Saisin elämäni kuntoon.
Sisältää mielenterveyden ja sitä myötä onnellisuus (olen vakavasti masentunut ollut jo useamman vuoden ja suunta on kuluneen vuoden ajan ollut lähinnä alaspäin).
Että voisin olla turvallinen ja vakaa vanhempi ihanalle lapselleni, joka ansaitsisi terveen äidin.
Energiaa tarvisin myös, jotta pääsisin "eteenpäin" elämässäni ja saisin sellaset arjen peruspalkat kuntoon.
Suuret linjat elämässäni siis kusee pahemman kerran, vaikka just nyt onkin ihan hyvä hetki.
Lapsi tuhisee sängyssä, kynttilät palaa, kuulokkeista kuuluu kaunista musiikkia ja vatsa täynnä juuri leipomaani hyvää piirakkaa.
Nautin nyt tämän hetken ja vellon tässä nyt.
Jotain olen jo oppinut nimittäin sen, että ammentaa juuri näistä hetkistä ja yrittää olla suunnittelematta kamalasti tulevaisuutta, ainakaan sillä tavalla, että asettaisi kovia vaatimuksia ja velvoitteita itselleen - joiden epäonnistuessa pettyy itseensä karvaasti.
Tai oonhan mä ton "taidon" osannutkin joskus, mutta viime vuodet ollut vähän hukassa.