Mitenköhän sitä osaisi tukea kaveria?

[Keittiönoita]

Kyseessä neljän lapsen äiti, jonka mies jo noin 8 vuotta sitten sanoi, että ei rakasta enää vaimoaan. Kysyi vaimoltaan, haluaako tämä erota heti vai vasta sitten, kun lapset ovat isompia. Vaimo halusi jatkaa rakkaudettomassa suhteessa.

Nyt nuorinkin näistä lapsista on siirtymässä yläasteelle ja mies hankkinut itselleen asunnon. Vaimolle asian ei pitänyt tulla yllätyksenä, mutta ilmeisesti tuli kuitenkin. Yllätyksenä hänelle tuli myös se, että nämä kaksi vielä alaikäistä lasta haluavatkin muuttaa isänsä mukaan.

On aika ymmärrettävää, että tämä kaverini on varsin lohduton Joutuu luopumaan nykyisestä asunnostakin, koska ei yksin voi asua reilusti yli sadan neliön vuokra-asunnossa. Tai siis palkka ei riitä ja asumistukea ei ko asuntoon saisi kuin muutaman kympin.

Olen koittanut mielessäni keksiä kaikkia kivoja juttuja, mitä etävanhempana olisi. Mutta aika latteiksi ne ideat jäivät ja taidan jättää kaverilleni sanomatta. Miten te lohduttaisitte vastaavassa tilanteessa olevaa ystäväänne?

 

[Peppari]

No eipä juuri mitenkään jos kaverilla ei ole omaa elämää, vaan elänyt miehen ja lasten kautta. Varmasti tuntuu kuin olisi vedetty matto jalkojen alta.
Varmaankin auttaisin hankkimaan uuden harrastuksen ja pääsemään elämään kiinni. Suosittelisin ottamaan lemmikin. Koskaan ei pidä kiintyä niin paljon tavaraan tai asuntoon että siitä tulisi ikävä lähteä.

 

[EJK]

Minä luulen tai itseasiassa uskon, että sinä kyllä osaat olla lohduksi. Vuosien palstatuttavuuden myötä uskallan olla sitä mieltä =)

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Olisin läsnä... siinä se. Ja tiedän, että sinäkin olet. Ja ystäväsi tietää myös.

 

[vieras]

hommais oman asunnon ja alkais elää omaa elämää (helpommin sanottu kuin tehty) kun tilanne on nyt tuo

 

[Keittiönoita]

Olisin läsnä... sinä se. Ja tiedän, että sinäkin olet. Ja ystäväsi tietää myös.

Näin se varmaan on vaan tehtävä. En oikein voi asettua sitä ystäväni miestä tai lapsia vastaankaan, kun ymmärrän myös heidän tilanteensa. Sen ajattelin tehdä, että juttelisin näiden tyttöjen kanssa ja pyytäisin heitä olemaan äitinsä kanssa mahdollisimman paljon tekemisissä. Mieluiten päivittäin, jos suinkin vain mahdollista.

 

[vieras]

vaikea paikka, pakko myöntää. Mutta jos yrittäisi löytä jotain positiivista tuosta uuden asunnon hankinnasta; saisi sisustaa ja laittaa asunnon juuri niin kuin itse tykkää. Ja muutenkin enemmän vapautta, ei tarvi toisten sotkuja siivoilla jne.

Jos kustsut usein luoksesi käymään ja vierailet hänen luonaan, yrittäisitte löytää hänelle jonkun uuden harrastukset tai mielenkiinnonkohteen. Ehkä jotain sellaista mikä on ennen jäänyt perheen alle.

Tekopirteää, tiedän. Ehkä alkuun on parasta vaan kuunnella ja olla läsnä, antaa toisen rauhassa purkaa pahaa oloaan ja sitten vasta alkaa miettimään uuden elämän rakentamista.

 

[Tanja]

Olisin läsnä... sinä se. Ja tiedän, että sinäkin olet. Ja ystäväsi tietää myös.

Peesi. Olisin kuuntelijana ja tukijana, olkapään tarjoajana.

 

[Keittiönoita]

vaikea paikka, pakko myöntää. Mutta jos yrittäisi löytä jotain positiivista tuosta uuden asunnon hankinnasta; saisi sisustaa ja laittaa asunnon juuri niin kuin itse tykkää. Ja muutenkin enemmän vapautta, ei tarvi toisten sotkuja siivoilla jne.

Jos kustsut usein luoksesi käymään ja vierailet hänen luonaan, yrittäisitte löytää hänelle jonkun uuden harrastukset tai mielenkiinnonkohteen. Ehkä jotain sellaista mikä on ennen jäänyt perheen alle.

Tekopirteää, tiedän. Ehkä alkuun on parasta vaan kuunnella ja olla läsnä, antaa toisen rauhassa purkaa pahaa oloaan ja sitten vasta alkaa miettimään uuden elämän rakentamista.

Kaikki, mitä tähän asti olen keksinyt, on ollut just tekopirteää. Ero ei varmaan olisi hänelle niin kova paikka, jos lapset jäisivät hänelle. Mutta toi kylään kutsuminen on hyvä idea.

 

[IhanaValo]

Olisin läsnä... sinä se. Ja tiedän, että sinäkin olet. Ja ystäväsi tietää myös.

Näin se varmaan on vaan tehtävä. En oikein voi asettua sitä ystäväni miestä tai lapsia vastaankaan, kun ymmärrän myös heidän tilanteensa. Sen ajattelin tehdä, että juttelisin näiden tyttöjen kanssa ja pyytäisin heitä olemaan äitinsä kanssa mahdollisimman paljon tekemisissä. Mieluiten päivittäin, jos suinkin vain mahdollista.

Tuo kuulostaa hyvältä, ei kai siinä voi oikein muutakaan..Ikävä tilanne kyl :/

 

[vieras]

Olisin läsnä... sinä se. Ja tiedän, että sinäkin olet. Ja ystäväsi tietää myös.

Näin se varmaan on vaan tehtävä. En oikein voi asettua sitä ystäväni miestä tai lapsia vastaankaan, kun ymmärrän myös heidän tilanteensa. Sen ajattelin tehdä, että juttelisin näiden tyttöjen kanssa ja pyytäisin heitä olemaan äitinsä kanssa mahdollisimman paljon tekemisissä. Mieluiten päivittäin, jos suinkin vain mahdollista.

Kuulostaa varmaan tökeröltä, mutta onko niillä lapsilla siis joku ihan kunnon syy haluta isälleen? En tarkoita että sitä tässä kertoisit mutta meinaan vaan että se on lapsilta harkittu päätös eikä hetken mielijohde ja kohta haluavatkin takaisin äidilleen.

 

[Keittiönoita]

Kuulostaa varmaan tökeröltä, mutta onko niillä lapsilla siis joku ihan kunnon syy haluta isälleen? En tarkoita että sitä tässä kertoisit mutta meinaan vaan että se on lapsilta harkittu päätös eikä hetken mielijohde ja kohta haluavatkin takaisin äidilleen.

Tässä perheessä isä on ollut aivan yhtä hyvä vanhempi kuin äitikin, joten ei ole olemassa mitään järkevää syytä, miksi lapset eivät haluaisi muuttaa isänsä kanssa. Tällä isällä on paremmat mahdollisuudet tukea lapsiaan harrastuksissa mm kuljetusten muodossa ja rahallisestikin. Teini-ikäiset tytöt saattavat olla vähän materialistisia ja persnettonen elämä äidin kanssa ei välttämättä ole se mieluisin vaihtoehto.

 

[mami]

Sano kaverillesi että on lupa surra, ei tarvitse olla tekopirteä jos ei tunnu pirteältä. Kyllä varmasti kaverin läsnäolo ja se että tietää tukea olevan olemassa auttaa jo paljon. Varmasti hänkin tottuu ajan kanssa siihen, että on etävanhempi. Olemalla läsnä vaikka ilman sanojakin on suuri helpotus.