Toggle sidebar

Mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja aapee synkkänä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
A

aapee synkkänä

Vieras
Minulla on taipumusta ajoittaiseen synkistelyyn. Jälleen kerran on sellainen vaihe, enkä millään keksi mitään ilon aihetta. On vaan niin tympeä olo, pettymystä omaan elämään ja näköalattomuus tulevaan. Tavallaan tiedän, että ei mun asiani oikeastaan huonosti ole, mutta näköjään en pääse tästä aaltoilevasta elämänhaluttomuudesta ikinä eroon.

Joo, on mulla mies, on lapset, mutta tällaisena hetkenä nekin tuntuu ihan samalta, niillä olis kuitenkin parempi ilman mua. Mä niin vihaan tätä jämähtänyttä olotilaa. Vaikka tää toistuu koko ajan, aina kun tämä olo iskee, tuntuu siltä, ettei aivoja saa vaan naksautettua mitenkään siihen parempaan asentoon.

Haluaisin kuulla, minkälaisista asioista normaalit ihmiset löytävät elämäniloa.
 
juu, itellekin tuttu tunne silloin tällöin. kun oikein iskee masentava fiilis,lähen usein yksin ulos rauhalliselle kävely tai pyörälenkille, ehkäpä katselemaan kauniita maisemia tms. silloin yleensä olo tasaantuu ja alkaa taas kotiin palattua pikkuhiljaa löytää niitä ilon aiheitakin.
 
Tästä ei oo kyllä nyt yhtään apua mutta sä kiteytit tossa just mun mielialan, luulin että kukaan muu ei ole tämmönen :D

Sitten ne asiat joista jaksan edes välillä repiä jotain iloa :xmas: Työpaikka, uskokaa tai olkaa uskomatta, mä rakastan työtäni yli kaiken. Nautin jokaisesta päivästä, enemmän tai vähemmän mutta pidän työstäni joka päivä. Ja mulla on maailman parhaat työkaverit :heart:

Ja mulla on maailman suloisin poika ja yksi erittäin rakas ystävä =)
 
  • Tykkää
Reactions: Kaunishäntäinen orava
Tänään ainakin se, että vaikka on ihan saatanallinen helle ja vihaan tällaista ilmaa, mun ei ole tänään pitänyt lähteä mihinkään kotoa ja pukea vaatteita päälle.
Eikä meillä ole tullut ketään käymään. Olen saanut ihan koko päivän ihan rauhassa kekkuloida pelkät alkkarit päällä!
 
  • Tykkää
Reactions: BettyBoop
Ei aina tarvitse tuntua iloiselta ja onnelliselta. Näissä tiloissa yleensä on luovimmillaan.... kokeile kirjoittamista, piirtämistä, maalaamista mitä tahansa mihin voisit kanavoida tunteitasi. Se voisi ainakin puhdistaa jollain tavalla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja BettyBoop:
Saako udella minkäikäinen olet?

Sanoisin tuohon, että en tunne yhtäkään naista jonka tunne-elämä ei aaltoilisi. ;)
Click to expand...

kohta 30 vee. oon käynyt muutama vuosi sitten 3 vuotta terapiassa, keskivaikea masennus oli diagnoosi silloin. ja viime syksynä kun viimeksi tämä synkkyys iski, sanoin miehelle tappavani itseni. sitten mies pakottikin lääkärin puheille.

tää on ihan perseestä. en tykkää elää näin ja aina kun tämä iskee, ei ole lapsilla tai miehellä tai kelläään muullakaan hauskaa mun lähelläni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja aapee synkkänä;28781772:
Haluaisin kuulla, minkälaisista asioista normaalit ihmiset löytävät elämäniloa.
Click to expand...

Normaaleista ihmisistä en tiedä, mutta minä saan iloa ja onnea ihan tavallisesta arjesta. Yleensä aivan pienistä asioista... mies laittaa mulle ruokaa josta mä tykkään, lapsi tulee halaamaan, ystävä soittaa, lintujen laulu, auringon paiste, rauhallinen hetki kirjan kanssa.... Onnistuminen töissä, se että näen lasten olevan iloisia, yms yms yms.... Ei mikään yksittäinen asia, vaan pienten asioiden summa siis. :)

Ja joo, mäkin olen joskus apea... herranen aika, kuka ei olisi joskus?! Välillä tuntuu, että kaikki mitä yrittää ei onnistu, lapsille sattuu kurjia juttuja ja se sattuu muhun (varmasti enemmän kuin siihen lapseen..) pieniä asioita usein nämäkin... Ja olen huomannut, että varsinkin iän lisääntyessä, nämä tunnetilat ovat sellainen kiertävä kehä... tiettyyn aikaan kuukaudessa tai omassa kierrossani koen enemmän sellaisia synkkiä hetkiä, toisessa taas suoranaista v*tutusta ja tympääntymistä ja toisessa taas sellaista seesteistä onnea ja rauhallisuutta... Ja mitä olen oman ikäisteni kanssa jutellut, niin saman ilmiön on huomannut aika moni muukin... ;)
 
Jos jätetään perhe, ystävät jne.ulkopuolelle niin ne arjen pienet asiat kuten jalkakylpy, hyvin haudutettu kupillinen teetä, ristikko jonka saa valmiiksi, kaupassa vastaantulevan vieraan vauvan hymy, se biisi radiosta jonka nimeä et enää muistanut mutta olet tovin tahtonut kuulla, lettukestit, löytö kirjastossa, puhtaan pyykin tuoksu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja aapee synkkänä;28781835:
kohta 30 vee. oon käynyt muutama vuosi sitten 3 vuotta terapiassa, keskivaikea masennus oli diagnoosi silloin. ja viime syksynä kun viimeksi tämä synkkyys iski, sanoin miehelle tappavani itseni. sitten mies pakottikin lääkärin puheille.

tää on ihan perseestä. en tykkää elää näin ja aina kun tämä iskee, ei ole lapsilla tai miehellä tai kelläään muullakaan hauskaa mun lähelläni.
Click to expand...


Miehesi ehkä huomaa taas jos menee jo liian pahaksi ja uusi lääkärikeikka. Ehkä sä tarvitset lääkityksen? Ehkä jatkuvan?

Mutta jos toi tulee ja menee kerran kuussa ja muu aika on ihan normaalia, oot ihan terve, koska naishormonit nyt vaan toimii niin. Ja kai sulla on olkapää mihin vuodattaa kaikki? Ja ystäviä/ystävä? Kyllä elämässä tarvitsee kuuntelijaa jokainen. :)
 
Minä ilahdun hyvästä kirjasta tai kiinnostavasta telkkaohjelmasta. Pidän kävelylenkeistä, hyvästä ruuasta, ystävien seurasta, perheen kanssa oleilusta, lautapeleistä...
 
Ihmisten lisäksi mut tekee onnelliseksi terveys, harrastukset, vapaus, valo, musiikki, tv-sarjat, ruoka... kaikki oikeastaan. Tärkeintä on kuitenkin rakkaus eli elämän ihmiset. :heart: (Ja niitä ei montaa ole)
 
No, vaikka se kun telkkarista tulee joku kiva ohjelma. Tai kun pihassa on joku kiva kukka. Tai kun on lämmin, tai kun talvella puut on valkoisia. Joku hyvänhajuinen hajuvesi tai voide tai kivat pikkuhousut. Joku kiva musiikki. Joku hyvä maku. Lasten nauru. Halaus.
 
Mies, hyvä parisuhde, rakkaus, hellyys, seksi ja samanlainen huumori.
Se että äiti voi paremmin ja toipuu rintasyövästä, lemmikit. Sisarukset ja siskonlapset.
Hyvän kirjan lukeminen tuo iloa, samoin musiikki, elokuvat tai että on päiviä jolloin ei
koske mihinkään.
Kaunis, aurinkoinen ilma.
Päiväkahvit ja pieni herkku :)
 
Viimeksi muokattu:
Huoh. Mun pitäis vaan opetella nauttimaan elämän asioista. Vaikka niistä kukista. Ihan normaaleja asioitahan teillä on ilon aiheina. Miksi ne ei riitä mulle, miksi ne ei tunnu miltään?

Joku mutteri pitäis saada väännettyä eri asentoon. Sen historiasta olen jo oppinut, että vaikka mieli tekisi jäädä sänkyyn koko päiväksi tai löhötä sohvalla, ennemmin kannattaa lähteä pihalle. Täytyy tietoisesti taistella tätä tympeyttä vastaan. Huomenna menen vaikka haistelemaan ruusupuskia puistoon.
 
[QUOTE="aapee";28781903]Huoh. Mun pitäis vaan opetella nauttimaan elämän asioista. Vaikka niistä kukista. Ihan normaaleja asioitahan teillä on ilon aiheina. Miksi ne ei riitä mulle, miksi ne ei tunnu miltään?

Joku mutteri pitäis saada väännettyä eri asentoon. Sen historiasta olen jo oppinut, että vaikka mieli tekisi jäädä sänkyyn koko päiväksi tai löhötä sohvalla, ennemmin kannattaa lähteä pihalle. Täytyy tietoisesti taistella tätä tympeyttä vastaan. Huomenna menen vaikka haistelemaan ruusupuskia puistoon.[/QUOTE]

Jos sä vaikka sen hetken edes siitä saat, ihan pikkusen hetken jos tuntuu hyvälle ja näyttää kauniille.. Tiiä vaikka joku päivä se hetki kestää vähän kauemmin =)
 
Mielekäs työ, jossa pärjään hyvin ja jonka koen tärkeäksi. Vaimoni kanssa vietetty aika. Ystävät. Kiva ja viihtyisä kahden aikuisen koti, jossa on helppo rentoutua. Se, että on riittävästi rahaa ja aikaa harrastaa minulle mieluisia asioita. Hyvän kahvin ja ruoan kaltaset arjen nautinnot. Taide, kulttuuri ja kauniit asiat. Se, ettei ole lapsia tai muita huollettavia. Uppoutuminen miellyttävään tekemiseen tuntikausiksi. Oman hyvinvoinnin vaaliminen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Miä.;28781932:
Jos sä vaikka sen hetken edes siitä saat, ihan pikkusen hetken jos tuntuu hyvälle ja näyttää kauniille.. Tiiä vaikka joku päivä se hetki kestää vähän kauemmin =)
Click to expand...

Niinpä. Ja jos mä järjellä listaan itse asioita, mistä mun pitäisi olla iloinen, niin ehkä mä ymmärrän: Mulla on työpaikka, ihan kohtuullisen kivakin sellainen. Mulla on ihan kiva koti tähän elämäntilanteeseen ihanteellisella paikalla.

Parisuhteen tilasta en voi olla kyllä iloinen. En ole edes koskenut mun mieheeni moneen päivään. Olen puhunut lähinnä ikävällä äänensävyllä. Silti täytyy olla iloinen, että mulla on tollainen ukko, joka on luvannut olla mun rinnalla aina. Mä olen sille jo monesti sanonut, että ettii itselleen vähän paremman vaimon, eikä pilaisi elämäänsä mun kanssa, mutta se ei kuulemma tule kysymykseen.

Miehellä on tällä hetkellä päävastuu meidän kämpän huushollauksesta ja nyt kesällä lastenhoidosta, kun minä olen töissä. Pitää olla iloinen siitä, että nyt kun mua ei vähääkään kiinnosta mikään, mies hoitaa sapuskan pöytään joka päivä. Ihan hyvää ruokaa se sitä paitsi tekee. Ilman miestä tää kämppä olis varmaan myös ihan pommi.

Ja lapset. Kai mä niistäkin olen iloinen, vaikka tällä hetkellä kyllä päällimmäinen tunne on se, että munkaltaisen ei olisi pitänyt lisääntyä. Terveitä ja normaalilla järjellä varustettuja otuksia nuo muksut. Äitistään huolimatta toistaiseksi vielä järjissään.

On mulla ystäviäkin, mutta koska olen itse niin passiivinen, en juuri tapaa ketään koskaan, tai siis hyvin harvoin. Tällä paikkakunnalla, missä asun, ei taidaa olla ketään ystävää tällä hetkellä. Minä olen jäänyt opiskelupaikkakunnalle, moni muu on muuttanut pois. Mutta silti tiedän, että puhelimen päässä on ihmisiä, joita kiinnostaa mun olemassaoloni. Kai siitä pitää olla iloinen.

Oon ilonen siitä, että uimahalliin on tosi lyhyt matka.

Ja melko tervekin olen, tai ehkä pääkopassa joku on vinksallaan, mutta muuten ihan ok.

Söin eilen salmiakkia. Se oli hyvää.

Mä olen sellainen ääripäiden ihminen. Kun on kivaa, meinaan haljeta siihen tunteeseen, sitten kun on tyhmää, on tosi tyhmää. Ei oo pitkä aika, kun vielä hulluttelin ja lauleskelin täällä kotona, en enää muista mikä oli niin hauskaa. Ehkä pitää olla ilonen siitä, että ei ainakaan ole tasapaksua. Ja siitä, että kun on kivaa, on tosi kivaa.
 
  • Tykkää
Reactions: Miä.
[QUOTE="aapee";28781903]Huoh. Mun pitäis vaan opetella nauttimaan elämän asioista. Vaikka niistä kukista. Ihan normaaleja asioitahan teillä on ilon aiheina. Miksi ne ei riitä mulle, miksi ne ei tunnu miltään?

Joku mutteri pitäis saada väännettyä eri asentoon. Sen historiasta olen jo oppinut, että vaikka mieli tekisi jäädä sänkyyn koko päiväksi tai löhötä sohvalla, ennemmin kannattaa lähteä pihalle. Täytyy tietoisesti taistella tätä tympeyttä vastaan. Huomenna menen vaikka haistelemaan ruusupuskia puistoon.[/QUOTE]

Voi sekin tuntua onnelliselta, jos voi vaan vetelehtiä petissä koko päivän. Mä ainakin tykkään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Peyote:
Voi sekin tuntua onnelliselta, jos voi vaan vetelehtiä petissä koko päivän. Mä ainakin tykkään.
Click to expand...

Se on kyllä kiva, että saa viikonloppuisin aamulla nukkua niin pitkään kun unta riittää. Mutta jos mä lysähdän vaakatasoon näillä fiiliksillä, jumitan mietitmässä elämäni paskuutta päivätolkulla. Siltä uralta on vaikea saada ajatuksia pois. Siksi on pakko lähteä lasten kanssa metsään, vaikka ei yhtään huvittais. On pakko mennä kävelylle, vaikka ei yhtään huvittais. Lapsetkin kyllä aistii sen, että en ole ihan täysillä nyt mukana tässä hommassa, mutta parempi kai sekin kun että oven takana möksöttämässä.
 
Elämä itsessään tekee mut onnelliseksi. Se, että näen, kuulen, haistan, maistan ja tunnen. Kivut ja särytkin, vaikka ne toki myös välillä rasittaakin. Kun herään uuteen aamuun. Tunnen päivittäin suurta iloa, riemua ja kiitollisuutta siitä, ettei elämäni päättynytkään joulukuun 15. päivä vaan sain vielä uuden mahdollisuuden kokea, nähdä, tuntea ja elää.

Konkreettisempina sitten perhe ja muut läheiset, ystävät, lemmikit, luonto, elämänkatsomus, koti, kesä, aurinko, hyvä ruoka, harrastukset, työkin.
 
Mulla ei ole koskaan ollut kurja olo. Mulla on kivat lapset ja mies, tykkään työstäni hirveästi, viime vuonna saatiin ostettua kauan kaipaama talo. Elämä on mennyt mukavasti tosin ei itsekseen, vaan on ponnisteltu asioiden suhteen ja hommat on hoituneet. Tykkään elämästä. Tänään oli huippupäivä aamulla herätä, kun nukuin pitkään, aurinko paistoi, mukava lenkki koiran kanssa, ruoan laittoa ja sitten kävin kaverin luona, jossa vierähtikin viisi tuntia. Sitten käytiin lasten kanssa ostamassa jädet ja käytettiin koiraa koirapuistossa. Tulin kotiin tähän koneelle ja kahvit on tippumassa. Mies on maalannut keittiön seiniä ja kivaa kun kodista tulee nätti :)
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa