Mitkä kirjat tahtoisit lapsesi (aikuisena) lukevan?

[gregoryn]

Valitse VIISI sellaista teosta, jotka kuuluvat mielestäsi yleissivistykseen ja jotka toivoisit lapsesi joskus lukevan. Perustele valintasi. Kirjojen ei tarvitse kuulua länsimaisen tai suomalaisen kirjallisuuden kaanoniin ja teokset voivat edustaa mitä tahansa lajityyppiä. Oma listani näyttää tältä:

- Jack Kerouac, Matkalla. Teoksen kieli on monipuolista, joskus milteinpä lyyristä. Olen sitä mieltä, että jokaisen tulee tuntea edes hiukan beat-kirjallisuutta. Teos ilmentää hyvin 2. maailmansodan jälkeiselle amerikkalaiselle kirjallisuudelle ominaista tendenssiä, yhteiskuntakriittisyyttä, ja luo monisärmäisen ajankuvan ajasta ennen hipstereitä.

- Anthony Browne, Gorilla. Gorilla on puhdas lasten kuvakirja, mutta aikuisellekin antoista luettavaa intertekstuaalisuutensa ja äärimmäisen postmodernisminsa vuoksi.

- Henry Parland, Rikki. Parland edustaa suomenruotsalaista modernismia. Suomenruotsalainen modernismi on ehkäpä suomalaisen kirjallisuuden suurin saavutus, joten jokaisen tulee mielestäni tuntea edes yksi teos joltakin tällaiselta modernistilta. En ole suuri lyriikan ystävä, joten valitsin Henry Parlandin Edith Södergranin sijaan.

- Kari Hotakainen, Klassikko. Klassikko on kaikita osin klassikko. Sen rakenne on äärimmäisen mielenkiintoinen ja Klassikko pakottaa pohtimaan sukupuolta ja ruumiillisuutta sekä näiden käsitteiden performatiivisuutta. Lisäksi Klassikko on suurta viihdettä ironiansa ja huumorinsa vuoksi.

- Mark Twain, Tom Sawyerin seikkailut. Tämän teoksen valinnalle minulla ei ole kovinkaan päteviä perusteluita: Tom Sawyer vain sattuu olemaan ehdoton suosikkikirjani.

 

[maisteri]

Ei tähän kukaan vastaa, sillä palstan äidit ovat niin kouluttamattomia, etteivät harrasta lukemista.

 

[hmm]

Oikeestaan mä toivon, että lapseni aikuisena osaa itse valita laadukasta luettavaa. Jos tykkää lukemisesta niin kiva, on tullut äitiinsä.

Eli en osaa vielä ainakaan tollaisia ajatella. Sen sijaan toivon lukevan lastenkirjallisuudesta Astrid Lindgreniä (ainakin Peppi pitkätossu), jossain vaiheessa aitoja Muumeja ja klassikkosatuja klassikkoversioina esim. Grimmin veljesten. Tähän mennessä on jo luettukin Peppiä ja Eemeliä. Muumit menee vielä japanilaisversiona ja sadut disneyn malliin. Ikää lapsella 4v.

 

[Non compos mentis]

Kirjojen kanssa on sama ongelma kuin musiikissakin: teoksen vaikutusta toiseen ihmiseen ei voi ennalta aavistaa.

Kafkan Oikeusjuttu vavisutti minua; eräs suurimpia pelkojani on joutua syyttä tuomiolle. Toisaalta tarinan pinnan alla kytee myös mielisairaus.

Wittgensteinin Tractatus logico-philosophicus on suositeltavaa luettavaa; avartaa mieltä.

Jokin teos Henry Milleriltä, Charles Bukowskilta taikka George Orwellilta. Lähinnä sitä boheemielämä-aspektia haluaisin lasteni lukevan. Kuinka köyhä voi olla, kuinka rappiolla ja silti nauttia elämästä täysillä.

Suurimmat ns. pyhät kirjat. Omaa elämänkatsomusta on helpompi rakentaa, jos tietää toisten arvomaailmasta.

Linnan Tuntematon sotilas. Koska rauha on parasta.

 

[ap]

Itsekin olisin voinut valita listaani Milleriä ja Bukowskia. Toivon kuitenkin, että mun lapseni jossakin vaiheessa ymmärtää itse tutustua erityisesti Bukowskiin.

 

[Non compos mentis]

Itsekin olisin voinut valita listaani Milleriä ja Bukowskia. Toivon kuitenkin, että mun lapseni jossakin vaiheessa ymmärtää itse tutustua erityisesti Bukowskiin.

Luin Pystyssä kaiken aikaa joskus muksuna mökillä. Täytyy sanoa, että se oli erittäin mielenkiintoinen kirja monella tapaa sellaselle 9-10-vuotiaalle. Olen kuitenkin onnellinen, ettei kotona harrastettu mitään sensuuria. Itsekään en usko lapsen lukevan kirjaa, johon tämä ei ole valmis. Kirjan voi myös käsittää niin eri tavoin; epäkypsä lukija ei todellakaan huomaa kaikkia viitteitä jne., joten suuria traumoja tuskin tulee. Epämieluisa kirja jää myös helposti kesken.

 

[Ihamieli]

Minulla on hyvin suomalainen lista:

Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä
-se nyt vaan on loistavin koskaan kirjoitettu kirja. Mieletöntä suomea ja sen lisäksi hieno kasvukertomus

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla-trilogia
-mielenkiintoiset ihmiset, hienoa ajankuvaa

Väinö Linna: Tuntematon sotilas/Sotaromaani
-mielenkiintoiset ihmiset, osa suomalaisten historiaa

Leena Lander: Harjula-trilogia (joka siis ei enää ole trilogia)
-Tulkoon Myrsky on yksi parhaista kirjoista ikinä, ja muut osat täydentävät sitä mielenkiintoisesti

tytölle vielä (ainakin jos hän on joskus äiti) Sirpa Kähkösen kirjat, niissä on äitiyttä kuvattu hienosti ja sattuvasti. Sekä Leena Lehtolaisen Tappava Säde.

 

[Jehnny Tightlips]

Viktor Hugo: Kurjat. Vaikka kulissit ovatkin vanhentuneet, ajattelemisen aihetta silti.

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla: (ainakin) vanhempien kotimaan historiaa

Raamattu. Tämä sekoitti äitin pään.

En osaa nimetä kirjaa, mutta joku joka selittää Gödelin epätäydellisyyslauseen

Hmm. Ehkä Ajan lyhyt historia.

En ole nykyään niin kaunokirjallisuuden perään.