Miten voisin rakastua mieheeni uudestaan?

["epätoivoinen"]

Me ollaan oltu yhdessä yli kymmenen vuotta. Viime aikoina musta on alkanut tuntumaan, ettei mulla ole enää romanttisia tunteita miestäni kohtaan. Ei hänessä ole mitään vikaa, mutta me ollaan kuin kavereita tai hän on kuin veli mulle. Mulla ei ole esimerkiksi mitään seksuaalista mielenkiintoa miestäni kohtaan. Sen sijaan haaveilen toisesta miehestä, jonka en ole kuin kerran tavannut. Välillä tuntuu että olisin valmis jättämään perheeni jos tää mies olisi minusta kiinnostunut. Nämä ajatukset on ihan hulluja! Miten voisin rakastua omaan mieheeni uudelleen? Tuntuu että elämä on mennyt ihan vikaan .

 

["vieras"]

Tuota kutsutaan arjeksi ja nyt on se hetki kun sitä kuuluisaa tahtoa tarvitaan.

 

["epätoivoinen"]

Niin, kyllä sitä arkea on näihin vuosiin mahtunut ennenkin. Olen ihan sekaisin omien tunteitteni kanssa nyt.

 

[nyt ryhdistäydy]

[QUOTE="vieras";22633242]Tuota kutsutaan arjeksi ja nyt on se hetki kun sitä kuuluisaa tahtoa tarvitaan.[/QUOTE]

Näin se menee. Sinulla on mitä ilmeisemmin aihetta rakastaa miestäsi, joka on sinua kestänyt noin kauan! Mietipä sitä, että ei se hänellekään välttämättä helppoa ole, mutta pysyy rinnallasi. Pyri samaan äläkä mieti liikaa muita.

Omaan rakkaaseen voi rakastua uudelleen, kun ei pidä edes vaihtoehtona, että hänet jättää.

 

["epätoivoinen"]

Näin se menee. Sinulla on mitä ilmeisemmin aihetta rakastaa miestäsi, joka on sinua kestänyt noin kauan! Mietipä sitä, että ei se hänellekään välttämättä helppoa ole, mutta pysyy rinnallasi. Pyri samaan äläkä mieti liikaa muita.

Omaan rakkaaseen voi rakastua uudelleen, kun ei pidä edes vaihtoehtona, että hänet jättää.

Aika hyvin sanottu. Minussa on kyllä ollut kestämistä. Mies on myös loistava isä lapsellemme. Mutta... Jotain nyt puuttuu. Voinko enää ikinä olla onnellinen tässä suhteessa, en tiedä...

 

[Arwen Undomiel]

Kaikki suhteet tarvii paljon työtä ja tahtoa!
Meillä oli keväällä tosi vaikeeta, varsinkin mulla mutta kyllä se siitä kummasti kun jättää ajatukset muista ja keskittyy siihen omaan mieheen.

Yhteisiä hyviä hetkiä, ja ihan oikeasti paljon yritystää seksielämään niin kyllä se palkinto sielät sitten seuraa
Monesti naisilla on myös taka-ajatuksena se ettei koe että oma mies kokee vaimoaan mitenkään seksikkääksi tms kun miehet harvoin tollasta oikeasti näyttävät, mutta kun oma itsetunto nousee ja sanoo miehelle mitä kaipaa niin voi apu löytyä

 

["been there"]

Kyllä nuo ajatukset menee ohi. Joskus voi tulla sellaisia vaiheita, niiden jälkeen on vaan entistä rakastuneempi siihen omaan mieheen ja on onnellinen ettei mennyt pilaamaan sitä mitä on onni suonut Koita keskittyä johonkin muuhun äläkä pohdi asiaa liikaa.

 

[outo äiti]

kehitys vaihe. kuuluu asiaan.
itse muuttuu, puoliso muuttuu, parisuhde muuttuu kehitys vaiheiden kautta.
jos jatkat suhteessa kehityt ja suhde myös, mutta jos annat periksi et kehity itse ja kaikki on uudelleen edessä uudessa suhteessa.
näin se vaan on.

 

["epätoivoinen"]

Kaikki suhteet tarvii paljon työtä ja tahtoa!
Meillä oli keväällä tosi vaikeeta, varsinkin mulla mutta kyllä se siitä kummasti kun jättää ajatukset muista ja keskittyy siihen omaan mieheen.

Yhteisiä hyviä hetkiä, ja ihan oikeasti paljon yritystää seksielämään niin kyllä se palkinto sielät sitten seuraa
Monesti naisilla on myös taka-ajatuksena se ettei koe että oma mies kokee vaimoaan mitenkään seksikkääksi tms kun miehet harvoin tollasta oikeasti näyttävät, mutta kun oma itsetunto nousee ja sanoo miehelle mitä kaipaa niin voi apu löytyä

Mulla on ehkä sellainen lapsellinen käsitys, että rakkaus ja onni vois parhaimmillaan olla yksinkertaista. Niin meillä on ollut tähän asti. Ei ole tarvinut tehdä töitä. Jospa joskus yks rakkaus loppuu ja toinen alkaa... Tiedän että ajatus on vaikeasti sovitettavissa tällaiseen perhekuvioon kun lapsiakin on. Musta ois vaan kiva tuntea jotain.

 

[omia kokemuksia]

Kuvaat aika hyvin sitä tunnetta mikä voi tulla pitkässä suhteessa kelle vaan. Mä olen huomannut, että jos mielenkiinto tai ehkä pikemminkin energia suuntautuu toisella tai molemmilla muihin asioihin kun esim. yhteiseen aikaan, yhteisiin "projekteihin" ja suhteeseen niin jossain vaiheessa väistämättä liukuu tollaseen tilaan. Vaaditaan tahtoa ja tekemistä, että siitä pääsee yli. Voisitteko tehdä yhdessä jotain kivaa, mitä ei ole tullut aikoihin tehtyä? Tai jutella perin pohjin tarpeista, toiveista ja odotuksista? Itse oon aina sellaisten kautta päässyt uudestaan lähemmäs miestäni ja sieltä ne romanttisetkin tunteet on löytynyt, kun huomaa että kohtaa sydänten tasolla aidosti. Älä pelästy sitä, että joku muu kiinnostaa. Siitä voi kyllä ajallaan päästä yli ihan aidosti. Tunteet kertoo aina jotain tarpeista ja varsinkin tyydyttämättömistä tarpeista. Sikälihän toi kuvauksesi osuu just siihen. Uskon, että yhdessäolo sun miehes kanssa kyllä pystyy täyttämään kaikki tarpeet ajallaan, tsemppiä työhön!

 

["epätoivoinen"]

[QUOTE="been there";22633314]Kyllä nuo ajatukset menee ohi. Joskus voi tulla sellaisia vaiheita, niiden jälkeen on vaan entistä rakastuneempi siihen omaan mieheen ja on onnellinen ettei mennyt pilaamaan sitä mitä on onni suonut Koita keskittyä johonkin muuhun äläkä pohdi asiaa liikaa.[/QUOTE]

Kiitos.

 

["jossu"]

Eihän onni tule siitä, että mies olisi jatkuvasti mielestäsi ihana. Koita itse ottaa aloite tässä asiassa. Ajattele vaikka että seuraavan kuukauden ajan halaatte ja suutelette joka päivä - ei tarvi jatkua sen pidemmälle. Hymyile miehellesi. Kirjoita ylös joka päivältä joku ihana asia, mihin miehesi liittyy. Tee suunnitelma yllättää miehesi jollakin ihanalla romanttisella eleellä. Ota siis itse tilanne haltuun, takuulla suhde paranee. Älä marise jos et yritä Olen myös samaa mieltä, että ei pidä pitää edes vaihtoehtona lähtemistä.

 

["epätoivoinen"]

Kuvaat aika hyvin sitä tunnetta mikä voi tulla pitkässä suhteessa kelle vaan. Mä olen huomannut, että jos mielenkiinto tai ehkä pikemminkin energia suuntautuu toisella tai molemmilla muihin asioihin kun esim. yhteiseen aikaan, yhteisiin "projekteihin" ja suhteeseen niin jossain vaiheessa väistämättä liukuu tollaseen tilaan. Vaaditaan tahtoa ja tekemistä, että siitä pääsee yli. Voisitteko tehdä yhdessä jotain kivaa, mitä ei ole tullut aikoihin tehtyä? Tai jutella perin pohjin tarpeista, toiveista ja odotuksista? Itse oon aina sellaisten kautta päässyt uudestaan lähemmäs miestäni ja sieltä ne romanttisetkin tunteet on löytynyt, kun huomaa että kohtaa sydänten tasolla aidosti. Älä pelästy sitä, että joku muu kiinnostaa. Siitä voi kyllä ajallaan päästä yli ihan aidosti. Tunteet kertoo aina jotain tarpeista ja varsinkin tyydyttämättömistä tarpeista. Sikälihän toi kuvauksesi osuu just siihen. Uskon, että yhdessäolo sun miehes kanssa kyllä pystyy täyttämään kaikki tarpeet ajallaan, tsemppiä työhön!

Mua melkein itkettää kun luen näitä teidän kommentteja. Saan toivoa näistä. Kiitos.

 

[ihanasti sanottu]

kehitys vaihe. kuuluu asiaan.
itse muuttuu, puoliso muuttuu, parisuhde muuttuu kehitys vaiheiden kautta.
jos jatkat suhteessa kehityt ja suhde myös, mutta jos annat periksi et kehity itse ja kaikki on uudelleen edessä uudessa suhteessa.
näin se vaan on.

Eiku olet fiksu äiti. :heart:

 

["epätoivoinen"]

kehitys vaihe. kuuluu asiaan.
itse muuttuu, puoliso muuttuu, parisuhde muuttuu kehitys vaiheiden kautta.
jos jatkat suhteessa kehityt ja suhde myös, mutta jos annat periksi et kehity itse ja kaikki on uudelleen edessä uudessa suhteessa.
näin se vaan on.

Niin. Kai mä kyllästyisin tähän toiseen mieheenkin ennen pitkää... Eikö mies oikeesti parane vaihtamalla koskaan?

 

[Arwen Undomiel]

[QUOTE="epätoivoinen";22633339]Mulla on ehkä sellainen lapsellinen käsitys, että rakkaus ja onni vois parhaimmillaan olla yksinkertaista. Niin meillä on ollut tähän asti. Ei ole tarvinut tehdä töitä. Jospa joskus yks rakkaus loppuu ja toinen alkaa... Tiedän että ajatus on vaikeasti sovitettavissa tällaiseen perhekuvioon kun lapsiakin on. Musta ois vaan kiva tuntea jotain.[/QUOTE]

Mä en usko että rakkaus välttämättä loppuu mutta se 'kiilto' loppuu kyllä jos ei tee mitään asian eteen. Voit kyllä siirtyä uuteen ja aina taas uuteen jos et koe että nykyinen suhde on työn arvoinen. Rakkaus ja onni voi löytyä suhteesta jossa ei ole yhtään romantiikkaa, ihmisellä kun aina vaan tuppaa olemaan kaipuu parempaan.

Mutta tosiaan jos koet suhteen olevan säilyttämisen arvoinen niin itseä niskasta kiinni ja hommiin ennenkuin on liian myöhäistä. Kannattaa miettiä että miltä susta tuntuis jos mies tulis huomen illalla sanomaan että mikän ei tunnu enää miltään ja haluaa erota - olisitko onnellinen vai järkyttynyt? Mulle vastaus oli järkyttynyt joten ryhdyin hommiin!

 

[Arwen Undomiel]

[QUOTE="epätoivoinen";22633377]Niin. Kai mä kyllästyisin tähän toiseen mieheenkin ennen pitkää... Eikö mies oikeesti parane vaihtamalla koskaan?[/QUOTE]

Paraneehan se jos se aiempi on ollut oikeasti HUONO, mutta jos kyse on vaan ns leipääntymisestä niin ei se vaihtamalla parane vaan sama asia edessä seuraavakin kanssa.

 

["epätoivoinen"]

Mä en usko että rakkaus välttämättä loppuu mutta se 'kiilto' loppuu kyllä jos ei tee mitään asian eteen. Voit kyllä siirtyä uuteen ja aina taas uuteen jos et koe että nykyinen suhde on työn arvoinen. Rakkaus ja onni voi löytyä suhteesta jossa ei ole yhtään romantiikkaa, ihmisellä kun aina vaan tuppaa olemaan kaipuu parempaan.

Mutta tosiaan jos koet suhteen olevan säilyttämisen arvoinen niin itseä niskasta kiinni ja hommiin ennenkuin on liian myöhäistä. Kannattaa miettiä että miltä susta tuntuis jos mies tulis huomen illalla sanomaan että mikän ei tunnu enää miltään ja haluaa erota - olisitko onnellinen vai järkyttynyt? Mulle vastaus oli järkyttynyt joten ryhdyin hommiin!

Tällä hetkellä musta muka tuntuu että olisin helpottunut, mutta joku ääni sisällä sanoo, että ei se niin voi olla. Aion oikeesti koittaa tehdä tälle jotain. Kun vaan sais ajatukset irti siitä toisesta...

 

[Kerpele]

[QUOTE="epätoivoinen";22633377]Niin. Kai mä kyllästyisin tähän toiseen mieheenkin ennen pitkää... Eikö mies oikeesti parane vaihtamalla koskaan?[/QUOTE]

Mulla on tuttava joka on kova vaihtamaan naista (n. parin vuoden välein on uusi), sanoi mulle että "paskapuhetta ettei se vaihtamalla parane. Se paranee joka kerta!". Tässä on sinäänsä ideaa, että se arki ei oikein kerkeä koskaan tulla ja kun se meinaa pukata päälle ja vaihtaa kumppania niin pääseekin uudestaan elämään sen saman alkuhuuman. Toisinsanoen tämä ihminen elää aina siinä alkuhuumassa

 

["epätoivoinen"]

Paraneehan se jos se aiempi on ollut oikeasti HUONO, mutta jos kyse on vaan ns leipääntymisestä niin ei se vaihtamalla parane vaan sama asia edessä seuraavakin kanssa.

Mä olen aina ollut sellainen ihminen, että innostun helposti ja kyllästyn helposti. Siihen nähden on ihme että tää suhde on kestänyt näin kauan. Ehkä tässä on sitten jotain. Tai sitten mä olen ihminen jonka ei olisi koskaan kannattanut mennä naimisiin ja perustaa perhettä - lennellä vain kukasta kukkaan .

 

[,,]

[QUOTE="epätoivoinen";22633303]Aika hyvin sanottu. Minussa on kyllä ollut kestämistä. Mies on myös loistava isä lapsellemme. Mutta... Jotain nyt puuttuu. Voinko enää ikinä olla onnellinen tässä suhteessa, en tiedä...[/QUOTE]

Jospa sun mies ymmärtää asian ja voisitte ihan yhdessä pohtia mitä teette, ottakaa lomaa arjesta ja lapsista ja tehkää jotain keskenänne.

 

[surullinen vaimo]

Minulla myös samankaltaisia ajatuksia omasta liitostani kuin ap:lla. Mikään ei oikein tunnu miltään ja jatkuvasti riitaa syntyy ihan tyhjästä. Koko ajan perustelen itselleni suhteemme huono tilaa sillä että pienet lapset vievät kaikki voimat yms yms. Mutta entäs sitten kun nuo lapset tuosta kasvavat, en tunne miestäni enää silloin.. Kaikki yhteiset puuhat/harrastukset ovat jääneet, ainoa yhteine hetki on illalla tv:n ääressä kun lapset on saatu viimein nukkumaan. Seksi ei kiinnosta minua tällä hetkellä yhtään, en tunne mitään! Miestä taas ahdistaa "pihtaamiseni" ja sekös lisää paineita mulle. Jatkuvassa oravanpyörässä siis ollaan.. Olen ehdottanut miehelleni että haetaan apua, mutta mies ei halua ulkopuolisille asioistaa puhua. En käsitä miten tästä yli pääsisi, erota en missään nimessä halua! Mutta kun tuo toinen on muuttunut niin vieraaksi ja lähes tuntemattomaksi..

 

[uudelleenrakastunut vaimo]

Hei! Mulla oli jonkin aikaa sitten vähän samantyyppinen tilanne. n 10 vuotta yhdessä,mutta ei lapsia. Arki oli aina samanlaista,puuduttavaa ja tuntui että kaikkialla on kivempaa kun kotona ja kaikki muut kun oma mies on parempaa seuraa. Joskus puhuin miehen kanssa asiasta ja välillä siitä riideltiinkin. Mies olis halunnu olla mun kanssa mutta mua ei kiinnostanu.. Ei ollu ketään tiettyä "toista" mielessä mutta välillä ajattelin että olisko pitäny etsiä pidempään eikä tyytyä tähän (mies on ensimmäinen parisuhteeni). Päätin kuitenki yrittää. Tietoisesti päätin olla parempi vaimo ja aloin viettää enemmän aikaa kotona,halasin ja pussasin miestäni joka aamu,kaivoin esille valokuvia ja muita muistoja suhteen alkuajoilta ja muistelin,miksi aikanaan rakastuin häneen. Jonkin ajan kuluttua mieheni huomasi muutoksen minussa ja yhteiselossamme,ja yhdessä totesimme että kyllä,me molemmat haluamme jatkaa tätä liittoa ja tehdä töitä suhteemme eteen. Vähän myöhemmin tulin raskaaksi ja nyt poikamme on reilun vuoden ikäinen. Vauvavuosi on koetellut suhdettamme ja ollut kaikinpuolin sekä fyysisesti että henkisesti rankka,mutta olen adosti onnellinen. Rakastan miestäni enemmän kuin osasin kuvitella! Mutta olen myös onnellinen että työstin/työstimme ongelmiamme ennen lapsen saamista. Ilman sitä emme ehkä olisi jaksaneet raskaita kuukausia.. Voimia sinulle! Yritä jaksaa ja kerro miehellesi ihan rehellisesti tunteistasi/niiden puutteesta. Jos miehesi rakastaa sinua eikä halua menettää sinua,hän on varmasti valmis "uudelleenvalloittamaan" sydämesi.

 

["vieras"]

Myönnä itsellesi että olet kelvoton huora, turhaa nahkaa pillun ympärillä. Toivon että miehesi löytää uuden ja heittää sut pihalle.

 

[niin.]

Mulla on tuttava joka on kova vaihtamaan naista (n. parin vuoden välein on uusi), sanoi mulle että "paskapuhetta ettei se vaihtamalla parane. Se paranee joka kerta!". Tässä on sinäänsä ideaa, että se arki ei oikein kerkeä koskaan tulla ja kun se meinaa pukata päälle ja vaihtaa kumppania niin pääseekin uudestaan elämään sen saman alkuhuuman. Toisinsanoen tämä ihminen elää aina siinä alkuhuumassa

Tuttuni on samanlainen, mutta naispuolinen. Hän on vaine rittäin ripeä toiminnoissaan. Seurustelee 2 vko - 1 kk jonka jälkeen mennään kihloihin, muutetaan yhteen ja elellään siinä alkuhuumassa. Huumaa kestää vuosi kaks, ja ohhoh kun kännipäiten sormukset lentää ja aamulla sanotaan et hei sori, mä oon ahdistunu tässä suhteessa. Oikein VITUTTAA tommoset ihmiset.