Miten YH voisi saada 16-vuotiaan teininsä kunnioituksen siten, että teini tottelisi äitiään?

"vieras"
Kiitos kokeilunarvoisista vinkeistä. Tulen kokeilemaan tuota, etten pyykkää enää teinin pyykkejä enkä pese hänen astioitaan, vain omani. Mieleeni tuleva ongelma noiden kohdalla on siinä, yrittääkö teini pihistää itselleni pyykätyt petivaatteet/pyyhkeet tai ruokailuvälineet. Muutenkin kuulostaa aika ikävältä, että koti olisi sitten kuin mikäkin sikolätti kaiken ollessa likaista ennen teinin tottelemista. Kodin yleinen kunto taas ei varmasti teiniä haittaisi.

Rahaa tyttö ei edes saa eikä se ole häntä ikinä näyttänyt häiritsevän. Hän ei meikkaa eikä seuraa muotia. Kaverit asuvat lähellä ja yhteinen tekeminen heillä näyttää olevan vain tavallista juttelua tai netissä olemista. Rahalla lahjomista olen yrittänyt lupaamalla tietyn rahasumman hyvästä arvosanasta, mutta sekään ei kiinnostanut. Psykologin juttusilla hän oli vuosi sitten, mutta psykologi piti häntä tavallisena nuorena. Ei mitään puhetta lääkkeistä tai tarpeesta jatkaa käyntejä. Ei teini olisi omien sanojensa mukaan tahtonut jatkaa niitä.
Sinä käytät vain yhtä haarukkaa ja yhtä lautasta, ja peset ne vasta ennen seuraavaa käyttöä. Ei silloin ole mitään pihistettävää, kun on vain likaisia astioita. ;) Onhan se läävässä eläminen ankeaa, mutta ehkä nyt on aika sietää sitä epämukavuutta suuremman hyvän tavoittelun nimissä. Teinisi voi hyvinkin olla pian muuttamassa omaan asuntoon, ja sitä ennen hänen täytyy oppia kodinhoitokin. Muu tuottaa vain lisää ja isonevia ongelmia.

En ihan ensimmäisenä alkaisi motkottamaan koulunkäynnistä vaan keskittyisin ensin normiarjen kuntoon saattamiseen: päivärytmi kuntoon, pidät huolen siitä että tyttö syö riittävän terveellisesti ja riittävästi, arkirutiinit kodinhoitoineen kuntoon. Siitä läppäristä voi vaikka ottaa virtajohdon pois illalla, jolloin akun loppuessa loppuu netin käyttökin. Esim. jos akku kestää 3 h, niin otat siitä koneesta virtajohdon pois klo 19.

Minusta tytön olisi hyvä saada viikkorahaa tai muuta omaa rahaa, jolla hän voisi turvallisesti harjoitella rahankäyttöä sitä itsenäistä elämäänsä varten. Tuskin hän viikkorahaansa kovin moneen virtajohtoonkaan raaskisi käyttää. ;)
 
"äiti"
Meillä on pahimpiin murkku- ja muuhun uhmaan tehonnut loppujen lopuksi eniten tiukkojen sääntöjen ja rakkauden julistuksen sekoitus. Lapsi, joka on ollut kaikkein uhmakkain on kyllä seurauksiin suivaantuneena rikkonut oman ovensa ja muutaman muunkin olennaisen huonekalun. Mutta lopputulos on ollut oikein tyydyttävä, ellei jopa erinomainen seuraavilla keinoilla:
- kun nuori ei ole mennyt kouluun/ myöhästellyt useammin kuin 1 krt viikossa/ ei tehnyt läksyjä jne, olen ottanut pois hänelle tärkeän tavaran (tv, tietokone, kännykkä, pleikka jne)
- viikkorahaa ei saada, vaan sitä ansaitaan. Eli meillä viikkorahan määrä on riippuvainen kotitöiden tekemisestä yms "hyvästä" - lista löytyy jääkaapin ovesta ja vieressä on taulukko, johon kukin merkitsee päivämäärän ja tekemänsä asian. Maksuajankohta on sunnuntaiaamuna klo 9.
- viikkoraha vähenee 1e jokaisesta kirosanasta, jonka kuulen ja joka kerta kun minua uhmataan. Samoin jokaisesta kokeesta/pistarista, josta arvosana on alle 7.

Ajoittain ollaan otettu kovastikin yhteen tämän yhden kanssa. Loppupeleissä homma kuitenkin toimii.
 
Mukava saada neuvoja ja tukea. Monia en olisi osannut itse ajatellakkaan. Olen vain aina juuttunut siihen ajatukseen, etten pysty häntä enää pakottamaan.

Meillä olikin sopivasti talon tiskit siinä mallissa, että tiskikone pitäisi laittaa päälle. Ei ole puhtaita lautasia tai laseja, aterimia vielä on muutama. Minä söin päivälliseni jo tunti sitten, mutta teini vain natisee, että hän voi hyvin olla syömättäkin jos kerran ei puhtaita astioita ole. Toinen mitä yrittää on sellainen, että vaatii minua näyttämään kuinka tiskataan. Hänen tulisi se kyllä osata, kun on kotitaloustunneillakin ollut vaikka niitä aikanaan vihasikin. Näyttäisittekö minuna kumminkin teinille kerran kuinka oikein tiskataan?

Entä pitääkö tuo "Voin olla syömättä vaikka ikuisesti lämmintä ruokaa ja tehdä vain leipää"-uhkailu vain päästää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos? Tuntuu kamalan julmalta itse syödä, kun oma lapsi ei syö. Toisaalta valintahan on yksin hänen. Omien astioiden tiskaaminen ei kovin suuri vaiva loppujen lopuksi ole.
 
"vieras"
Mukava saada neuvoja ja tukea. Monia en olisi osannut itse ajatellakkaan. Olen vain aina juuttunut siihen ajatukseen, etten pysty häntä enää pakottamaan.

Meillä olikin sopivasti talon tiskit siinä mallissa, että tiskikone pitäisi laittaa päälle. Ei ole puhtaita lautasia tai laseja, aterimia vielä on muutama. Minä söin päivälliseni jo tunti sitten, mutta teini vain natisee, että hän voi hyvin olla syömättäkin jos kerran ei puhtaita astioita ole. Toinen mitä yrittää on sellainen, että vaatii minua näyttämään kuinka tiskataan. Hänen tulisi se kyllä osata, kun on kotitaloustunneillakin ollut vaikka niitä aikanaan vihasikin. Näyttäisittekö minuna kumminkin teinille kerran kuinka oikein tiskataan?

Entä pitääkö tuo "Voin olla syömättä vaikka ikuisesti lämmintä ruokaa ja tehdä vain leipää"-uhkailu vain päästää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos? Tuntuu kamalan julmalta itse syödä, kun oma lapsi ei syö. Toisaalta valintahan on yksin hänen. Omien astioiden tiskaaminen ei kovin suuri vaiva loppujen lopuksi ole.
Kyllä minä pyydettäessä ystävällisesti neuvoisin ja opastaisin vierestä, miten tiskataan. Ihan niin helppoon ei kannata mennä, että teet koko homman muka malliksi. :D
 
"vieras"
Näet edelleen murkkus avuttomana lapsena. Ei se ole. Murkkus pyörittelee sua mennen, tullen ja palatessa. Varmasti osaa tiskata, jos jopa leivän osaa tehdä :D
Juu, silkkaa vedätystähän tuo osaamattomuus on. Mutta kyllä minä silti kivassa hengessä vierestä opastaisin. Siinä on kuitenkin mukana sellainen viesti, että vanhemmalta voi aina halutessaan kysyä ja saada neuvoja ja opastusta. :)
 
"tiipii"
Luin vain aloituksen, joten sorry, jos toistan muiden tekstejä! Itse ajattelen asian niin, että teinin arvostus vanhempaansa kohtaan, "ansaitaan" jo pienestä asti.. Jos alusta asti on ollut selvää, että toista ihmistä kunnioitetaan, niin se on jo siinä teinissäkin "asennettuna".. Ei sitä kunnioitusta voi yhdessä yössä ansaita, tai vaatia, jos ei aiemminkaan ole ollut suhteessa sellaista.. Toki teini varmasti rajojaan kokeilee, mutta itselläni ei kukaan lapsista ole koskaan kyseenalaistanut vanhemmuuttani tai kävellyt ylitseni, saati haistatellut tms.Meillä tosin 2 vanhempaa, mutta itse olen yh:n kasvattama, ja koskaan en äidillenikään haistatellut tai kovin huonosti käyttäytynyt, koska äidilleni oli aivan selvää, että "kenen leipää syöt, sen lauluja laulat", ei ollut mahdollistakaan hyppiä silmille..
 
"vieras"
Entä pitääkö tuo "Voin olla syömättä vaikka ikuisesti lämmintä ruokaa ja tehdä vain leipää"-uhkailu vain päästää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos? Tuntuu kamalan julmalta itse syödä, kun oma lapsi ei syö. Toisaalta valintahan on yksin hänen. Omien astioiden tiskaaminen ei kovin suuri vaiva loppujen lopuksi ole.
Jos jääkaapissa on ruoka, jonka voi heti tiskattuaan lämmittää syötäväksi, niin ei tuosta kovin julmaa tilannetta saa millään. Mut joo, eihän se kivaa ole tuottaa lapselleen pettymyksiä. Joskus silti täytyy tuottaa niitä.

Eiköhän se lämmin ruoka alkane viimeistään muutaman voileipäpäivän jälkeen houkuttelemaan. :)
 
raffel
[QUOTE="vieras";24874280]Juu, silkkaa vedätystähän tuo osaamattomuus on. Mutta kyllä minä silti kivassa hengessä vierestä opastaisin. Siinä on kuitenkin mukana sellainen viesti, että vanhemmalta voi aina halutessaan kysyä ja saada neuvoja ja opastusta. :)[/QUOTE]

Juu, kyllä mieki olisin henkisenä tukena vieressä :D. Mutta tiskiharjaan en koskis
 
"vieras"
Meillä olikin sopivasti talon tiskit siinä mallissa, että tiskikone pitäisi laittaa päälle. Ei ole puhtaita lautasia tai laseja, aterimia vielä on muutama. Minä söin päivälliseni jo tunti sitten, mutta teini vain natisee, että hän voi hyvin olla syömättäkin jos kerran ei puhtaita astioita ole. Toinen mitä yrittää on sellainen, että vaatii minua näyttämään kuinka tiskataan. Hänen tulisi se kyllä osata, kun on kotitaloustunneillakin ollut vaikka niitä aikanaan vihasikin. Näyttäisittekö minuna kumminkin teinille kerran kuinka oikein tiskataan?
En taatusti näyttäisi, ei tiskaus ole mitään aivokirurgiaa. Älä ihmeessä mene lankaan ja tiskaan teinin puolesta. Voisin toki seisoa vieressä (mielellään oikein rentona ja viiniä siemaillen) ja antaa verbaalisia ohjeita. :D "Ihan ensin laitat nuo hanskat käteen sormet edellä. Tulppa altaan pohjaan ja tuo äärimmäisen jännittävä pullo tuossa on astianpesuainetta! Sitä ruiskaus altaaseen ja sitten lasket kuumaa vettä päälle." jne.
 
Teini sai neuvojeni avustuksella tiskattua ja syötyä. Tiskiharjaan en minäkään koskenut, sanallisesti vain neuvoin. Samalla kerroin talon uudet säännöt. Tyttö ihmetteli sitä miten epäekologista olisi pestä vajaita pyykkikoneellisia ja tiskikoneellisia, saati pestä käsin tiskejä. Totesin siihen, että voimme me toki sopia vuorot noiden kotitöiden tekemiselle, jolloin koneelliset eivät olisi vajaita. Itse en kumminkaan suostu enää tekemään aina kaikkea. Katsotaan nyt alkaako teini olemaan yhteistyökykyinen vai täytyykö tosiaan vain pestä ja tiskata omat astiat, ainakin jonkin aikaa.
 
Realitt
Ei voi olla totta että jotkut on sitä mieltä että on kohtuutonta pyytää teiniä pyykkäämään koska käy lukiota. Hei, tervetuloa todellisuuteen! Suurin osa työssäkäyvistäkin pyykkää ja siivoaa, ei tuo äiti ole mikään taloudenhoitaja. Eri asia jos teini joskus PYYTÄISI että voisitko pyykätä kun en ehdi mutta eihän tuo näytä muuta ku lorvivan.
 

Yhteistyössä