Mitkä ovat teista "hyväksyttäviä" syitä eroon jos on lapsia?

Lapset kärsivät erosta aina. Lisäksi jos suhteen aikana pari on riitaisa, asia tuskin paranee eron jälkeen. Riitaisat eronneet vanhemmat, jotka vuosi tolkulla riitelevät rahasta ja lapsista, ovat todella suuri riski lasten kehitykselle.

Se, kannattaako erota, on yleensä valitsemista kahden pahan välillä se vähemmän huono vaihtoehto. Mielestäni ollaan erottu ns vääristä syistä, jos eron syynä on se, että on "kasvettu erilleen" / mielenkiinnon kohteet ovat erilaiset tai se, että alkaa tehdä mieli muita miehiä/naisia tai se, että elämä tuntuu vaikealta/masentavalta. Tuollaiset asiat kuuluvat elämään. Jokaiseen sänkyyn ei tarvitse hypätä tai katseeseen vastata, vaikka mieli tekisikin. Arjen sujumiseen ja elämän vaikeuksiin ainoa lääke on se, että elää ne läpi ja etsii samalla uusia tapoja tarpoa arjessa.

Mutta hyväksyttäviäkin syitä on. Näitäkin kannattaa yrittää käsitellä yhdessä ja asiantuntijan avustuksella. Vaikeuksien voittamisen tarvitaan kuitenkin kummankin aito tahto muuttaa asioita, katsoa itseään peiliin ja lisäksi taitoja vaikeuksien voittamiseen. Jos toinen vahingoittaa lapsia tai puolisoaan jatkuvasti, eikä pysty muuttamaan käyttäytymistään tai halua sitä muuttaa, on lasten vuoksi erottava.

Tässä minun listani ( lasten näkäkulmasta ajateltu lista):
- jatkuva pettäminen - siis ensimmäisen kiinnijäämisen tai tunnustuksen jälkeen ei saa enää langeta
- fyysinen ja henkinen väkivalta
- alkoholismi
- ei osallistu perheen elämään (esim. viettää lomat kavereiden kanssa, ei osallistu arjessa lasten asioiden hoitamiseen)
- sotkee jatkuvasti raha-asiat (peliriippuvuus, ottaa paljon velkaa ja salaa sen puolisolta, joutuu törkeän huolimattomuuden tai leväperäisyyden vuoksi ulosoton piiriin/ menettää luottotitetonsa)
- ei huolehdi kykyjensä mukaan perheen taloudesta (esim. kieltäytyy toimimasta niin että kummallakin puolisolla varallisuus kehittyy oikeudenmukaisesti, ei osallistu lapsista johtuviin kuluihin oikeudenmukaisesti jne.)
- seksi/porno, johon toinen puoliso ei voi osallistua (esim. riippuvaisuus pornosta, tarpeet ovat niin erilaiset ettei toisen tyydyttäminen onnistu - esim toinen saa kiksit sm-seksistä eikä voi elää ilman sitä ja toinen taas ei kykene siihen)

 

Vaikea tilanne. Oletko yrittänyt kertoa miehellesi nämä samat asiat?

Olen useasti, heti siitä lähtien kun hän kertoi että hänellä on paljon kodin ulkopuolisia juttuja, lapsen syntymän jälkeen. Olen puhunut ajan kanssa, vakavasti, rehellisesti ja riitaa haastamatta, mutta mies on aina vastannut vain luettelemalla mitä kaikkea tärkeää hänellä on tehtävänä ja suunnitelmissaan, ja että minun pitää ymmärtää.

Hän aikoo olla koko kesän poissa, ulkomailla, aloittamassa bisnestään siellä. Ja tulevaisuudessa aikoo viettää noin puolet vuodesta ulkomailla.

Ei ole puhuminen auttanut, hän ei aio muuttaa suunnitelmiaan.

 

tuo kuulostaa kyllä siltä, että mies se sitä eroa teillä hakee. Hän ei vaan ole hakenut sitä virallisesti, vaan poissaolevuuden ja sen kautta, että aikoo ulkomaille töihin, vaikka sinä et haluaisi. Hän ei vaikuta sitoutuneelta teihin (sinuun ja lapseen) vaan aika itsekkäältä omine suunnitelmineen ja menoineen.

mutta kuten moni muukin, suosittelisin, että menette käymään perheneuvolassa, pariterapiassa tai hakeudutte avioliittoleirille. Jokaisen joka on parisuhteessa pitäisi kumppanin niin toivoessa olla valmis hakemaan apua tilanteeseen, vaikka ei itse ongelmaa kokisikaan pahaksi.

kuulostaa myös siltä, että miehesi ei ole löytänyt paikkaansa uudessa tilanteessa eli siinä että teitä onkin nyt kolme. Olethan tukenut miestäsi vanhemmuudessa eli antanut hänen touhuta ja olla vastuussa lapsesta yksin? onhan sinulla myös omat menosi esim joku harrastus jossa käyt ja mies on sillä aikaa lapsen kanssa?

 

Lapset kärsivät erosta aina. Lisäksi jos suhteen aikana pari on riitaisa, asia tuskin paranee eron jälkeen. Riitaisat eronneet vanhemmat, jotka vuosi tolkulla riitelevät rahasta ja lapsista, ovat todella suuri riski lasten kehitykselle.

Se, kannattaako erota, on yleensä valitsemista kahden pahan välillä se vähemmän huono vaihtoehto. Mielestäni ollaan erottu ns vääristä syistä, jos eron syynä on se, että on "kasvettu erilleen" / mielenkiinnon kohteet ovat erilaiset tai se, että alkaa tehdä mieli muita miehiä/naisia tai se, että elämä tuntuu vaikealta/masentavalta. Tuollaiset asiat kuuluvat elämään. Jokaiseen sänkyyn ei tarvitse hypätä tai katseeseen vastata, vaikka mieli tekisikin. Arjen sujumiseen ja elämän vaikeuksiin ainoa lääke on se, että elää ne läpi ja etsii samalla uusia tapoja tarpoa arjessa.

Mutta hyväksyttäviäkin syitä on. Näitäkin kannattaa yrittää käsitellä yhdessä ja asiantuntijan avustuksella. Vaikeuksien voittamisen tarvitaan kuitenkin kummankin aito tahto muuttaa asioita, katsoa itseään peiliin ja lisäksi taitoja vaikeuksien voittamiseen. Jos toinen vahingoittaa lapsia tai puolisoaan jatkuvasti, eikä pysty muuttamaan käyttäytymistään tai halua sitä muuttaa, on lasten vuoksi erottava.

Tässä minun listani ( lasten näkäkulmasta ajateltu lista):
- jatkuva pettäminen - siis ensimmäisen kiinnijäämisen tai tunnustuksen jälkeen ei saa enää langeta
- fyysinen ja henkinen väkivalta
- alkoholismi
- ei osallistu perheen elämään (esim. viettää lomat kavereiden kanssa, ei osallistu arjessa lasten asioiden hoitamiseen)
- sotkee jatkuvasti raha-asiat (peliriippuvuus, ottaa paljon velkaa ja salaa sen puolisolta, joutuu törkeän huolimattomuuden tai leväperäisyyden vuoksi ulosoton piiriin/ menettää luottotitetonsa)
- ei huolehdi kykyjensä mukaan perheen taloudesta (esim. kieltäytyy toimimasta niin että kummallakin puolisolla varallisuus kehittyy oikeudenmukaisesti, ei osallistu lapsista johtuviin kuluihin oikeudenmukaisesti jne.)
- seksi/porno, johon toinen puoliso ei voi osallistua (esim. riippuvaisuus pornosta, tarpeet ovat niin erilaiset ettei toisen tyydyttäminen onnistu - esim toinen saa kiksit sm-seksistä eikä voi elää ilman sitä ja toinen taas ei kykene siihen)

Meillä listaltasi toteutuu ainoastaan tuo ettei mies osallistu tarpeeksi perheen elämään. Ja minä kyllä olen lapsen kulutkin hoitanut kokonaan, ja 90 % laskut, ruuat yms. jutut, mies perustelee sillä että hänellä menee lähes kaikki rahat omiin projekteihinsa.

 

Jos minä olisin sinä, pakkaisin kassin ja lähtisin lapsen kanssa muutamaksi päiväksi pois, esim. jonkun ystävän luokse. Saat aikaa itsellesi ja miehesi saa pienen herätyksen. Pois lähtemisen ei tarvitse johtaa eroon, vaan saatte molemmat aikaa miettiä ja ennenkaikkea pääset hetkeksi rentoutumaan.

 

[QUOTE="aapee";23667091]Olen useasti, heti siitä lähtien kun hän kertoi että hänellä on paljon kodin ulkopuolisia juttuja, lapsen syntymän jälkeen. Olen puhunut ajan kanssa, vakavasti, rehellisesti ja riitaa haastamatta, mutta mies on aina vastannut vain luettelemalla mitä kaikkea tärkeää hänellä on tehtävänä ja suunnitelmissaan, ja että minun pitää ymmärtää.

Hän aikoo olla koko kesän poissa, ulkomailla, aloittamassa bisnestään siellä. Ja tulevaisuudessa aikoo viettää noin puolet vuodesta ulkomailla.

Ei ole puhuminen auttanut, hän ei aio muuttaa suunnitelmiaan.[/QUOTE]

no tuo on selkeä osoitus mieheltä että niin sinun kuin lapsen tarpeet jäävät toissijaisiksi eli itseasiassa hänhän se teistä eron hakee asumalla ulkomailla jne. surullista, mutta eihän tuossa enää todellakaan mistään tasapainoisesta parisuhteesta, jossa MOLEMPIEN T.ARPEET otetaan huomioon, ole kyse. Onkohan miehesi vaan niin ketku, ettei itse halua hakea virallista eroa (näyttää muiden silmissä perheensä jättäjältä), vaan näin lykkää sen tehtävän sinun harteillesi

 

[QUOTE="aapee";23667112]Meillä listaltasi toteutuu ainoastaan tuo ettei mies osallistu tarpeeksi perheen elämään. Ja minä kyllä olen lapsen kulutkin hoitanut kokonaan, ja 90 % laskut, ruuat yms. jutut, mies perustelee sillä että hänellä menee lähes kaikki rahat omiin projekteihinsa.[/QUOTE]

voih, yhä enemmän vaikuttaa siltä, että hyväksikäyttäjän kanssa elelet,.... jospa se siitä herää kun ero tulee ja joutuu sinulle elatusmaksut lapsesta kuitenkin maksamaan.

 

no tuo on selkeä osoitus mieheltä että niin sinun kuin lapsen tarpeet jäävät toissijaisiksi eli itseasiassa hänhän se teistä eron hakee asumalla ulkomailla jne. surullista, mutta eihän tuossa enää todellakaan mistään tasapainoisesta parisuhteesta, jossa MOLEMPIEN T.ARPEET otetaan huomioon, ole kyse. Onkohan miehesi vaan niin ketku, ettei itse halua hakea virallista eroa (näyttää muiden silmissä perheensä jättäjältä), vaan näin lykkää sen tehtävän sinun harteillesi

Olen samaa mieltä. Nosta kissa pöydälle. Erot on aina ikäviä, mutta jos tilanteesi on tuollainen, onko järkeä kituuttaa itseäsi? Varmasti onni vielä löytyy jostain muualta jos asiat eivät miehesi kanssa enää toimi.

 

tuo kuulostaa kyllä siltä, että mies se sitä eroa teillä hakee. Hän ei vaan ole hakenut sitä virallisesti, vaan poissaolevuuden ja sen kautta, että aikoo ulkomaille töihin, vaikka sinä et haluaisi. Hän ei vaikuta sitoutuneelta teihin (sinuun ja lapseen) vaan aika itsekkäältä omine suunnitelmineen ja menoineen.

mutta kuten moni muukin, suosittelisin, että menette käymään perheneuvolassa, pariterapiassa tai hakeudutte avioliittoleirille. Jokaisen joka on parisuhteessa pitäisi kumppanin niin toivoessa olla valmis hakemaan apua tilanteeseen, vaikka ei itse ongelmaa kokisikaan pahaksi.

kuulostaa myös siltä, että miehesi ei ole löytänyt paikkaansa uudessa tilanteessa eli siinä että teitä onkin nyt kolme. Olethan tukenut miestäsi vanhemmuudessa eli antanut hänen touhuta ja olla vastuussa lapsesta yksin? onhan sinulla myös omat menosi esim joku harrastus jossa käyt ja mies on sillä aikaa lapsen kanssa?

Minusta on tuntunut ja tuntuu myös siltä että mies se on halunnut ottaa etäisyyttä ja haluaa erota enemmän kuin minä. Minä olen vain aina suorastaan rukoillut häneltä enemmän vastuun ottamista arjesta, ja läsnäoloa.

Minulla on yksi säännöllinen harrastus jossa käyn kerran viikossa, noin 2-3 h, silloin mies on lapsen kanssa. Ja muutenkin jos minulla on omaa menoa, haluan vaikka kampaajalle, yksin kauppaan tms., mies on silloin ollut lapsen kanssa, mutta silloinkin on usein voivotellut että voivoi kun hänen aikansa nyt menee hukkaan, kun ei saa tehtyä omia harrastusjuttujaan, se ja se ja se pitäisi tehdä jne.

Olen tukenut miestä vanhemmuudessa ja kerron hänelle usein että hän on loistava isä lapselleen silloin kun on läsnä, koska se pitää paikkansa.

Olen epäillyt jopa että miehellä on toinen, mutta ei kuulemma ole, ja kyllä helposti sen uskonkin. Silti ihmetyttää suuresti, en olisi ennen lapsen syntymää tätä uskonut ikinä.

Juuri ennen kuin tapasimme, mies oli vähän ennen hakenut töitä ulkomailta, muttei ollut saanut. Muistan kun mies sanoi että hyvä kun se suunnitelma ei totautunut, ei hän olisi sitä halunnutkaan sen jälkeen kun tapasi minut. Lisäksi hän oli 2,5 vuotta suhteemme alusta lukien tekemättä tuota aikaavievää harrastusprojektiaan, aloitti heti lapsen syntymän jälkeen. Lapsella oli koliikki ja hän itki joskus 8-10 h päivässä, mutta mies oli jo silloin heti paljon pois, ehkä yhden päivän viikossa oli silloinkin kotona, minä olin tosi väsynyt koliikkivauvan kanssa.

Pariterapiaan tms. hän ei kuulemma näe tarvetta, eikä ainakaan tällä erää ole valmis luopumaan aikaavievästä harrastuksestaan tai ulkomaille töihin menosta.

 

Onkohan miehesi vaan niin ketku, ettei itse halua hakea virallista eroa (näyttää muiden silmissä perheensä jättäjältä), vaan näin lykkää sen tehtävän sinun harteillesi

No näin minä olen kyllä jo pitkään ajatellut.

 

Sinuna luetuttaisin tämän ketjun miehelläsi ja kysyisin, että miten hän haluaa asiassa edetä. Pariterapiaa vai avioeropapereita täyttämään. Tässä on palstallekin epätyypillisesti keskusteltu aiheesta asiallisesti ja ketjun pitäisi kenessä tahansa järkevässä miehessä herättää ajatuksia ja keskustelua kumppanin kanssa.

Onko tämä ulkomaille töihin lähtö täysin poissuljettua koko perheeltä? Ettekö voi muuttaa yhdessä?

 

[QUOTE="vieras";23667247]Sinuna luetuttaisin tämän ketjun miehelläsi ja kysyisin, että miten hän haluaa asiassa edetä. Pariterapiaa vai avioeropapereita täyttämään. Tässä on palstallekin epätyypillisesti keskusteltu aiheesta asiallisesti ja ketjun pitäisi kenessä tahansa järkevässä miehessä herättää ajatuksia ja keskustelua kumppanin kanssa.

Onko tämä ulkomaille töihin lähtö täysin poissuljettua koko perheeltä? Ettekö voi muuttaa yhdessä?[/QUOTE]

Joo taidan kyllä luetuttaa.

Emme voi muuttaa yhdessä, syistä joita en halua alkaa tässä kertomaan, mutta se on mahdotonta.

 

nosto

 

vielä nostelen

 

Minäkin olen sitä mieltä että mies se on teillä se joka haluaa erota, koska on ottanut ilmeisesti jo pidemmän aikaa etäisyyttä.

Minä antaisin miehen mennä sinne ulkomailleen, ja suunnittelisin itse omaa elämääni.

 

Ei, mutta se voi olla se yksi ja ainoa asia jonka vuoksi pitäisi yrittää kaikkensa, ettei eroa tulisi. Mun mielestäni ihmiset vaan eroaa nykyään ihan liian helposti.

Meinaatko, että siinäkin vaiheessa, jos on todettu, että suhde ei oikeasti toimi? Ehkä erotaan liian helposti, mutta suhde vaatii paljon muutakin kuin tuon lapsi-siteen.
Lapset myöskin kärsii toimimattomasta suhteesta.

 

Lapsen takia pitäisi yrittää ja minä olen yrittänyt jo kolme vuotta, mutta mies lipuu vain kauemmaksi. En tiedä mitä enää voisin tehdä, kuin mies vain suunnittelee omaa elämäänsä, jossa minulla ja lapsella ei ole sijaa.

 

Ei siihen mitään syitä tarvita. Parisuhteessa eläminen on turhaa ja typerää.

 

[QUOTE="aapee";23668106]Lapsen takia pitäisi yrittää ja minä olen yrittänyt jo kolme vuotta, mutta mies lipuu vain kauemmaksi. En tiedä mitä enää voisin tehdä, kuin mies vain suunnittelee omaa elämäänsä, jossa minulla ja lapsella ei ole sijaa.[/QUOTE]

Eikös tuossa lapsi kärsi ja saa parisuhteesta väärää kuvaa. Äiti roikkuu isässä kiinni ja isä vaan suunnittelee omaa elämäänsä yksin, näin karkeasti sanottuna. Miten luulet sen lapseen vaikuttavan pitkällä tähtäimellä?

 

Eikös tuossa lapsi kärsi ja saa parisuhteesta väärää kuvaa. Äiti roikkuu isässä kiinni ja isä vaan suunnittelee omaa elämäänsä yksin, näin karkeasti sanottuna. Miten luulet sen lapseen vaikuttavan pitkällä tähtäimellä?

En roiku vaan mies roikkuu minussa eikä minulla ole sydäntä olla tiukkana, vaan hellyn, kun minulla on tunteita vielä jäljellä kuitenkin, toivoisin parasta.

Olen muutaman kerran vakavissani ehdottanut eroa, hän anelee minua jäämään ja vannoo rakkauttaan, viimeksi tänään. Vähän aikaa menee hyvin ja ollaan kuin vastarakastuneita, mutta hiljalleen asiat lipuvat entiselleen. Been there. Alan olla jo väsynyt. En ole varma että uskon enää miehen lupauksia. Tai siis ei tämä nyt meillä niin yleistä ole, toinen kerta suht pienen ajan kun olen ehdottanut eroa ja olen sitten heltynyt yrittämään kun mies on sitä halunnut.

 

Ei siihen mitään syitä tarvita. Parisuhteessa eläminen on turhaa ja typerää.

Olen täysin samaa mieltä, siitä saa vain pahan mielen ja paskaa niskaan.

 

Ollaanpa täällä taas konservatiivisia. Joku jopa ehdotti pakollista pariterapiaa, minkälaisessa holhousyhteiskunnassa te oikein haluatte elää? Jos pariskunta tai toinen heistä on sitä mieltä, että ero on paras ratkaisu niin näin se sitten on eikä valtiolla pitäisi olla siihen mitään sanomista.