Miten voitte elää sen tosiasian kanssa..

  • Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti
höhöö
[QUOTE="vaimoke";28231035]. Kaikkien niiden naisten joukosta mies valitsi minut omakseen, joten kyllä minussa joku sellainen combo on, mitä muissa ei ole :)[/QUOTE]

ihanan naiivia, eihän sun miehes varmaankaan oo vielä tähän ikään tavannut KAIKKIA maailman naisia?
 
"vieras"
Olen ratkaissut asian lukitsemalla mieheni kellariin. No ei vaan :D

Itse olen sellainen ihminen, etten halua olla liian riippuvainen muista ihmisistä. En myöskään halua sellaisia suhteista, jossa joku olisi "liian" riippuvainen minusta. Haluan olla vapaa. Minulle on tärkeää että mies on minun kanssa, koska haluaa olla minun kanssa. Sama toisinpäin. Jos jostain löytyy "kauniimpi ja parempi" nainen jonka mukaan mieheni päättää lähteä, nii sitten lähtee. Ei siihen kuole, olisin mielummin onnellisena yksin ku surkeana kaksin :)

Meillä ainakin minun mielestä on tosi mahtava juttu poikaystäväni kanssa. Meillä sujuu monella tasolla kaikki hyvin yhteen :) Vaikka joku kaunis mimmi kääntäisi poikaystäväni katseen, nii ei mulla ollenkaan huolettas että se nyt lemppaa mut. Olen kuitenkin aikamoinen pakkaus ja vaikka joku toinen jollakin tasolla voittaisi mut, nii ei se varmasti olisi samalla lailla hauska tai ymmärtäväinen kuin minä. Kyllähän sitä ihmisessä arvioidaan kokonaisuus, ei vaan jotain yhtä ominaisuutta.
 
lucifer
Kuka on niin tyhmä että edes kuvittelisi olevansa itse maailman kaunein ja täydellisin, en ainakaan minä. kaikista maailman kauneimmista ja täydellisimmistä vastaan tulleista on tuo isäntä silti rakastunut minuun, haluaa kaikesta huolimatta elää elämänsä kanssani, halusi perustaa perheen ja on ilmeisesti vielä onnellinenkin kanssani. joten en vaivaa päätäni moisilla turhuuksilla.
 
"ookoo"
Pingottaminen, suorittaminen ja jatkuva hyväksynnän hakeminen muilta sen sijaan että uskoisi että on riittävän hyvä sellaisena kuin on.. NÄMÄ kartoittaa miehet. Sekin, jos olet hyvin huolissasi ulkonäöstäsi koko ajan. Rasittavaa.

Hae muuta mielenkiintoista sisältöä elämääsi. Nyt on liikaa aikaa ja energiaa miettiä hölmöjä.
 
"vaimoke"
Alkuperäinen kirjoittaja höhöö;28231639:
ihanan naiivia, eihän sun miehes varmaankaan oo vielä tähän ikään tavannut KAIKKIA maailman naisia?
Väitinkö niin? :D Mahtaisko kukaan edes koko elämänsä aikana ehtiä tapaamaan kaikkia maailmaan naisia ja vielä "testaamaan" jokaista, ennenkuin päättää kuka on paras. Ihanan hullua.

Miksi etsiä parempaa kun tarpeeksi hyvä tulee vastaan ja on hyvä olla.
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";28231027]että miehesi tulee aina törmäämään kauniimpiin tai seksikkäämpiin naisiin kuin sinä?
Että ettette koskaan voi olla niin "hyviä" ja riittäviä,etteikö jostain löytyisi vieläkin paremman näköinen ja lahjakkaampi ihminen.
Ettei koskaan voi olla niin hyvä,etteikö jostain löytyisi vieläkin parempi.

Varmasti löytys, mutta niin kuin mieheni minulle sanoi, yksikään niistä naisista ei ole samanlainen kuin minä, joten helposti voin elää.
 
"Vieras"
Se kauneus ei riitä miehellekään pidemmällä aikavälillä :) ainakin yli 30 v miesten kuulee usein sanovan, että kaunis mutta liian ylpeä, kaunis mutta kylmä jne. Pätee hyvin nuoriin, oikein hyvännäköisiin naisiin, joilla persoonallisuus vasta kehittymässä. Silmänruoka on eri asia kuin se että haluaa elää jonkun kanssa.

Miksei voi ajatella niin, että kaikista kauniista ja kivoista naisista hän on valinnut juuri sinut?
 
Olisi ihan kauhean raskasta elää tuon ajatusmallin pohjalta, ap. Eihän sitä voisi olla missään rennosti eikä oma itsensäkään, koko ajan pingottaisi, miettisi, tarkkailisi itseään ja muita. Hui, puistattavaa.

Enkä mieti tuollaista. Tiedostan, että näin on, aina on joku kauniimpi, fiksumpi, hauskempi, älykkäämpi. Mutta jokin minussa on, kun mies minut valitsi. "Tyydyn" hänen valintaansa, enkä valita.
 
"juu"
Toisaalta, "kauneus" tai "täydellisyys" ei ole mitattavissa oleva suure, kuten vaikka pituus tai paino. Mikä on täydellistä tai kaunista toiselle, ei ole sitä toiselle. Esimerkkinä ylimmän auktoriteetin eli palstalaisten ;) mielipide itseni kokoisista ihmisistä - toisten mielestä olen rimppakinttuinen anorektikko, toisten mielestä turhan pulska. Kaikkia ei voi miellyttää. Yleensä en luota sokeasti omien vanhempieni neuvoihin, mutta isältäni sain aikoinaan yhden hyvän - kannattaa olla oma itsensä, koska sillä tavalla vetää puoleensa ihmisiä, jotka pitävät minusta omana itsenäni. Jos esittää jotain, saa esittää koko ajan.

Ulkonäkö tai edes henkiset ominaisuudet eivät ole pysyviä. Eikä toisen suhtautuminen niihin. Klassikkoesimerkki on tilanne, jossa tasaisesta ja rauhallisesta perheestä tuleva hiljainen tallaaja ja räiskyvästi riitelevästä ja rakastavasta perheestä tuleva temperamentikko rakastuvat. Tasainen tallaaja ihastuu toisen värikkyyteen ja tunteidenilmaisuun, temperamentikko ihanaan tasaisuuteen ja luotettavuuteen. Jossain vaiheessa kuitenkin juuri nämä piirteet, joihin alunperin rakastuttiin, alkavat ärsyttää. Tasaisuus alkaa tuntua tylsyydeltä ja keskustelukyvyttömyydeltä, ihanan avoin tunteenilmaisu taas turhalta tuittuilulta. Jos pariskunta selviää tämän ärsytyksen ja kriisin yli, parhaimmillaan molemmat voivat oppia toisiltaan jotain ja tulla hiukan vastaan.

On toki aina mahdollista, että mies lakkaa pitämästä minua ykkösenä ja lähtee kauniimman tai fiksumman perään. Se ei kuitenkaan kertoisi mitään omasta arvostani ihmisenä, vaan miehen intressien muutoksesta. Ei sille mitään voisi. Moni muu arvaamaton ja oman kontrollini ulkopuolella oleva asia tuntuu paljon pelottavammalta, esim. oma tai perheenjäsenen vakava sairastuminen tai onnettomuus tms. Tuossa olisi kuitenkin kyse miehen omasta valinnasta, ja sitten vaan menisin niillä korteilla. Pitäähän noiden vaikeampienkin juttujen mahdollisuuden kanssa vaan elää, enimmäkseen niitä ei aktiivisesti ajattele, ettei pää sekoa.
 
Niin...
Mä elän tällä hetkellä niin tiiviisti pikkulapsiarkea, että minun on ihan suoraan sanottava, että meillä asuu kotona kaksi olentoa, jotka ovat kirkkaasti kauniimpia ja täydellisempiä kuin minä ja mies yhteensä.

Kyynel tulee silmään, kun miettii heitä ja toisaalta minua ja ukkoa, kahta vanhaa siemenperunaa, jotka tekivät kahdestaan nuo ihmiset. Ihan sama, miten kauniita tai lahjakkaita ovat naapurit tai työkaverit, meillä on nämä lapset.
 
Ettei koskaan voi olla niin hyvä,etteikö jostain löytyisi vieläkin parempi.

No jaa, riippuu millä mittarilla määritellään, mutta jonkunhan se paraskin täytyy olla.

Miten koskaan voisi esim. hyväksyä se ettei jonkin sairauden vuoksi pysty liikkumaan ja kunto rapistuu, samaanaikaan mies ihailee muita timmissä kunnossa olevia? Aika törkee ukko ois. En kattelis moista.

Miten tyytyä siihen ja hyväksyä se että kumppani haaveilee muista, aina ja ikuisesti ja että minä tahansa päivänä saattaa lähteä jonkun muun mukaan? Minä en salli haaveilua toisista. Jos sellaista haluaa tehdä siis siinä määrin että haaveilee lähtevänsä paremman mukaan niin laitetaan ensin ero vireille.

Että on täysin arpapeliä(ja sinun viitseliäisyydestä ja geeneistä ym.) kiinni, onnistutko pitämään kumppanin itselläsi vai löytääkö hän jostain paremman.
Huhhuh. Ei se nyt arpapeliä voi olla. Joko on tai ei ole.

Miten tietää se, onko kumppani kanssasi vain koska ei löytänyt parempaa vai voiko sitä edes tietää? Noh, näillä spekseillä ei maailman mittakaavassa ole parempaa tarjolla, jos kaltaiseni nainen on se mitä hän haluaa.
 
"vieras ap"
[QUOTE="sarkkis";28231658]Niin ja miten uskallat päästää miehesi ajamaan autolla kun vastaan tulee koko ajan hienompia autoja?[/QUOTE]

No hehheh.
Olen katsonut läpi sormien esim. miehen jatkuvaa pettämistä,antanut luuhata aivan missä ikinä tahtookaan enkä koskaan ikinä millään tavalla ole yrittänyt rajoittaa miestä tai mitään hänen tekemisiään.
Olen hyväksynyt sellaista käytöstä vuosia, mitä veikkaan ettei 90% naisista hyväksyisi koskaan.
Olen ymmärtänyt että voi olla vaikeaa sitoutua vain yhteen ihmiseen kun maailma on täynnä ihania ihmisiä ja antanut anteeksi pettämisen toisensa jälkeen.
Olen antanut hänen mennä ystävälleen harrastamaan seksiä tämän kanssa, vaikka olen tiennyt kokoajan mitä tulee tapahtumaan ja mies on sanojensa mukaan mennyt vain "juttelemaan"..
 
[QUOTE="vieras ap";28232830]No hehheh.
Olen katsonut läpi sormien esim. miehen jatkuvaa pettämistä,antanut luuhata aivan missä ikinä tahtookaan enkä koskaan ikinä millään tavalla ole yrittänyt rajoittaa miestä tai mitään hänen tekemisiään.
Olen hyväksynyt sellaista käytöstä vuosia, mitä veikkaan ettei 90% naisista hyväksyisi koskaan.
Olen ymmärtänyt että voi olla vaikeaa sitoutua vain yhteen ihmiseen kun maailma on täynnä ihania ihmisiä ja antanut anteeksi pettämisen toisensa jälkeen.
Olen antanut hänen mennä ystävälleen harrastamaan seksiä tämän kanssa, vaikka olen tiennyt kokoajan mitä tulee tapahtumaan ja mies on sanojensa mukaan mennyt vain "juttelemaan"..[/QUOTE]

Minä en hyväksyisi. Olisin mieluummin yksin kuin että mies toisi julki koko ajan miten en kelpaa, vertailisi toisiin tms. Jos ei halua olla kanssani niin pääseehän suhteesta pois!
 
Varmaankin siksi, että koen olevani tarpeeksi kaunis. Ja siksi että tiedän että me sovimme toisillemme niin hyvin, ettei sillä, jos joku sattuu olemaan kauniinmpi, ole merkitystä. Ja kenties myös siksi, että meillä on mahdollisuus käydä vaikkapa naimassa muita, kun/jos haluamme. Ja silti tuo haluaa olla juuri minun kanssani. :)
 

Yhteistyössä