Miten yksinhuoltaja voi selvitä katkeroitumatta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Jaana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

Jaana

Vieras
Minä en halua tulla katkeraksi ja kiukkuiseksi akaksi, mutta valitettavasti se minusta tulee.

Tämä yksinäisyys, väsymys ja jatkuva petetyksi tuleminen lapsen isän puolelta syö minut hengiltä.

Haluaisin uskoa, että minullakin on tulevaisuus. Mutta päivä päivältä se haave karkaa kauemmaksi. Ajatukset valtaavat vain viha, väsymys ja katkeruus elämää kohtaan.

Väsymys johtuu vain siitä ettei minulla ole tässä kaupungissa turvaverkkoa lainkaan. Kaikki paikat repsottaa, mutta yksin ei jaksa enää kaikkea pitää pystyssä.

En halua tätä! Miksi elämä kohtelee näin! Miten tästä voi kukaan nousta?
 
nooo, aika parantaa haavat. Eiks noin sanota???
Mä en oo katkera.
Mulla mies peruisti meidän avioliiton aikana toisen perheen.
Samaan aikaan rakennettiin taloa.
Nyt olen sinnitellyttässä talossa lasten kanssa nelisen vuotta mutta nyt ei pankki enää tule vastaan vaan vaatii alkuperäisen maksusuunnitelman muikaista kuukausimaksua.
Minulla taas ei tulot riitä siihen joten ....

Silti en ole katkera. Elämä opettaaa.
Pitää vaan ajatella niin että kaikesta kokemastaan oppii jotain ja jatkaa eteenpäin...

 
hommaat jonkun ukon asustamaan kimppaan ja maksamaan lainaa =)
Alkuperäinen kirjoittaja Marakatti:
nooo, aika parantaa haavat. Eiks noin sanota???
Mä en oo katkera.
Mulla mies peruisti meidän avioliiton aikana toisen perheen.
Samaan aikaan rakennettiin taloa.
Nyt olen sinnitellyttässä talossa lasten kanssa nelisen vuotta mutta nyt ei pankki enää tule vastaan vaan vaatii alkuperäisen maksusuunnitelman muikaista kuukausimaksua.
Minulla taas ei tulot riitä siihen joten ....

Silti en ole katkera. Elämä opettaaa.
Pitää vaan ajatella niin että kaikesta kokemastaan oppii jotain ja jatkaa eteenpäin...

 
Alkuperäinen kirjoittaja FANG-ANN-75:
Onko sulla mahdollisuutta muuttaa sukulaisten ja ystävien lähelle? Vanhempiesi, sisarustesi?

Mahdollisuus on jos sanon itseni irti ja jään työttömäksi. Mutta lapsi ei halua jättää kavereita ym. Sisaruksia ei ole ja kaikki ystävät ovat muuttaneet hajalleen ympäri Suomea.

Minullakin oli niin paljon toiveita: yritimme toista lasta, olimme juuri muuttaneet uudelle paikkakunnalle ja etsimme omaa taloa ja sain työpaikan. Luulin, että elämä on nyt järjestyksessä.

Kuitenkin aika pian yhtenä kauniina päivänä kaikki romahti!

Mies katosi, enkä saanut selitystä käytökselleen. En halua katkeroitua, mutta vauvakuume oli pakko haudata, ihan niinkuin siihen pystyisi.
Asunto menee kohta alta, kun tulot ei riitä ja jatkuva riita elatusmaksuista ja pelko pystyykö tämän kuun laskut maksamaan.

Ehkä minulla olikin kaikki liian hyvin, kun en kestä tätä elämää näin enää. En voi mennä joulujuhliin, kun en kestä katsoa enää pariskuntiakaan :(
 
Enemmän mun mieltä kaihertaa se, miten huonossa liitossa voi selvitä katkeroitumatta? Sinä voit muuttaa asioita paremmaksi. Itse. Eli esim. voit siirtyä lähemmäs turvaverkostoa. Selviät varmasti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja liitto:
Enemmän mun mieltä kaihertaa se, miten huonossa liitossa voi selvitä katkeroitumatta? Sinä voit muuttaa asioita paremmaksi. Itse. Eli esim. voit siirtyä lähemmäs turvaverkostoa. Selviät varmasti.

Sepä se jos liitto on sinullekin huono. Mutta kun luulee, että kaikki on hyvin. Niikuin esim. rakennetaan taloa, haaveillaan lapsista ym.

Ja jonain päivä matto vedetään jalkojen alta...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja FANG-ANN-75:
Onko sulla mahdollisuutta muuttaa sukulaisten ja ystävien lähelle? Vanhempiesi, sisarustesi?

Mahdollisuus on jos sanon itseni irti ja jään työttömäksi. Mutta lapsi ei halua jättää kavereita ym. Sisaruksia ei ole ja kaikki ystävät ovat muuttaneet hajalleen ympäri Suomea.

Minullakin oli niin paljon toiveita: yritimme toista lasta, olimme juuri muuttaneet uudelle paikkakunnalle ja etsimme omaa taloa ja sain työpaikan. Luulin, että elämä on nyt järjestyksessä.

Kuitenkin aika pian yhtenä kauniina päivänä kaikki romahti!

Mies katosi, enkä saanut selitystä käytökselleen. En halua katkeroitua, mutta vauvakuume oli pakko haudata, ihan niinkuin siihen pystyisi.
Asunto menee kohta alta, kun tulot ei riitä ja jatkuva riita elatusmaksuista ja pelko pystyykö tämän kuun laskut maksamaan.

Ehkä minulla olikin kaikki liian hyvin, kun en kestä tätä elämää näin enää. En voi mennä joulujuhliin, kun en kestä katsoa enää pariskuntiakaan :(

Toihan on ihan kamalaa :(. Ymmärrän että olet sokissa ja sulla on paha olla. Miten hirveesti juuri noita kuulee, että kaikki tuntuu olevan hyvin ja yhtäkkiä mies lähtee eikä sano syytä tai on ilkeä jne mutta ei kerro miksi meni. Hemmetin väärin! Tuun vihaiseksi tuollaisesta. VOIMIA sulle :hug: . Onneksi SILTI aika helpottaa ja joku päivä varmasti löydät arvoisesi ihmisen jakamaan sun kanssa elämääsi ja vauvakuumettasi. :flower:
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja liitto:
Enemmän mun mieltä kaihertaa se, miten huonossa liitossa voi selvitä katkeroitumatta? Sinä voit muuttaa asioita paremmaksi. Itse. Eli esim. voit siirtyä lähemmäs turvaverkostoa. Selviät varmasti.

Sepä se jos liitto on sinullekin huono. Mutta kun luulee, että kaikki on hyvin. Niikuin esim. rakennetaan taloa, haaveillaan lapsista ym.

Ja jonain päivä matto vedetään jalkojen alta...

Taidat olla vielä shokkivaiheessa asian selvittelyn kanssa? Kaikki tuntuu kaaokselta eikä mistään saa otetta? Tämä ihan varmasti kuulostaa kliseeltä, mutta ajan kanssa asioihin tulee taas tolkku ja järjestys ja elämä on taas hyvää. Anna itsellesi aikaa. Ja käy juttelemassa vaikka jonkin ammattiauttajan kanssa. Voimia, oikeesti!

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja FANG-ANN-75:
Onko sulla mahdollisuutta muuttaa sukulaisten ja ystävien lähelle? Vanhempiesi, sisarustesi?

Mahdollisuus on jos sanon itseni irti ja jään työttömäksi. Mutta lapsi ei halua jättää kavereita ym. Sisaruksia ei ole ja kaikki ystävät ovat muuttaneet hajalleen ympäri Suomea.

Minullakin oli niin paljon toiveita: yritimme toista lasta, olimme juuri muuttaneet uudelle paikkakunnalle ja etsimme omaa taloa ja sain työpaikan. Luulin, että elämä on nyt järjestyksessä.

Kuitenkin aika pian yhtenä kauniina päivänä kaikki romahti! Mies katosi, enkä saanut selitystä käytökselleen. En halua katkeroitua, mutta vauvakuume oli pakko haudata, ihan niinkuin siihen pystyisi.Asunto menee kohta alta, kun tulot ei riitä ja jatkuva riita elatusmaksuista ja pelko pystyykö tämän kuun laskut maksamaan.
Ehkä minulla olikin kaikki liian hyvin, kun en kestä tätä elämää näin enää. En voi mennä joulujuhliin, kun en kestä katsoa enää pariskuntiakaan :(
:hug:
 
Menetyksissä ensimmäinen vuosi on aina pahin. Tarkoitan siis ensimmäinen joulu, lapsen ensimmäiset synttärit, ensimmäinen äitienpäivä, ensimmäinen kesäloma eron jälkeen jne. Toisena vuonna jo helpottaa.

Jos erostanne on kulunut vasta vähän aikaa, sulla menee shokista toipumiseen jo oma aikansa. Kun se vaihe on ohi, voit ruveta miettimään, miten voisit muuttaa elämääsi sellaiseksi, että olisit siihen tyytyväisempi.
 
Kun sä selviät tuosta shokista ja järkytyksestä, huomaat kuinka asioilla on tapana järjestyä parhain päin. Ota tämä mahdollisuutena aloittaa oma elämäsi alusta. Ei siinä ehdi katkeroitua kun katselee lastaan ja miettii millaisen elämän haluaa sille tarjota. Tsemppiä ja voimia sulle!

:hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Battimanni:
miksi riitaa elatusmaksuista?kai teille on ne paperit tehty?

On, mutta kun ex ei maksa niitä ajallaan. Ja kun olen ilmoittanut vieväni ne ulosottoon, etten voi odottaa kukkautta, lapsikin tarvitsee ruokaa, niin alkaa kiristää ties millä.

Meillä on aikaisempia lainoja, joita en pysty yksin maksamaan ja osa kuuluu hänellekin. Hän kiristää ettei hoida asioita jos minä laitan elatusmaksut perintään ja menkööt minunkin luottotiedot.

Elatustuki on niin pieni, etten pärjää ja meille tosiaan tulee äkkilähtö jos näin käy. Sekin pelottaa koko ajan.

Ja erosta on jo yli vuosi eli en ihan shokissa kai enää ole.
 
Tämä ei valitettavasti ole enää alkuvaiheen shokkia. Kaikki vain pahenee koko ajan. Kaikki elämänhalu alkaa kadota jo pelkästään tämän väsymyksen vuoksi. Toivoisin vain niin jotain jonka kanssa voi jakaa ajatukset, tunteet ja arjen.
Seksiä en kaipaa vaan aikuista turvaa ja tukea :(

Onneksi on edes tämä palsta!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Tämä ei valitettavasti ole enää alkuvaiheen shokkia. Kaikki vain pahenee koko ajan. Kaikki elämänhalu alkaa kadota jo pelkästään tämän väsymyksen vuoksi. Toivoisin vain niin jotain jonka kanssa voi jakaa ajatukset, tunteet ja arjen.
Seksiä en kaipaa vaan aikuista turvaa ja tukea :(

Onneksi on edes tämä palsta!

Mikset etsi itsellesi miestä jakamaan arkea?
 
Hae ne elatustuet sitten soskun vai onko se nykyään kelan`? kautta ja ne perii mieheltäsi
siinä olisi yksi murhe vähemmän mietittäväksi kun rahat tulisi joka kuukausi ajallaan..
missäpäin maailmaa sinä asut?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
On, mutta kun ex ei maksa niitä ajallaan. Ja kun olen ilmoittanut vieväni ne ulosottoon, etten voi odottaa kukkautta, lapsikin tarvitsee ruokaa, niin alkaa kiristää ties millä.

Meillä on aikaisempia lainoja, joita en pysty yksin maksamaan ja osa kuuluu hänellekin. Hän kiristää ettei hoida asioita jos minä laitan elatusmaksut perintään ja menkööt minunkin luottotiedot.

Elatustuki on niin pieni, etten pärjää ja meille tosiaan tulee äkkilähtö jos näin käy. Sekin pelottaa koko ajan.

Ja erosta on jo yli vuosi eli en ihan shokissa kai enää ole.
Nyt sitten asiat tärkeysjärjestykseen. Sulla on oltava katto pään päällä. Sellainen asunto, johon sun rahasi riittävät. Ala etsiä sitä nyt eikä vasta sitten, kun et tuossa kodissasi voi enää asua tai luottotietosi menevät. Ts ala etsiä asuntoa, jossa sinulla on varaa asua ilman miehesi maksamaa elatusmaksuakin.

Sen jälkeen viet ne elarit eteenpäin eli jos mies ei maksa, niin sitten kunta maksaa. Veloista sovit velkojasi kanssa eli teet maksusuunnitelman, jota pystyt noudattamaan. Jos sulla on velkaa enemmän kuin mitä pystyt maksamaan ja parempipalkkainen työkin on epärealistinen, niin sitten ei voi oikein muuta tehdä kuin antaa mennä ne luottotiedot. Mutta ensin kannattaa koittaa tehdä se takaisinmaksusuunnitelma.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja FANG-ANN-75:
Onko sulla mahdollisuutta muuttaa sukulaisten ja ystävien lähelle? Vanhempiesi, sisarustesi?

Mahdollisuus on jos sanon itseni irti ja jään työttömäksi. Mutta lapsi ei halua jättää kavereita ym. Sisaruksia ei ole ja kaikki ystävät ovat muuttaneet hajalleen ympäri Suomea.

Minullakin oli niin paljon toiveita: yritimme toista lasta, olimme juuri muuttaneet uudelle paikkakunnalle ja etsimme omaa taloa ja sain työpaikan. Luulin, että elämä on nyt järjestyksessä.

Kuitenkin aika pian yhtenä kauniina päivänä kaikki romahti!

Mies katosi, enkä saanut selitystä käytökselleen. En halua katkeroitua, mutta vauvakuume oli pakko haudata, ihan niinkuin siihen pystyisi.
Asunto menee kohta alta, kun tulot ei riitä ja jatkuva riita elatusmaksuista ja pelko pystyykö tämän kuun laskut maksamaan.

Ehkä minulla olikin kaikki liian hyvin, kun en kestä tätä elämää näin enää. En voi mennä joulujuhliin, kun en kestä katsoa enää pariskuntiakaan :(


Aikoinaan mulla oli juuri sama tilanne. Mies kirjaimellisesti katosi, luulimme hänen sukulaistensa kanssa että jotain on sattunut. Poliisikin pistettiin perään. Saikin ilmeisesti selville, että ihan peruspettäjähän tässä oli kyseessä, meille ei siitä ilmoitettu, eihän se enää poliisiasia ollut. Itse älysin soitella perään ex-työnantajalleen, joka sitten vuodatti, että uusi nainenhan sillä on, yli 700 km. päässä meistä. Ja siellä perheonnea---. Olipas ihanaa jäädä yksin pikkuvauvan kanssa. Ei ole ollut katkeruuteen voimia, mutta en liioin ole jaksanut pitää mitään yhteyttä tähän eksään, edes lapsen takia. Aika tosiaan muutti kaiken, löytyi uusi mies, jonka kanssa hankittiin koti, ja löytyi vakinainen työkin. Kaikki on ok nyt. Mikä parasta, uusi mies on lapsellekin turvallinen isäpuoli =).

Eli kyllä niistä totaaliromahduksistakin aikaa myöten saa noustua. Jos olet töissä, tai saat töitä, niin sitä kautta asiat alkaa taatusti mennä parempaan. Tärkeintä on ettet jää täysin yksin, ilman edes töitä! Niiden perässä pitää ehkä myös muuttaa (itse muutinkin ). Voimahalaus!
 

Yhteistyössä