Sori mä en kerinnyt lukee tota linkkiä pidemmälle. Mut onko se hyvä tie et kaveri valitaan naamanperusteella? Muistatko niit suosikkilehden ilmoituksia mis haettiin kirjekavereita tyyliin terveisin 13v heppatyttö. Muistatko sen osion missä teinit lähetti niit seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä et tyyliin mitä tehdä kun esinahkahiertää ja erilaisista muista vaivoista. Voisko tehdä kaveri lehtee mihkä voisi lähettää kirjeitä ja kaveripyyntöi ja kertoa itsestään. Pääsis naama ajattelusta eroon et naama ei ole tärkein juttu maailmassa vaan ne aidot kohtaamiset ja ei ikinä tiedä mistä voi löytää helmen.
Esim kerran lähisukulainen taivasteli ihmisen lävistyksiä ni mä näytin tytölle maailman lävistetyimmän ihmisen ja sanoin et se voi olla mukavakin heppu.
Lispe muistatko mitä kysymyksiä niiden ohjelmien katsominen lapsissa herätti ja mitkä oli fiilikset?
Ei ole hyvä, keskustelu on hyvä!
Minähän tein tässä joku aika sitten empiiristä tutkimusta. Rekkasin Tinderiin. Ei sitä kauaa jaksanut - aika nopeasti poistin tilin. Sitä ennen ehdin sohia ruutua sinne tänne ohjeita lukematta, ja tuli vaikka mitä ehdotuksia, vaikka minun mielinkiinnonkohteet olivat politiikka, talous, ”deep state” ja urheilu jne. Eivät he näistä tienneet mitään - yhtä miestä lukuunottamatta. Hän on edelleen mun wassassa, mukava urheilijamies. En halunnut loppujen lopuksi kuitenkaan tavata kasvotusten, oltiin kyllä facetimessa ja juttu luisti. Mutta, jotakin kuitenkin puuttui, ja jotain oli liikaa.
Ei oltu toisillemme minun mielestä.
Kuvattomat profiilit vois olis tosi jees! Tällöin ihminen voisi oikeasti tutustua, mutta kaverin (joka harrastaa tinderiä) jutuista päätellen aikaa kuluisi aivan liikaa, ja ihmisille ulkonäkö on toki tärkeä asia. Hän on harrastanut tinderiä jo vuosia on offilla eikä ole löytänyt sopivaa parisuhdetta.
Hän aktiivisesti etsii kuitenkin miestä. Hyvän näköinen daami, mutta ehkä vähän turhan dominoiva miesten makuun.
Mulla oli pienenä useampikin kirjekaveri Hevoshullusta tai villivarsasta bongattuna. Vaihdeltiin hoitohevosten kuvia ja jaettiin elämää, joskus saatettiin piirrelläkin toisillemme. Se se oli melko normaali ja kehittävä harrastus. Toisin kuin tämä nykyään ruudulta sohittava swaippaus: pinnallista, itsekeskeistä, kertakäyttöä, ja kunnioitus tipotiessään. Joskus tuntuu, että täytyisi palata takaisin aikaan jolloin asiat olivat vielä ”kauniita ja viattomia”.
Juu! Suosikissa oli se Bees and honey osio!
Luin!!! Mulle tuli Suosikki.
Jos en väärin muista niin kyllä asiat olivat jo silloin tiedossa lapsilla. Oltiin me asiaa aikoinaan kauttarantain puhuttu. Ja, heillä on tosi fiksut, hyvät ja hedelmälliset ystäväpiirit, keskustelevat paljon kaikesta.
Ei meillä ole koskaan pyritty peittelemään elämän rumuutta, mutta toki ikätasoisesti asioita on tuotu esiin. En usko, että huoleton lapsuus on historiaa jos jakaa lapsille eväitä varhain. Vapaus tuo aina vastuuta ja silloin on osattava toimia oikein.
Meillä ovat saaneet mennä ja tehdä melko vapaasti kunhan ovat rehellisiä ja avoimia, että voin luottaa heihin, ja että asiat sujuvat (jonkinlaisessa seurannassa toki siis). Tunnen heidän ympyrät, mikä puolestaan mahdollistaa minun antaa vapauksia.
Jos asiat eivät mene odotusten mukaan niin vapautta on syytä rajoittaa, koska eivät ilmeisesti osaa kantaa vastuuta. Ovat meillä toki kokeneet miltä tuntuu mennä väsyneenä kouluun kun on tullut riekuttua aamuyöhön tai kuinka helposti toinen skillaa ja pääsee vedolle kun olet väsyneenä pelissä tms. Jotkut asiat koetaan kantapään kautta ja toivottavasti niistä opitaan.
Ja, toisia asioita ei koeta, koska järki ja terve itsesuojeluvaisto! Minulta nämä jokseenkin puuttuivat kun olin nuori.
Meillä tytöt on muuten kovia juoruumaan mamalle. He usein puivat ystäviensä/poikkiksiensa tapahtumia, viestejä ja asioita kanssani. Tämä on minusta tosi helpottavaa. Opin ystävistä ja näen lasten suhtautumista eri asioissa. Joskus ollaan puitu myös jotain meidän tyttöjen ja heidän poikkisten välisiä kärhämiä yhdessä, heidän aloitteesta toki. Tyttö on ollut lukiossa vuoden ja tiedän kaikki hänen ystävät, melkoista draamaa välillä!
Huomaan lapsista lähes aina jos kaikki ei ole hyvin, en odottele kovin kauaa vaan teen itse aloitteen, jos lapsi ei sitä tee. On saanut muutaman kerran leikkiä salapoliisiakin jotta olen varmasti perillä tärkeistä asioista, mutta onneksi pääsääntöisesti avautuvat hyvin usein itse ensin.
Jahas, taas jäin höpöttämään niitä näitä aiheen ohi!
Lapset ovat ihania ja mielenkiintoisia! Kaikkien lapset!
Meidän vanhempien tulisi suojella ja auttaa tarvittaessa kaikkien lapsia. Ja puuttua tilanteisiin mitä lapset eivät handlaa. Lapsilla olisi huomattavasti turvallisempi olo olla maailmassa jos vanhemmat ohjaisivat enemmän ja puuttuisivat epäkohtiin!
/img-s3.ilcdn.fi/7c0087ed4d99bb690b0f0024b367a19eeada5035bb44b8949efbfd7ed4455aa8.jpg)
ku kopioivat heidät. Mitä mieltä sä oot patenteista?