Miten YH voisi saada 16-vuotiaan teininsä kunnioituksen siten, että teini tottelisi äitiään?

Oletteko katsoneet sitä Ankara isäntäperhe-ohjelmaa, jossa kaksi kuritonta teini-ikäistä lähetetään jonnekkin puolelle maailmaa todella tiukkakuriseen perheeseen. Teinit ovat viikon verran tuolla perheessä ja jo heti ensitapaamisesta lähtien perheiden kuri tulee selväksi usein sääntökirjojen kanssa. Monesti nämä tiukat perheet vaativat lapsiaan/teini-ikäisiään tekemään suurimman osan kotitöistä, opiskelemaan ahkerasti ja elämään muutenkin siveellisesti.

Lähes aina nämä rangaistukset suorittaa perheen isä ja sen vuoksi en osaa ottaa tuosta ohjelmasta oikein mitään neuvoja. Tottahan toki mies on melkeinpä aina naista vakuuttavampi kun puhutaan kurinpidosta teini-ikäisille. Teinille äiti yksin on usein saman kokoinen tai jopa pienempi kuin teini itse. Miehet ovat yleensä massiimisempia. Siitäkö se lienee johtuu. Tuntuu niin neuvottomalta.

Tätä on jatkunut yläasteen alusta lähtien. 16-vuotias tyttäreni ei usko mitään mitä sanon. Koulu- ja tätä nykyä lukiomenestys on todella alhaista. Hylättyä hylätyn perään. En näe hänen oikeastaan koskaan opiskelevan, joten mikäs ihme tuo. Tyttö valvoo kaikki yöt ja muutenkin elää todella laiskasti. Kaikki kotityöt teen minä, ei usko mitään mitä sanon. Miten ihmeessä voisin ansaita teinini kunnioituksen niin, että hän tottelisi minua?

 

Onko lapsen huoneessa tv ja tietokone. Vie ne pois eiköhän yöt rauhoitu, samoin kännykkä kiinni yöski. Koulu on lapsen työtä se on tehtävä niin huvin kuin pystyy, en seuraisi vierestä tuollaista menoa.

 

Sitä olisi ehkä pitänyt miettia aika monta vuotta takaperin...

 

Mä en kyllä usko, että sukupuolella on väliä, siis sukupuoli yksinään ei tuo missään nimessä kellekään auktoriteettia ja jämäkkyyttä kasvatukseen. Omassa lapsuudenkodissani äiti oli se jota tottelin koska pelkäsin, isää siksi koska rakastin ja kunnioitin. Oli äitikin mulle rakas, mutta liian ankara ja pelottava, kohtuuton. Tuttavapiirissä ja esimerkiksi oman kouluaikani opettajissa ei voi tehdä jakoa miesten ja naisten välille siinä, ketä toteltiin ja ketä ei. Pahimmat teinien pompottelemat vässykät oli itseasiassa miehiä, mutta se varmasti johtui ihan vain sattumasta eikä siitä että miehet olisivat helpommin pompoteltavissa.

 

YHärit on luusereita ja niiden kakaratkin tietää sen !

 

[QUOTE="vieras";24873472]Onko lapsen huoneessa tv ja tietokone. Vie ne pois eiköhän yöt rauhoitu, samoin kännykkä kiinni yöski. Koulu on lapsen työtä se on tehtävä niin huvin kuin pystyy, en seuraisi vierestä tuollaista menoa.[/QUOTE]

Entä kirjat? Entä jos lapsi ei valvo öitään netissä, vaan lukemalla trillereitä?

(Minä tein niin)

 

YHärit on luusereita ja niiden kakaratkin tietää sen !

Kaikkea muuta! T. YH:n tytär, entinen hirviöteini, joka on hirveän ylpeä äidistään :hug:

 

Lähes aina nämä rangaistukset suorittaa perheen isä ja sen vuoksi en osaa ottaa tuosta ohjelmasta oikein mitään neuvoja. Tottahan toki mies on melkeinpä aina naista vakuuttavampi kun puhutaan kurinpidosta teini-ikäisille. Teinille äiti yksin on usein saman kokoinen tai jopa pienempi kuin teini itse. Miehet ovat yleensä massiimisempia. Siitäkö se lienee johtuu. Tuntuu niin neuvottomalta.

Ei se sukupuolesta tai koosta johdu vaan siitä, että kurinpito ja viimeisen auktoriteetin asema lykätään aina isälle lasten ollessa pieniä. Lapset kasvavat siihen, että äitiä voi pyörittää kuin karuselliä ja isää taas pitää totella. Mikään ei nakerra äidin auktoriteettia kuin "odotas kun kerron isälle mitä teit, sitten on oksat pois!".

 

juttele paljon hänen kanssaan, ole oikeudenmukainen, perustele, anna tilaa ja kerro mikä ei käy (yöllä pitää yrittää nukkua) hanki vaikka ulkopuolista apua tarvittaessa (perheneuvojalta). yritä että hän voisi samaistua sinun tilanteeseen hieman, että olisit ihailtava vanhempi hänen silmissään, mistä kiikastaa? mitä tyttä oireilee? onko kavereita, onko kiusaamista, minkalaisia huolia? hanki apua kaikin keinoin, opettaja, koulukuraattori, tee kaikki avun hakeminen niin että tyttäresi ymmärtää ettei häntä rankaista vaan haluat että hän ja sinä voitte hyvin, että hän jaksaa suhtautua tuleivaisuuteensa ja itseensä ja muihin ihmisiinkin optimistisesti.

 

tuota jos sinun teinisi on jo sen ikäinen että on lukiossa, niin olisiko aika kysyä mitä hän haluaa? ehkä hän ei haluakkaan käydä lukiota olla priimus ja hakea lääkkikseen, vaikka sä saattaisit sellaista toivoa. hänellä on kuitenkin sanansa sanottavana,ei lukio ikäistä mielestäni voi pakottaa käymään lukiota vain koska äiti haluaa.

ehkä olisi aika keskustella siitä että rahalla saa ruokaa,herkkuja, matkoja mikä ikinä onkaan tärkeää nuorellesi, ja että rahaa saa kun kouluttautuu kunnolla(toki muutenkin mutta kouluttautumalla on mahdollisuus saada kovempaa palkkaa ja kovemmalla palkalla enemmän ostomahdollisuuksia).

kysy häneltä kumpi on tulevaisuudessa hauskempaa se että kitkuttelee pienillä rahoilla ei oikein varaa mihinkään,just just halvimpaan ruokaan. vai olisiko sittenkin kivempi saada ajokortti,auto,joskus oma asunto, vois käydä ulkona syömässä ostaa limua ja suklaata kun huvittaa.

mä luulen että hän kyllä tajuaa kumpi on fiksumpi vaihtoehto oman itsensä kannalta.

kuuntele häntä. kuulostele myös voisiko hän olla masentunut? mikä ylä-asteella meni vikaan? ei vaan huvittanut, ei minuakaan,mutta kouluttauduin sitten aikuisena, harmittaa jälkikäteen että en heti ylä-asteen jälkeen kouluttautunut, mutta onneksi sitä ehtii myöhemminkin.

 

Entä kirjat? Entä jos lapsi ei valvo öitään netissä, vaan lukemalla trillereitä?

(Minä tein niin)

No sitten kirjat pois arkiöiltä. Ei koulussa jaksa, jos yöt valvoo.

 

Otat itseäsi niskasta kiinni ja reipastut. Ehkäpä tyttäresi seuraa esimerkkiäsi? Oma elämäntapasikin kuulostaa aika laiskalta ja mukavuudenhaluiselta. Kurin pitäminen kun vaatii epämukavuuden sietämistä. Jos et siihen ole valmis, ei mikään tule muuttumaan.

Tyttäresi alkaa mitä todennäköisimmin pyykkäämään itse pyykkinsä, kun kerrot jatkossa peseväsi vain omasi ja opastavasi mielellään pyykinpesukoneen käytössä. Todennäköisesti tyttäresi suostuu opettelemaan asiaan viimeistään viikko puhtaiden pyykkien loppumisen jälkeen, lakanoiden kanssa jonkun viikon myöhemmin.

Edelleen kerrot tyttärellesi, että tästä lähtien kumpikin teistä hoitaa tiskit joka toinen päivä. Jos tässä ei pysytä, niin hommaat kummallekin oman lautasen, lusikan, veitsen jne, ja peset aina vain omasi. Viikkoraha luonnollisesti maksetaan vasta, kun tyttäresi on hoitanut osuutensa sen viikon viikkosiivouksesta.

Teinisi ei taida totella äitiään siksi, että olet nössö. Ratkaisu: älä ole nössö. Perheenne tarvitsee edes yhden aikuisen.

 

Kyllähän minä sopivia rangaistuksia keksin ja tiedän, ettei tilanne saisi jatkua entisen laisena. Se ei olisi ikinä saanut päästäkkään sellaiseksi. Kulmakivi minulle on siinä miten nuo rangaistukset saisi toteutettua. Henkistä kunnioitusta ei ole enkä tiedä miten sellaisen voisi rakentaa enkä fyysisesti pystyisi moniakaan rangaistuksia toteuttamaan. Tarkoitan esimerkiksi kotiarestia: Miten sidot teinin kotiin? Tai revit puhelimen tai tietokoneen käsistä? Tai pakotat teinin tekemään kotitöitä?

Silloin kun tyttö oli vielä minua pienempi ei ollut ongelmia. Hän oli minusta jopa helppo lapsi. Kokeili joskus rajojaan, mutta huomatessaan seuraukset, ei kokeillut montaa kertaa. Ongelmat alkoivat tytön tullessa teini-ikään ja hänen huomatessa, etten päihitä häntä fyysisesti. Enkä nyt puhu mistään väkivallasta, vaan noista tyypillisten rangaistusten suorittamisesta. Teini ei edes käytä mitään päihteitä tai muutenkaan rellestä kaupungilla. Netissä on paljon ja kavereidensa kotona tai meillä siivosti. Suurin ongelma vain on tuo laiskuus kaikissa asioissa. Niin koulumenestyksessä, kotitöissä kuin kaikessa muussakin. Ei jaksa eikä tahdo harrastaa mitään.

Osaatteko antaa vinkkejä miten tuon henkisen kunnioituksen saisi rakennettua, että hän uskoisi mitä sanon vaikka fyysisesti en häntä voi pakottaa tekemään kotitöitä tai kärsimään mitään rangaistuksia?

 

Lukio oli teinin oma valinta. Juuri ja juuri keskiarvo riitti ja oli siitä silloin tyytyväinen. Hän luuli lukion menevän heittämällä sisään. Sen mielikuvan hän lienee saanut siskon tytöltäni, joka on aina ollut luokkansa priimus vaikka ei ikinä opiskele koulun ulkopuolella. Kuuntelee vain tunneilla. Tyttäreni uskoi pystyvänsä samaan vaikka kuinka sanoin tuollaisen lahjan olevan aika harvoilla. Siitä seurasi vain teiniltä äkäistä kyselyä siitä pidänkö häntä aivan tyhmänä, kun en uskonut hänen pystyvän samaan.

Teini sanoo aina ettei tahdo mitään p#skaduunia ja sen vuoksi tahtoi lukioon. Ei silti jaksa nähdä vaivaa opiskelun eteen kun "muutkaan eivät niin tee ja saavat silti hyviä numeroita". Hänen arvosanansa vain ovat useimmiten ala-arvoisia.

 

Henkistä kunnioitusta ei ole enkä tiedä miten sellaisen voisi rakentaa enkä fyysisesti pystyisi moniakaan rangaistuksia toteuttamaan. Tarkoitan esimerkiksi kotiarestia: Miten sidot teinin kotiin? Tai revit puhelimen tai tietokoneen käsistä? Tai pakotat teinin tekemään kotitöitä?

Sulje netti- tai kännykkäliittymä, jos ei tee osuuttaan kotitöistä? Tai et anna viikkorahaa/kuukausirahaa, jos teillä on sellainen käytössä? Itse varmaan tiedät, mikä teidän perheessä olisi toimiva kannuste/uhkaus

 

Turhat uhkailut pois et ole tytön "palvelija" hoitakoon omat pyykit ja siivoukset jne.
Laadit säännöt ja teet selväksi seuraukset niiden rikkomisesta ja noudatat niitä ......vaikka teini huutaa kurkku suorana.
tiukkaa tulee olemaan mutta se kannattaa välillä pitää olla tosi "ilkeä " äiti jotta sanoma menee perille.

 

Ei varmasti ole helppoa saavuttaa sitä henkistä kunnioitusta, jos aiemmin on käyttänyt fyysisiä keinoja lapselle rajojen asettamiseksi. Siksi mä puolustan keskustelemalla kasvattamista, kun se toimii myös teinien kanssa. On tärkeää oppia syiden ja seurausten käytännöt.

Nyt kasvatus pitää kääntää päälaelleen. Eli ei rangaistuksia, vaan hyvästä käytöksestä palkitsemista, mitä se sitten onkaan. Esim. koulumenestystä voisit yrittää parantaa kannustuksella, kiinnostuksella ja yhdessä tekemällä. Eli kysele, miten koulu meni tänään, mikä oli mielenkiintoista, milloin on koeviikko ja mitä sä voisit tyttäresi mielestä ja hänen avukseen tehdä, että hän menestyisi koulussa. Hyvistä numeroista sitten jokin palkinto, joko rahaa, yhteinen shoppailureissu tai mitä nyt sovittekaan.
Lisäksi jo mainittu keskustelu tyttären kanssa hänen tulevaisuuden haaveistaan kannattaa käydä. Ja jatkaa sitä tarpeen tullen... eli kun opiskelu tuntuu vaikealta ja jaksaminen tahtoo loppua, niin tulevaisuuden kuva esiin ja ne keinot, joilla se toteutetaan. Ja jollain keinolla lapsen pitäisi ymmärtää, että hän itse tekee sen tulevaisuutensa.
Muutenkin kannattaisi nyt panostaa siihen palkitsemiseen rankaisemisen sijasta. Niinhän ne koiratkin oppivat - kun onnistuneesta suorituksesta saa palkinnon, niin samanlaista toimintaa jatketaan. Se on vähän samaa, kuin pienille lapsille jonkin taidon opetus... jos osaat tehdä tämän, niin saat tarran. Tätä vain sovelletaan nyt isompaan lapseen.

 

Hankala tilanne, jos sitä on jatkunut jo vuosia. Kun omat lapseni aikoinaan kokeilivat - yäasteen alussa - voisivatko siitä eteenpäin nakittaa kaikki kotihommat mulle, en suostunut moiseen. Kun lueskelin kaikessa rauhassa kirjaa olohuoneessa ja teini tuli kyselemään päivällisen perään, katsoin mukamas äärettömän hämmästyneenä keittiöön ja sanoin "mitä, eikö ruoka ole ilmestynyt pöytään? Voi voi, ikävämpi juttu" ja jatkoin kirjan lukemista. Lakkasin myös pesemästä teinien vaatteita. En minään kurinpidollisena asiana vaan ihan siksi, että mielestäni yläasteikäisten pitää alkaa jo hallita yleisimpien kodinkoneiden käyttö sekä oivaltaa, milloin heiltä alkaa olla puhtaat vaatteet lopussa. Kun kerran teinit osasivat sujuvasti käyttää tietokonetta, näytin molemmille myös pesukoneen käytön ja jätin vielä koneen ohjekirjan perukoneen päälle. Eipä ole sen koommin tarvinnut mun huolehtia siitä, että lapsillani on ollut puhtaita vaatteita.

Mun lapsilla jupinavaihetta kesti vajaa 2 kk. Sitten palasivat takaisin ruotuun ja osallistuivat kotihommiin kuten ennenkin.

Kannattaa teinin kanssa ihan rauhallisesti ja aidosti kuunnellen keskustella tilanteesta. Lukion voi nykyisin jättää keskenkin ilman, että sitä tarvitsee katua koko loppuelämänsä. Sen voi käydä myöhemminkin, jos katsoo tarvitsevansa sitä. Vaikka iltalukiona tai etälukiona. Ihmiset, varsinkin nuoret, voivat tehdä virhearviointeja. Ei siinä ole mitään hävettävää. Mun kuopus vaihtoi aikuislukion puolelle, kun ei se päivälukio oikein napannut. Ja nyt pärjää lukiossa oikein hyvin.

Mä itse näen asian niin, että lukiolaisen äiti on pikemminkin lapsensa valmentaja kuin kurinpitäjä. Ei kaveri vaan aikuinen, joka pyrkii johdattamaan teiniään aikuisuuteen ja toimimaan tavalla, josta teinille on elämässään hyötyä. Valmentaja, joka kertoo esim opiskelun erilaisista vaihtoehdoista. Kerroit, että tyttäresi ei käytä päihteitä. Siitä voit olla iloinen. Yövalvominen...hmm.. mä olen yökyöpeli kuten lapsenikin...kaikki mielenkiintoinen tuntuu nykyisin tapahtuvan öisin. Ymmärrän siis tytärtäsi tuon valvomisen suhteen. Tutustu nuorten maailmaan, sillä se on aika erilainen kuin mitä oli meidän teinivuosinamme. Mutsi saa kyllä olla kalkkis, mutta ei niin omiin teinivuosiinsa luutunut, että ei pystyisi näkemään tämän päivän maailmaa tämän päivän tenien silmin. Jos et jotain ymmärrä, niin kysy tyttäreltäsi.

Rajat pitää teinilläkin olla, mutta ne rajat pitää neuvotella yhdessä. Monet toki ovat sitä mieltä, että "niin kauan kuin asut minun kattoni alla, teet mitä minä käsken". Sitä mieltä oli aikoinaan myös mun vanhempani ja 18-vuotiaana häivyin syksyiseen perjantai-iltaan ovet paukkuen. Enkä takaisin palannut. Silloin aiheutin vanhemmilleni suurimman huolen, mitä olen koskaan aiheuttanut. Ei ollut kännyköitäkään keksitty ja isäni oli kierrellyt koko viikonlopun ympäristössä mua etsimässä. Pelkäsivät pahinta. Seuraavana maanantaina faija oli ollut avainteni kanssa kauppaopiston pihalla, mutta enhän mä sinne enää palannut.

Tee tyttäresi kanssa jotain kivaa yhdessä. Puhukaa. Puhukaa uudestaan. Ei syytellen eikä määräillen. Tyttäresi voi tuittuilla sinulle, mutta sisimmässään hän rakastaa sinua. Hänen kuitenkin täytyy päästää irti sinusta ja joskus siihen otetaan käyttöön kovat konstit. Odotetaan, että mutsilla pinna palaa ja saadaan teiniangstilleen vahvistus "olin oikeassa, ei äitikään rakasta mua". Koita muistaa myös, että tyttäresi on iässä, jossa maailma on mustavalkoinen. Tuon ikäiset ovat mielipiteissään ehdottomia. Kuuntele tyttäresi mielipiteitä ja kunnioita niitä, vaikka ne olisivatkin täysin erilaisia kuin omasi.

Ja tarvittaessa sitten haet ammattiapua, jos tuntuu, että mikään ei onnistu. Mutta mikään ei muutu yhdessä yössä vaan vaatii aikaa ja sulta kärsivällisyyttä.

 

Kiitos kokeilunarvoisista vinkeistä. Tulen kokeilemaan tuota, etten pyykkää enää teinin pyykkejä enkä pese hänen astioitaan, vain omani. Mieleeni tuleva ongelma noiden kohdalla on siinä, yrittääkö teini pihistää itselleni pyykätyt petivaatteet/pyyhkeet tai ruokailuvälineet. Muutenkin kuulostaa aika ikävältä, että koti olisi sitten kuin mikäkin sikolätti kaiken ollessa likaista ennen teinin tottelemista. Kodin yleinen kunto taas ei varmasti teiniä haittaisi.

Rahaa tyttö ei edes saa eikä se ole häntä ikinä näyttänyt häiritsevän. Hän ei meikkaa eikä seuraa muotia. Kaverit asuvat lähellä ja yhteinen tekeminen heillä näyttää olevan vain tavallista juttelua tai netissä olemista. Rahalla lahjomista olen yrittänyt lupaamalla tietyn rahasumman hyvästä arvosanasta, mutta sekään ei kiinnostanut. Psykologin juttusilla hän oli vuosi sitten, mutta psykologi piti häntä tavallisena nuorena. Ei mitään puhetta lääkkeistä tai tarpeesta jatkaa käyntejä. Ei teini olisi omien sanojensa mukaan tahtonut jatkaa niitä.

 

Anteeksi ihan alkuun, mutta olen toista mieltä noista pyykinpesuista ja tiskauksista. Lukiolaisen opiskelu on rankkaa, ja eräs tuki opiskelijalle voisi olla myös opiskelurauha hänelle ilman kotitöitä.
Mullakin on 16v lukion ekaa käyvä poika, ja viime viikolla oli vanhempainilta. Siellä keskustelimme juurikin tästä, että kodin tuki opiskelijalle on myös sitä, että muonitus yms. ovat kunnossa. Voisihan sitä yrittää vaikkapa tehdä sellaisen sopimuksen nuoren kanssa, että kotitöitä ei tarvitse tehdä, kun opiskelunsa hoitaa hyvin ja tunnollisesti.
Läksyjenkin tekoon kannattaa kannustaa, ja painottaa sitä, että kun lukee läksynsä, niin koeviikko on helpompi eikä tarvitse kuin kertailla.

 

Anteeksi ihan alkuun, mutta olen toista mieltä noista pyykinpesuista ja tiskauksista. Lukiolaisen opiskelu on rankkaa, ja eräs tuki opiskelijalle voisi olla myös opiskelurauha hänelle ilman kotitöitä.
Mullakin on 16v lukion ekaa käyvä poika, ja viime viikolla oli vanhempainilta. Siellä keskustelimme juurikin tästä, että kodin tuki opiskelijalle on myös sitä, että muonitus yms. ovat kunnossa. Voisihan sitä yrittää vaikkapa tehdä sellaisen sopimuksen nuoren kanssa, että kotitöitä ei tarvitse tehdä, kun opiskelunsa hoitaa hyvin ja tunnollisesti.
Läksyjenkin tekoon kannattaa kannustaa, ja painottaa sitä, että kun lukee läksynsä, niin koeviikko on helpompi eikä tarvitse kuin kertailla.

Tottahan tuokin, mutta meillä on sekä pyykinpesukone että tiskikone eikä niiden käyttö ole lukiolaisellekaan kohtuuttoman rankkaa. Vie alta 10 minuuttia päivässä.

 

Kiitos kokeilunarvoisista vinkeistä. Tulen kokeilemaan tuota, etten pyykkää enää teinin pyykkejä enkä pese hänen astioitaan, vain omani. Mieleeni tuleva ongelma noiden kohdalla on siinä, yrittääkö teini pihistää itselleni pyykätyt petivaatteet/pyyhkeet tai ruokailuvälineet. Muutenkin kuulostaa aika ikävältä, että koti olisi sitten kuin mikäkin sikolätti kaiken ollessa likaista ennen teinin tottelemista. Kodin yleinen kunto taas ei varmasti teiniä haittaisi.

Laita pyykätyt petivaatteet suoraan omaan sänkyysi ja vie ylimääräiset jonnekin, mistä teini ei niitä saa (lukon taakse kaappiin, kaverin luo säilöön tms.). Joko pesee omansa välillä tai nukkuu likaisissa lakanoissa.

Pese ruokailuvälineesi juuri ennen kuin käytät niitä.

 

Tottahan tuokin, mutta meillä on sekä pyykinpesukone että tiskikone eikä niiden käyttö ole lukiolaisellekaan kohtuuttoman rankkaa. Vie alta 10 minuuttia päivässä.

Juu, kotitöitäkin kannattaa opettaa, muutenhan sitä tekee karhunpalveluksen lapselleen =)

 

Jos teinin saakin tekemään kotitöitä tuolla, ettei vain pyykkää tai tiskaa kuin omat tavaransa, miten hänet saisi opiskelemaan? Onko kokemuksia teillä teineistä, joita ei omasta tahdostaan läksyjen eteen saa?

 

Jos teinin saakin tekemään kotitöitä tuolla, ettei vain pyykkää tai tiskaa kuin omat tavaransa, miten hänet saisi opiskelemaan? Onko kokemuksia teillä teineistä, joita ei omasta tahdostaan läksyjen eteen saa?

Kun teini jättää ne tekemättä tarpeeksi usein eikä pääse kokeita tai kursseja läpi, luulisi opiskelun tai uuden alan alkavan äkkiä kiinnostaa.