waste of space
Järjetöntä ostaa 5-vuotiaalle mönkijä. Olisi parempi oppia ulkoilemaan ja nauttimaan luonnosta ensin omin jaloin, polkupyörällä ja hiihtäen. Naapuritkin varmaan kiittää tulevien vuosien äänisaasteesta ja katkusta.
Tämä perhe kulkee joka paikkaan autolla, eivät käy kävelyretkillä tai pyöräilemässä koskaan. Vanhemmat kulkevat omiin liikuntaharrastuksiinsa, jotka tietysti suoritetaan sisätiloissa, autoillaan. Hyötyliikuntaa eivät tietääkseni harrasta lainkaan. Nokka pistetään ulos vain ihan pakosta, ehkä kesäisin oleillaan omalla pihalla vähän enemmän. Paikkakunnalla riittää luontoa ja liikuntapaikkoja monessa muodossa; metsää, peltoja, järviä, valaistu pururata, valmiit ladut jne.
Poika pyöräilee, jos pyöräilee, omassa pienessä pihassa ja on opetettu jopa luistelemaan, jospa hänestä nhl-tähti joskus kehkeytyisi Murtomaasuksia ei ole tainnut raukka koskaan nähdäkään, laskettelemaan on päässyt pari kertaa talven aikana.
Eikä siinä vielä kaikki. Lapsi on epävarma ja sosiaalisilta taidoiltaan viidakkopojan tasoa, enkä nyt tarkoita sitä Disney-versiota. Tätä ei ole yhtään helpottanut se, että kasvaa kotona esikouluun asti, seuranaan vain nuoremmat sisaruksensa. En tiedä keskustelevatko vanhemmatkaan koskaan keskenään, kun toinen heistä on umpimielinen tuppisuu, jolta saa vääntää väkisin sanan suusta. Päiväkodissa poika olisi joutunut kohtaamaan muita lapsia, toimimaan ryhmässä ja liikkumaan ulkona. Veikkaan, että tulee jäämään toisten lasten jalkoihin jo esikoulusta lähtien.
Kannattaisi panostaa enemmän lapsen henkiseen ja fyysiseen kapasiteettiin, ja jättää ne kalliit ja turhat lelut kauppaan.
Väitän, että näin kasvatetaan television ja tietokoneen ääressä notkuvia ylipainoisia ressukoita, joiden ruho liikkuu vain, jos alla on moottori sitä liikuttamassa.
Aamen.
Tämä perhe kulkee joka paikkaan autolla, eivät käy kävelyretkillä tai pyöräilemässä koskaan. Vanhemmat kulkevat omiin liikuntaharrastuksiinsa, jotka tietysti suoritetaan sisätiloissa, autoillaan. Hyötyliikuntaa eivät tietääkseni harrasta lainkaan. Nokka pistetään ulos vain ihan pakosta, ehkä kesäisin oleillaan omalla pihalla vähän enemmän. Paikkakunnalla riittää luontoa ja liikuntapaikkoja monessa muodossa; metsää, peltoja, järviä, valaistu pururata, valmiit ladut jne.
Poika pyöräilee, jos pyöräilee, omassa pienessä pihassa ja on opetettu jopa luistelemaan, jospa hänestä nhl-tähti joskus kehkeytyisi Murtomaasuksia ei ole tainnut raukka koskaan nähdäkään, laskettelemaan on päässyt pari kertaa talven aikana.
Eikä siinä vielä kaikki. Lapsi on epävarma ja sosiaalisilta taidoiltaan viidakkopojan tasoa, enkä nyt tarkoita sitä Disney-versiota. Tätä ei ole yhtään helpottanut se, että kasvaa kotona esikouluun asti, seuranaan vain nuoremmat sisaruksensa. En tiedä keskustelevatko vanhemmatkaan koskaan keskenään, kun toinen heistä on umpimielinen tuppisuu, jolta saa vääntää väkisin sanan suusta. Päiväkodissa poika olisi joutunut kohtaamaan muita lapsia, toimimaan ryhmässä ja liikkumaan ulkona. Veikkaan, että tulee jäämään toisten lasten jalkoihin jo esikoulusta lähtien.
Kannattaisi panostaa enemmän lapsen henkiseen ja fyysiseen kapasiteettiin, ja jättää ne kalliit ja turhat lelut kauppaan.
Väitän, että näin kasvatetaan television ja tietokoneen ääressä notkuvia ylipainoisia ressukoita, joiden ruho liikkuu vain, jos alla on moottori sitä liikuttamassa.
Aamen.