Mitenköhän elämä olisi mennyt...

[remember yesterday]

Mietittekö koskaan miten elämä olisi mennyt, jos olisitte valinneet jonkun muun miehen joka elämässänne on joskus ollut? Itselläni on yli 10 vuoden takaa eräs vanha ihastus, jonka kanssa jostain pientä kilttiä säpinääkin oli aikoinaan useampaan otteeseen.Ikinä ei pidemmälle menty, ei edes koskaan seurusteltu.Meillä kun oli tiivis iso kaveripiiri, jossa kumallakin oli myös exät mukana.Hän olisi ollut halukas, minä en koskaan pystynyt noiden exien vuoksi jotka molemmat olivat kavereitamme.

Säpinää oli noidenkin vuosien jälkeen ajoittai, viimeisen kerran "livenä" olen hänet nähnyt joskus 8-9 vuotta sitten.Nyt erään foorumin kauta olemme pääseet taas "yhteyksiin" ja se sama hiivatin kipinä tuntuu olevan vieläkin välillämme.Aika epäreilua elämältä Molemmat perheellisiä ja sitoutuneita tahoillaan.Ei niin, ettäkö tässä mitään romanssia olisin kehittelemässäkään, mutta silti jonkinlainen kaipuu nousee tuota ihmistä kohtaan.Kilttinä ja rehellisenä ihmisenä tein kiltin valinnan tuolloin vuosia sitten ja ihmisenä en miksikään ole muuttunut, ei minusta edes olisi mihinkään perhedraamoihin.

Nyt kun olemme "jutelleet" niin juttu jatkuu siitä mihin se on aikoinaan jäänyt.Kumpikaan ei ujostele puheissaan ja kerromme toisillemme kaiken aika rehellisesti.Tuntematonhan tuo ihminen minulle periaatteessa on näin monien vuosien jälkeen mutta jotenkin niin tuttu.Tunne tuntuu olevan molemminpuolinen ja eilen niistä tunteista oli jonkinlaista puhettain, viatonta.Eihän täällä kukaan mitenkään voi auttaa tai sanoakaan mitään.Johonkin vain piti tämä tunne saada sanottua.Sieltä se kysymys nousee, että "mitenköhän se elämä olisikaan mennyt jos...

 

[Malviina]

Mun elämä ois täysin erillainen, jos en olisi joksu saanut keskenmenoa ennen nykyistä miestäni...

 

[ap]

Elämä tosiaan on...

 

[mulla]

ei varmaan olis lapsia, jos oisin sen yhden mukaan lähtenyt ja luulen, että päihteetkin maistuis. vois olla kyllä maailma avarampi kuin tämä nykyinen lähiö ja ruokakauppa-meininki.

 

[Kreecher]

Luulen, että suhteemme olisi yhtä hel%&ttiä, jos olisin pysynyt entisen poikaystävän kanssa. Toivottavasti olisin jo tähän mennessä älynnyt erota...

 

[Bad Virgin-]

Joo,olen joskus miettinyt..

 

[äitylipäityli]

Mulla ois ollut saumaa tulevan lakimiehen tai hammaslekurin kans B)
Mutta valitsin tai oikeastaan kohtalo johdatti kuitenkin minulle sen ihanan Oikean,duunarimiehen :heart: Ja paljastuikin sitten "kerhokaveriksi",eli samassa kerhossa oltiin pienenä kuljettu,samassa koulussakin oltu,toistemme ohi monesti kuljettu..Kirjaimellisesti sokeana rakkaudelle =)

Uskon vakaasti,että elämä meni oikein :heart:

 

[ap]

Tänään "keskusteltiin" virtuaalisesti tunti ihan huomaamatta, muiden hommien ohella joka kyllä päätyi siihen, että molemmat taisi vain odottaa milloin toisen viesti on tullut.Menneitä muistelimme. Jännä että hänkin muistaa asioita kuten bändejä yms joita olemme joskus nuorina kuunnelleet ja niistä keskustelleet ja muisti mistä olen tykännyt joskus biisejä myöten.Luulin, että vain tytöt muistaa tuollaisia yksityiskohtia. Mutta sydäntä kovasti lämmittää nuo muistelot :ashamed:

 

[minä]

samaa oon kans miettinyt siis, jos olisin uskaltanut aikoinani antaa rakkaudelle mahdollisuuden niin miten asiat ois nyt... Pelkäsin vaan niin niin paljon jätetyksi tulemista, että sähläsin jutun piloille itse... Nyt ei olla vuosiin nähty, molemmat jo perheellisiä mut luulen ettei vanha kipinä oo vielä sammunut jos joskus vielä tavattais... Viimex kun nähtiin, hän oli sillon jo kihloissa kertoi rakastavansa mua yhä ja ettei unohda koskaan! Ja hän oli selvinpäin ja kihlattu oli paikalla myös , ei kyllä tiedä mitä mulle sanoi...Tästä on jo vuosia, mut jotenki silti ikävöin.. En halua ottaa yhteyttä ja pilata kaikkea, mut välillä tulee vaan mieleen, etenki kun oma mies on tunteeton sika! Onko muita, jotka kaipaavat ex:iä?