

Kiitos lovestreet ja ruska

Pystyttekö kuitenkin viettämään ns. normaalia elämää sairaudesta huolimatta? Entä kuinka liikunnan harrastamisen kanssa?

 

[ap]

up

 

[Ruska]

Kiitos lovestreet ja ruska

Pystyttekö kuitenkin viettämään ns. normaalia elämää sairaudesta huolimatta? Entä kuinka liikunnan harrastamisen kanssa?

Itse koen ainakin, että elän suht normaalia arkea. Tauti on oikeastaan "ajanut" minut liikunnan pariin. On tärkeää pitää itsensä kunnossa. Heti kun oireita ilmestyy, pyrin liikkumaan kahta kauheammin.
Liikunta auttaa myös pitämään mielen virkeänä
Aluksi diagnoosi oli shokki, mutta nykyään menee päiviä, että en edes välttämättä muista/ mieti tautia yhtään.
Minulla on ollut muutama näköhermotulehdus, näkö palautunut aina lähes normaaliksi. Jalat eivät ihan toimi niinkuin pitää, mutta siihen on jo tottunut. Pahaa väsymystä (fatiikkia) on sillon tällöin, siihen auttaa vain lepo. Puutumisiin ja muihin pikku kremppoihin on niin tottunut, että niitä ei aina enää oikein edes huomaa...

Mutta voisin siis väittää, että elämäni ei lopulta kovin radikaalisti ole muuttunut, Elämä on hyvää ja onnellista. Asenne ratkaisee.

 

[ap]

Kiitos lovestreet ja ruska

Pystyttekö kuitenkin viettämään ns. normaalia elämää sairaudesta huolimatta? Entä kuinka liikunnan harrastamisen kanssa?

Itse koen ainakin, että elän suht normaalia arkea. Tauti on oikeastaan "ajanut" minut liikunnan pariin. On tärkeää pitää itsensä kunnossa. Heti kun oireita ilmestyy, pyrin liikkumaan kahta kauheammin.
Liikunta auttaa myös pitämään mielen virkeänä
Aluksi diagnoosi oli shokki, mutta nykyään menee päiviä, että en edes välttämättä muista/ mieti tautia yhtään.
Minulla on ollut muutama näköhermotulehdus, näkö palautunut aina lähes normaaliksi. Jalat eivät ihan toimi niinkuin pitää, mutta siihen on jo tottunut. Pahaa väsymystä (fatiikkia) on sillon tällöin, siihen auttaa vain lepo. Puutumisiin ja muihin pikku kremppoihin on niin tottunut, että niitä ei aina enää oikein edes huomaa...

Mutta voisin siis väittää, että elämäni ei lopulta kovin radikaalisti ole muuttunut, Elämä on hyvää ja onnellista. Asenne ratkaisee.

Kiitos Ruska vastauksestasi!

Onko sulla lääkitys tähän tautiin? Onko vienyt jotain oireita pois tai lieventänyt niitä? Pystytkö esim. käymään lenkillä jos jaloissa häikkää? En oikein itse tiedä kuinka mun pitäis tähä mun tauti epäilyyn suhtautua.. jotenkin tuntuu että mun elämä on nyt pilalla jos dianoosi tulee. Eihän se todellisuudessa ole mutta hirmu vaikeaa hyväksyä itselleen sellaista sairautta. Sitten mietin niinkin pintapuolista juttua että voinko enää lähteä kavereiden kanssa baariin ja tanssia siellä? voinko edes juoda alkoholia enää? joo..tiedän turhamaisuuden huippu mutta näin kesänkorvalla tekisi mieleni lähteä jokin kaunis kesäilta terassille ja oikeasti nollata tilannetta ja juoda muutama tai enemmänkin...

 

[pwnv]

Poltelkaa, eikös siitä ole apua? :/

Auttaa lähinnä kipuihin ja niihinkin on olemassa muitakin tehokkaampia lääkkeitä useimmiten. Itse sairauteen tai sen oireisiin ei vaikuta mitenkään positiivisesti.

Jotkut tuntuvat pitävän parhaimpana mahdollisena lääkkeenä. Itse en tiedä asiasta hittoakaan. Turussa määräävät reseptillä kannabista ms-taudin hoitoon ja täällä itäsuomessa en tiedä ensimmästäkään ms-potilasta, joka kannabista käyttäisi.

Eihän se kokeileminen kuitenkaan mitään maksa.

 

[pwnv]

Poltelkaa, eikös siitä ole apua? :/

Auttaa lähinnä kipuihin ja niihinkin on olemassa muitakin tehokkaampia lääkkeitä useimmiten. Itse sairauteen tai sen oireisiin ei vaikuta mitenkään positiivisesti.

Jotkut tuntuvat pitävän parhaimpana mahdollisena lääkkeenä. Itse en tiedä asiasta hittoakaan. Turussa määräävät reseptillä kannabista ms-taudin hoitoon ja täällä itäsuomessa en tiedä ensimmästäkään ms-potilasta, joka kannabista käyttäisi.

Eihän se kokeileminen kuitenkaan mitään maksa.

 

[pwnv]

Poltelkaa, eikös siitä ole apua? :/

Auttaa lähinnä kipuihin ja niihinkin on olemassa muitakin tehokkaampia lääkkeitä useimmiten. Itse sairauteen tai sen oireisiin ei vaikuta mitenkään positiivisesti.

Jotkut tuntuvat pitävän parhaimpana mahdollisena lääkkeenä. Itse en tiedä asiasta hittoakaan. Turussa määräävät reseptillä kannabista ms-taudin hoitoon ja täällä itäsuomessa en tiedä ensimmästäkään ms-potilasta, joka kannabista käyttäisi.

Eihän se kokeileminen kuitenkaan mitään maksa.

 

[Ruska]

Kiitos lovestreet ja ruska

Pystyttekö kuitenkin viettämään ns. normaalia elämää sairaudesta huolimatta? Entä kuinka liikunnan harrastamisen kanssa?

Itse koen ainakin, että elän suht normaalia arkea. Tauti on oikeastaan "ajanut" minut liikunnan pariin. On tärkeää pitää itsensä kunnossa. Heti kun oireita ilmestyy, pyrin liikkumaan kahta kauheammin.
Liikunta auttaa myös pitämään mielen virkeänä
Aluksi diagnoosi oli shokki, mutta nykyään menee päiviä, että en edes välttämättä muista/ mieti tautia yhtään.
Minulla on ollut muutama näköhermotulehdus, näkö palautunut aina lähes normaaliksi. Jalat eivät ihan toimi niinkuin pitää, mutta siihen on jo tottunut. Pahaa väsymystä (fatiikkia) on sillon tällöin, siihen auttaa vain lepo. Puutumisiin ja muihin pikku kremppoihin on niin tottunut, että niitä ei aina enää oikein edes huomaa...

Mutta voisin siis väittää, että elämäni ei lopulta kovin radikaalisti ole muuttunut, Elämä on hyvää ja onnellista. Asenne ratkaisee.

Kiitos Ruska vastauksestasi!

Onko sulla lääkitys tähän tautiin? Onko vienyt jotain oireita pois tai lieventänyt niitä? Pystytkö esim. käymään lenkillä jos jaloissa häikkää? En oikein itse tiedä kuinka mun pitäis tähä mun tauti epäilyyn suhtautua.. jotenkin tuntuu että mun elämä on nyt pilalla jos dianoosi tulee. Eihän se todellisuudessa ole mutta hirmu vaikeaa hyväksyä itselleen sellaista sairautta. Sitten mietin niinkin pintapuolista juttua että voinko enää lähteä kavereiden kanssa baariin ja tanssia siellä? voinko edes juoda alkoholia enää? joo..tiedän turhamaisuuden huippu mutta näin kesänkorvalla tekisi mieleni lähteä jokin kaunis kesäilta terassille ja oikeasti nollata tilannetta ja juoda muutama tai enemmänkin...

Minulle ei ole tällä hetkellä lääkitystä. Jatko on vielä epävarmaa. "oikeaa" ja sopivaa lääkettä ei ole löytynyt.
Pystyn liikkumaan myös silloin kun jaloissa häikkää. Joskin hitaammin. Vain pari kertaa olen joutunut jättämään lenkin väliin.
Juhlimassakin olen jaksanut käydä. Harvoin tulee käytyä, mutta ei sairaus sille mikään este ole. Toki sitä väsyy nopeammin ja haluaa lähteä aikasemmin kotiin mitä ennen, mutta seuraavana päivänä ei moinen harmita yhtään )
Tätä sairautta ei kannata pelätä, vaikka se toki shokki onkin. Ja koskaanhan ei voi tietää, miten tämä kullakin näkyy. On niin yksilöllistä. Itse uskon, että oma asenne ja suhtautuminen sairauteen ratkaisee jonkin verran. ja se, että liikkuu liikkuu liikkuu! Ja syö terveellisesti. Tiedän kyllä senkin, että aina ei asenne, liikunta ja ruokavalio todellakaan auta. Monella tämä sairaus voi olla niin paljon pahempana. Mutta ehkä tämä on hieman helpompi "kestää", jos on fyysisesti hyvässä kunnossa.
En nyt osaa pukea oikein sanoiksi ajatuksiani. toivottavasti ymmärrät kuitenkin. Kognitiivisia ongelmiakin minulla on paljon. Sanoja joutuu hakemaan, ajatus pätkii jne. Mutta nuokin asiat on tuonut vain paljon naurua elämään. Sitä kun on oppinut nauramaan itselle niin sitä saa sitten tehdä aika useinkin
Kaikesta huolimatta tietenkin toivon, että et sairasta tätä, mutta jos näin on, niin toivotan kovasti tsemppiä ja jaksamista! Muutamalle läheiselle kannattaa kertoa, jotta saat oikeanlaista tukea. Ms- foorumeilta on hyvä lukea faktaa. silloin itse ainakin huomasin, että tauti ei todellakaan ole kuolemaksi, eikä sen tarvitse vähentää elämän laatua!!!
Tuo epätietoisuus oli ehkä se kaikin rankin vaihe.. Sitten kun diagnoosin saa, on ainakin tieto siitä mistä kummalliset oireet johtuu ja asialle voi yrittää tehdä jotain.
Voimia sinulle!!!

 

[HelgaP]

Miten teillä alettiin epäillä kyseistä sairautta, mitkä oli ensi oireita ja miten diagnoosi varmistui?

Anteeksi utelu, itsellä selkärankareuma epäily, ensi viikolla saan tulokset, välillä vaan mittii että jos tämä kaikki onkin jotain muuta, ms-tauti käynyt myös mielessä (ei siis varmasti ole mutta niin kuin joku sanoi, epävarmuus on kaikken pahinta)

Tsemppiä teille =)

 

[Ruska]

Miten teillä alettiin epäillä kyseistä sairautta, mitkä oli ensi oireita ja miten diagnoosi varmistui?

Anteeksi utelu, itsellä selkärankareuma epäily, ensi viikolla saan tulokset, välillä vaan mittii että jos tämä kaikki onkin jotain muuta, ms-tauti käynyt myös mielessä (ei siis varmasti ole mutta niin kuin joku sanoi, epävarmuus on kaikken pahinta)

Tsemppiä teille =)

Mulla ensioireita oli tasapaino-ongelmat, puutumiset raajoissa ja sellainen yleinen väsymys/tahmaisuus.... Heti väläyteltiin ms- tautia ja aika pian tulikin sitten ensimmäinen näköhermotulehdus. Selkäydinnestenäyte ja magneetit päästä ja selästä. Mulla tosin jo ns kliiniset löydökset olisi riittänyt diagnoosin saamiseen, mutta nykyään pitää ymmärtääkseni olla vielä magneettikuvat tukemassa löydöstä. Yksi ms- plakki löytyi.
Likvorissa (selkäydinneste) oli sitten selkeämpi löydös.

Toivottavasti osasin vastata kysymykseesi... pitää hiukka kiiretttä näiden pienten kanssa =)

 

[ap]

Kiitos lovestreet ja ruska

Pystyttekö kuitenkin viettämään ns. normaalia elämää sairaudesta huolimatta? Entä kuinka liikunnan harrastamisen kanssa?

Itse koen ainakin, että elän suht normaalia arkea. Tauti on oikeastaan "ajanut" minut liikunnan pariin. On tärkeää pitää itsensä kunnossa. Heti kun oireita ilmestyy, pyrin liikkumaan kahta kauheammin.
Liikunta auttaa myös pitämään mielen virkeänä
Aluksi diagnoosi oli shokki, mutta nykyään menee päiviä, että en edes välttämättä muista/ mieti tautia yhtään.
Minulla on ollut muutama näköhermotulehdus, näkö palautunut aina lähes normaaliksi. Jalat eivät ihan toimi niinkuin pitää, mutta siihen on jo tottunut. Pahaa väsymystä (fatiikkia) on sillon tällöin, siihen auttaa vain lepo. Puutumisiin ja muihin pikku kremppoihin on niin tottunut, että niitä ei aina enää oikein edes huomaa...

Mutta voisin siis väittää, että elämäni ei lopulta kovin radikaalisti ole muuttunut, Elämä on hyvää ja onnellista. Asenne ratkaisee.

Kiitos Ruska vastauksestasi!

Onko sulla lääkitys tähän tautiin? Onko vienyt jotain oireita pois tai lieventänyt niitä? Pystytkö esim. käymään lenkillä jos jaloissa häikkää? En oikein itse tiedä kuinka mun pitäis tähä mun tauti epäilyyn suhtautua.. jotenkin tuntuu että mun elämä on nyt pilalla jos dianoosi tulee. Eihän se todellisuudessa ole mutta hirmu vaikeaa hyväksyä itselleen sellaista sairautta. Sitten mietin niinkin pintapuolista juttua että voinko enää lähteä kavereiden kanssa baariin ja tanssia siellä? voinko edes juoda alkoholia enää? joo..tiedän turhamaisuuden huippu mutta näin kesänkorvalla tekisi mieleni lähteä jokin kaunis kesäilta terassille ja oikeasti nollata tilannetta ja juoda muutama tai enemmänkin...

Minulle ei ole tällä hetkellä lääkitystä. Jatko on vielä epävarmaa. "oikeaa" ja sopivaa lääkettä ei ole löytynyt.
Pystyn liikkumaan myös silloin kun jaloissa häikkää. Joskin hitaammin. Vain pari kertaa olen joutunut jättämään lenkin väliin.
Juhlimassakin olen jaksanut käydä. Harvoin tulee käytyä, mutta ei sairaus sille mikään este ole. Toki sitä väsyy nopeammin ja haluaa lähteä aikasemmin kotiin mitä ennen, mutta seuraavana päivänä ei moinen harmita yhtään )
Tätä sairautta ei kannata pelätä, vaikka se toki shokki onkin. Ja koskaanhan ei voi tietää, miten tämä kullakin näkyy. On niin yksilöllistä. Itse uskon, että oma asenne ja suhtautuminen sairauteen ratkaisee jonkin verran. ja se, että liikkuu liikkuu liikkuu! Ja syö terveellisesti. Tiedän kyllä senkin, että aina ei asenne, liikunta ja ruokavalio todellakaan auta. Monella tämä sairaus voi olla niin paljon pahempana. Mutta ehkä tämä on hieman helpompi "kestää", jos on fyysisesti hyvässä kunnossa.
En nyt osaa pukea oikein sanoiksi ajatuksiani. toivottavasti ymmärrät kuitenkin. Kognitiivisia ongelmiakin minulla on paljon. Sanoja joutuu hakemaan, ajatus pätkii jne. Mutta nuokin asiat on tuonut vain paljon naurua elämään. Sitä kun on oppinut nauramaan itselle niin sitä saa sitten tehdä aika useinkin
Kaikesta huolimatta tietenkin toivon, että et sairasta tätä, mutta jos näin on, niin toivotan kovasti tsemppiä ja jaksamista! Muutamalle läheiselle kannattaa kertoa, jotta saat oikeanlaista tukea. Ms- foorumeilta on hyvä lukea faktaa. silloin itse ainakin huomasin, että tauti ei todellakaan ole kuolemaksi, eikä sen tarvitse vähentää elämän laatua!!!
Tuo epätietoisuus oli ehkä se kaikin rankin vaihe.. Sitten kun diagnoosin saa, on ainakin tieto siitä mistä kummalliset oireet johtuu ja asialle voi yrittää tehdä jotain.
Voimia sinulle!!!

Kiitos Ruska kun jaksat vastata!

Mulla jotain löydökdiä selkäydinnäytteessä joten aika varmaan tuo ms on kyseessä :-( saanko kysyä minkä ikäinen olet ja minkä ikäisiä lapsia sulla on? Jostain luin että alkoholi ei oikein sovi jos on ms tai jokin muu neurologinen sairaus???

 

[ap]

Miten teillä alettiin epäillä kyseistä sairautta, mitkä oli ensi oireita ja miten diagnoosi varmistui?

Anteeksi utelu, itsellä selkärankareuma epäily, ensi viikolla saan tulokset, välillä vaan mittii että jos tämä kaikki onkin jotain muuta, ms-tauti käynyt myös mielessä (ei siis varmasti ole mutta niin kuin joku sanoi, epävarmuus on kaikken pahinta)

Tsemppiä teille =)

Millaisilla oireilla sulla alettiin selkärankareumaa epäilemään?

 

[Lovestreet]

Alkoholia saa käyttää maltillisesti. Itse juon yleensä sen verran että olen humalassa mutta en sammu ikinä enkä ole muutenkaan hirveässä tilassa. Omat rajat tuntee jotenkin herkemmin nyt. Noin kuuden annoksen jälkeen tulee sellainen olo että ei kiitos enää. Päässä pyörii ja tasapaino heittää enemmän kun vois kuvitella mutta ajatus ja puhe kulkee paremmin kuin mitä liikkumisesta voisi päätellä. MS tautia sairastavan tulee välttää turhia infektioita ja siksi tupakointi ja epäterveellinen ruokavalio ovat haitallisia. D-vitamiini lisä on hyödyllinen ja sitä saa syödä tuntuvasti enemmän kuin suositeltu päiväsaanti on. Itse koen väsymyksen kaikkein pahimmaks oireeks, koska se rajoittaa sosiaalista elämää ja siihen ei auta kuin lepo. Jalat on mullakin huonot ja vapisen välillä jonkun verran ja kipuja on, en enää jaksa harrastaa liikuntaa samaan tapaan kuin ennen ja joudun todennäköisesti vaihtamaan ammatin vähemmän kuormittavaan. Minulla aloitetaan interferoni heti kun olen joskus saanut lapsen. Interferoni hidastaa taudin kulkua mutta on hirmu kallis lääke joten kaikille ei sitä määrätä jos ei olla varmoja tauti tyypistä. Se tehoaa vain aaltomaiseen MS-tautiin. Lääkkeestä joutuu itse maksamaan 620 euroa per kalenteri vuosi joka tulee maksettavaksi tammi ja helmikuussa.

 

[ap]

Alkoholia saa käyttää maltillisesti. Itse juon yleensä sen verran että olen humalassa mutta en sammu ikinä enkä ole muutenkaan hirveässä tilassa. Omat rajat tuntee jotenkin herkemmin nyt. Noin kuuden annoksen jälkeen tulee sellainen olo että ei kiitos enää. Päässä pyörii ja tasapaino heittää enemmän kun vois kuvitella mutta ajatus ja puhe kulkee paremmin kuin mitä liikkumisesta voisi päätellä. MS tautia sairastavan tulee välttää turhia infektioita ja siksi tupakointi ja epäterveellinen ruokavalio ovat haitallisia. D-vitamiini lisä on hyödyllinen ja sitä saa syödä tuntuvasti enemmän kuin suositeltu päiväsaanti on. Itse koen väsymyksen kaikkein pahimmaks oireeks, koska se rajoittaa sosiaalista elämää ja siihen ei auta kuin lepo. Jalat on mullakin huonot ja vapisen välillä jonkun verran ja kipuja on, en enää jaksa harrastaa liikuntaa samaan tapaan kuin ennen ja joudun todennäköisesti vaihtamaan ammatin vähemmän kuormittavaan. Minulla aloitetaan interferoni heti kun olen joskus saanut lapsen. Interferoni hidastaa taudin kulkua mutta on hirmu kallis lääke joten kaikille ei sitä määrätä jos ei olla varmoja tauti tyypistä. Se tehoaa vain aaltomaiseen MS-tautiin. Lääkkeestä joutuu itse maksamaan 620 euroa per kalenteri vuosi joka tulee maksettavaksi tammi ja helmikuussa.

Eli ootko raskaana vai mitä tarkoitit sillä että sulla aloitetaan lääkitys kun olet saanut lapsen? Auttaako kyseinen lääkitys oireisiin vai hidastaako taudin etenemistä? Eikö juuri tuossa aaltomaisessa ms-taudissa oireet voivat kadota pois ja taas uuden pahenemisvaiheen aikana palata?

 

[ap]

Lovestreet / Ruska. Olisiko kiinnostusta vaihtaa ajatuksia yms yksityisesti?

 

[Ruska]

Löysinpäs tämän ketjun vielä.
Eli kyselit ikääni ja lasten lukumäärää. Olen kohta kolmekymppinen ja minulla on kaksi lasta. Raskausajat sujui tosi hyvin... ms-oireita ei ollut ollenkaan. Mutta aika pian synnytysten jälkeen oireet sitten aina palasi.
Nyt on takana aika pitkä oireeton kausi ja olen voinut olosuhteisiin nähden todella hyvin.

Tuohon alkoholiin: minä en ole oikeasti huomannut ihan hirveän suuria eroja siinä, miten alkoholi minuun vaikuttaa. Toisaalta määrät mitä juon, ovat aika pieniä. Mutta väsymys tosiaan tulee aikaisemmin kun ennen. Siihen voi kyllä vaikuttaa ihan ikäkin jo ja se, että on aika paljon tuota univelkaa kestynyt lasten myötä.

Minullakin eniten elämää rajoittaa tuo väsymys. Se on sellaista mitä ei voi kuvitella, ennenkun sen itse kokee. Ilman lapsia, olisin varmasti jumiutunut monesti pitkiksi ajoiksi neljän seinän sisään...

Jos se yhtään sinua piristää, niin voin ihan käsi sydämellä sanoa, että minua tämä sairaus ei ole tehnyt yhtään surullisemmaksi, alakuloisemmaksi tms. Päinvastoin. Elämää ja pieniä asioita on oppinut arvostamaan ihan toisella tavalla. Sitä on oppinut nauttimaan hetkestä. Oppinut olemaan stressaamatta. Oppinut nauramaan vastoinkäymisille ja oppinut sen, että elämällä on tapana järjestyä aina parhain päin. Meidän parisuhde on parempi kun koskaan. Olllaan ainakin ihan täysin hitsaannuttu yhteen. Ja kera lasten, olemme semmoinen "tiimi", että meitä ei pikku asiat enää hetkauta ja elämme jokainen päivä täysillä.
Aikamoisia kliseitä, mutta niin totta!

 

[Ruska]

Ai niin ja minullakin ongelmia rakon kanssa. Se on aika inhottava vaiva... minulle tuli aikoinaan täysin yllätyksenä, että sekin kuuluu tähän tautiin.

Voidaan toki vaihtaa ajatuksia yksityisestikin tai sitten koitetaan pitää tämä ketju hengissä
Minä en ole kirjautunut tänne... satunnaisesti vierailen.

 

[Ruska]

Missä vaiheessa muuten ap sinun tutkimukset on menossa? Minkälaisia muutoksia/ arvoja näkyi lumbaalipunktiossa?
Minkälaisia oireita sinulla on ollut?

 

[EJK]

Miten teillä alettiin epäillä kyseistä sairautta, mitkä oli ensi oireita ja miten diagnoosi varmistui?

Anteeksi utelu, itsellä selkärankareuma epäily, ensi viikolla saan tulokset, välillä vaan mittii että jos tämä kaikki onkin jotain muuta, ms-tauti käynyt myös mielessä (ei siis varmasti ole mutta niin kuin joku sanoi, epävarmuus on kaikken pahinta)

Tsemppiä teille =)

Miten sulla selkärankareuma oirehtii? Mitkä olivat ensioireet, kun hakeuduit tuktimuksiin?