Mitenkä teillä noin 3-vuotiaat käyttäytyy, kun menette vieraaseen paikkaan kylään?

  • Viestiketjun aloittaja ?
  • Ensimmäinen viesti
Tiina
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
siinäpä se.

Ujostuttaako aluksi? Ovatko alkuun sylissä tai vanhempien vieressä?
Riippuu paikasta. Jos tuttu paikka ja tutut lapset, niin ovella huutaa, että Telve! ja menee heti leikkimään. Jos outo paikka, niin pari sekunttia kiehnää ja menee leikkimään.
 
Ei varsinaisesti ujostuta, mutta kun autistinen on niin aina kiinitä alkuun juuri huomioa isäntäväkeen jne. Kiertelee katselemassa ympäriinsä, joskus kysyy saako kokeilla jotain lelua tai tavaraa. Kahvipöydässä keskittyy syömiseen ja juomiseen, välissä voi vanhemmille jutelle jotain, jos on kerennyt lämmetä isäntäväelle niin ehkä hiellekin. Seurailee siinä sivussa vähän muiden lasten touhuja.

Ihmisestä riippuen sitten joskus aika piankin löytää yhteisen sävelen jonkun uuden tuttavuuden kanssa. Fyysisessä kontaktissa on alkuun välttelevämpi, paitsi jos sopiva riehumisleikki löytyy. Muuten tulee mielellään esittelemään jotain leluaan tms. joidenkin ihmisten kanssa ei sitten halua hieroa mitään tuttavuutta lainkaan.
 
Meillä on mahottoman ujo ja hiljainen. Alkuun se nyhvää sylissä ja sit uskaltautuu leikkiin, kun menee ite siihen aluksi mukaan. Kyllä vierailun loputtua yleensä jo leikkii toisten kanssa. Mutta äiti pitää olla näkösällä koko ajan :)
 
Ujostelee ja mieluiten olisi sylissä koko ajan. Ei puhu vieraille ollenkaan ja mullekin kuiskaa hyvin hiljaa ettei kukaan muu kuulisi. Eli ujo tapaus.

Jos pitempään ollaan niin voi innostua leikkimään, ainakin jos on tuttuja lapsia.
 
vieras
Juuri th kuvaili kolmevuotiasta luottavaiseksi. Musta se kuvaa hyvin meidän lastamme. Ei ryntäile eikä villiinny, mutta sillai tosiaankin luottavainen perussuhtautuminen maailmaan. Esim. tervehtimiseen tarvitsee vielä aikuisen ohjausta ja muistuttamista. Vastailee kysymyksiin, ei kuitenkaan ihan kaikkiin ihan koko aikaa (onhan kyseessä sentään semi-uhmaikäinen).
 
rew
Lähtee tutkimaan paikkoja ja ihmisiä. Jos sattuu löytämään leluja, niin stoppaa niiden ääreen siksi aikaa kunnes kutsutaan pöytään syömään. Aika luontevasti esiintyy.
 
ap
Alkuperäinen kirjoittaja minela:
Ujostelee ja mieluiten olisi sylissä koko ajan. Ei puhu vieraille ollenkaan ja mullekin kuiskaa hyvin hiljaa ettei kukaan muu kuulisi. Eli ujo tapaus.

Jos pitempään ollaan niin voi innostua leikkimään, ainakin jos on tuttuja lapsia.
Onko teillä 3-vuotias?
 
Ensin on n. ekan vartin vähän ujompi ja istuu vanhempien sylissä mutta sen jälkeen on oma itsensä ja juoksentelee ympäriinsä ja leikkii.
Sen verran meneväistä sorttia tuo meidän esikoinen on, että sunnuntaina asuntonäytöllä meni sohvalle hyppimään vaikka oli vieraita ympärillä. :ashamed: :D
 
Piika-äiti
Huima mikä huima kun on, niin juoksee aluksi tutkimassa talon nurkat ja selvittää missä on vessa ja sen asian, että onko siellä potta. Seurustelee aktiivisesti kenen tahansa isäntäperheen jäsenen kanssa ja ihmettelee, miksi siellä ei ole kissoja. Saattaa myös kysyä onko heillä rumpuja tai lepakkolintuja ja että onko vieraita eli häntä varten varattu herkkuja, kenties jopa jäätelöä.

Tahtoisin niin kovasti hiljaisen, helmassani nyöhnäävän söpön ujostelijan, mutta ei. Teinitrio oli samanlainen, ja voitte arvata, että varovasti ja harkiten valittiin heidän kanssa vierailupaikat joskus 12-14 vuotta sitten...
 
J-t harmaana
Poika oli kolmevuotiaana ja vieläkin nelivuotiaana kylässä arka. Ensin nyhjöttää sylissä, sitten tahtoo mut mukaansa kattomaan leluja, ennenkuin loppuviimeks uskaltaa yksin mennä leikkimään. Sitten ei malttasi kotiin enää lähteä. Koskaan ei kylässä syö mitään, vaikka tarjottaisiin, ei karkkia edes.

Eriasia sitte jos mennään vaikka mummulaan tai jonnekin tosi tuttuun paikkaan :)
 

Yhteistyössä