Miten voisin auttaa lastani?

Meidän 5v poika on tosi arka ja ujo. Ollut aina kotihoidossa. Nyt ilmoitin hänet kerhoon mutta siellä ei puhu sanaakaan ja leikkii yksin. Nyt ilmoitti minulle ettei enää koskaan mene kerhoon. Tullut viime kerralla itku eräästä asiasta. Ensi vuonna olisi eskariin meno kyläkouluun ja siellä on kyllä pärjättävä toisten lasten kanssa. Eskarit on yhdessä eka- ja tokaluokkalaisten kanssa.

Mitähän tekisi? Vienkö sinne kerhoon vaikka ei itse halua vai ollaanko edelleen kotona pelkkä pikkuveli (2v) seuranaan? Mietityttää vain se eskarin aloitus vuoden päästä.

 

Tietenkin viet lapsen kerhoon. Tutustut muihin äiteihin sen verran, että voit pyytää jonkun kaverin äiteineen teille kylään. Siitä se alkaa..

 

Veisin varmaan sinne kerhoon ja keskustelisin kerhotätien kanssa.

 

Leikkiikö lapsi muualla muidne lasten kanssa?

 

Juttelin asiasta kerhotätien kanssa ja he lupasivat ottaa ujouden huomioon. Mutta poika ennen nukkumaan menoa taas ilmoitti ettei sinne kerhoon mene. Jätänkä hänet vaikka itkemään sinne kerhoon ja itse poistun paikalta?

 

Leikkiikö lapsi muualla muidne lasten kanssa?

Asutaan maalla eikä täällä muita lapsia ole kuin isoveljensä. Serkut kun käy niin leikkii mielellään niiden kanssa.

 

Juttelin asiasta kerhotätien kanssa ja he lupasivat ottaa ujouden huomioon. Mutta poika ennen nukkumaan menoa taas ilmoitti ettei sinne kerhoon mene. Jätänkä hänet vaikka itkemään sinne kerhoon ja itse poistun paikalta?

Jätä vaan, kunhan olet saanut ensin kerhotätien hoiviin. Ei kerho ole mitenkään vaarallinen paikka =)

 

älä pakota, mutta rohkaise.

veikkaan että jos saisit jostain samanikäisen leikkimään ihan muuten oppisi hieman sosiaalisia kuvioita. oisko teillä missään samanikäistä seuraa? entäs jonkun harrastuksen kautta esim urheilun?

 

Leikkiikö lapsi muualla muidne lasten kanssa?

Asutaan maalla eikä täällä muita lapsia ole kuin isoveljensä. Serkut kun käy niin leikkii mielellään niiden kanssa.

Entäs ne kerhokaverit,jos vaikka jotain heistä näkisi muuallakin kuin kerhossa,alkaisi leikit sujumaan ja voisi sitten kerhossa jatkaa?Itse tekisin varmaan niin.

 

Voitko ite olla kerhossa jonkin aikaa mukana?

 

Löytyykö sellainen kerho, missä sinä ja pienempikin voisitte olla mukana, tämän syksyn voisi tuollainen olla pehmeämpi vaihtoehto. Ensi keväänä sitten ihan omaan kerhoon.

Löytyisikö jotain harrastuksia, esim. liikuntaryhmiä, mihin voisi osallistua?

 

itse olin lapsena kotihoidossa... loppu tulos oli että ujona ihmisenä en saanut yhtään kaveri koulussa.. kun muut lapset tunsi jo toisena päiväkodista ja esikoulusta... minä olin sitten tuntematon, ulkopuolinen ja vieras joten minut ei huolittu mukaan joukkoon. Yksinäisenä koko ala-asteen ja ylä-asteella se jatkui ja kaikenlisäksi minua alettiin kiusata... nyt olen aikuinen ja minulla kaksi lasta... ja ilman muuta päiväkotiin/kerhoon. En halua että kokevat saman kun minä.. mutta uskon että kun kyseessä ujomman puoleinen lapsi kannattaa viedä ajoissa kerhoon/päiväkotiin viimeistään 2-3v ikäisenä. mutta kaikki lapset on tietty erillaisia se mikä passaa yhdelle ei käy toiselle...

 

Ois tietty kiva, jos voisit jäädä taustalle vaikka hetkeksi aikaa. Kannattaa kokeilla vielä ens kerralla, jos on kerran viikossa kerho. Jos sit sujuis jo kivemmin ni saattais tykätäkin jatkaa. Jos parin kokeilun jälkeen ei lähde sujumaan, sitten on mietittävä jotain muita vaihtoehtoja. Jos vaikka alkajaisiksi vois mennä serkuille yökylään tms.?

 

Perhekerhoja sielläpäin?

 

Voitko ite olla kerhossa jonkin aikaa mukana?

Tuota voisin kysyä. Jospa sitten jäisi kammo pois.

 

Perhekerhoja sielläpäin?

On kyllä. Sitä voisi kokeilla jos ei muuten suju.

 

Kannattaa rohkaista lasta kerhoon, mutta en kyllä pakolla veisi.
Jos samat kaverit ovat ensi syksynä esikouluun tulossa niin vuodessa lapsesi on leimaantunut jo heidän silmissään sellaiseksi, joka ei leiki kenekään kanssa eikä kukaan huoli häntä porukoihin.
Jos lapsi itse rohkaistuu menemään mukaan on asia eri. Samoin voi vuoden päästä olla paljon reippaampi/sosiaalsiempi ja löytyy eskariryhmästä paikkansa. Tai jo keväälläkin kerho voisi sujua.

 

Lapsi tarvitsee lapsikavereita ja kyllä kotihoito on silloin ok esikouluikään asti jos on leikkikavereita lähitaloissa tai kerhoilee.
Mutta jos on yksin vain vauva sisarus seurna niin silloin olisi hyvä harkitä päiväkotia edes osapäiväisenä.

Kotihoitoa ylsitetään maasta taivaaseen tilanteessa kuin tilanteessa, mutta joskus se päiväkoti on parempi paikka.
Siellä saa lapsi kavereita, jotka tuurilla jatkavat samaan esikouluun ja ekalleluokallekin.

Onko mahdollista laittaa lapsi osapäiväisesti päiväkotiin, niin saa siellä rohkeutta olla muiden lasten kanssa. Ja voi saada ystäviäkin.

 

Palaamalla aikakoneella siihen hetkeen, kun lapsi oli 3 v, ja viemällä hänet kerhoon tai osapäiväiseksi tarhaan. Paha virhe pitää noin arkaa lasta pelkästään kotona viisi vuotta, kun leikkikavereitakaan ei ole.

 

Ainakin pojalle olisi hyvä aina muistaa korostaa, että ujoudessa ei ole mitään väärää ja hän on hieno poika ihan omana itsenään. Kaikki lapset ovat erilaisia ja osa lapsista on arempia ja toiset rohkeampia, mutta kaikki ovat yhtä hyviä. Kerro lapselle myös, että kaikkia ihmisiä jännittää joskus, mutta se ei ole vaarallista. Hän saa tehdä omia rohkeustekojaan omaan tahtiinsa.

Älä pakota poikaasi, mutta kannusta, rohkaise ja palkitse. Keskustele kerhontätien kanssa vielä lapsen peloista. Voitte myös kotona leikkiä roolileikkejä ja harjoitella sitä mitä poika voisi erilaisissa tilanteissa toisten lasten ja aikuisten toimia. Leikkikää kerhoa ja muistelkaa leikissä miten kerhopäivä etenee ja mitä asioita siellä tehdään. Lapsi voi myös "kerhoa käyvän lelun" kautta kertoa omista peloistaan kerhossa ja yhdessä te voisitte sitten miettiä miten tätä lelua autetaan tekemään rohkeustekoja (esim. juttelua toisille kerholaisille, leikkiä muiden kanssa tms.) , joiden avulla kerhonkäynti on helpompaa ja hauskaa.

 

Lapsi tarvitsee lapsikavereita ja kyllä kotihoito on silloin ok esikouluikään asti jos on leikkikavereita lähitaloissa tai kerhoilee.
Mutta jos on yksin vain vauva sisarus seurna niin silloin olisi hyvä harkitä päiväkotia edes osapäiväisenä.

Kotihoitoa ylsitetään maasta taivaaseen tilanteessa kuin tilanteessa, mutta joskus se päiväkoti on parempi paikka.
Siellä saa lapsi kavereita, jotka tuurilla jatkavat samaan esikouluun ja ekalleluokallekin.

Onko mahdollista laittaa lapsi osapäiväisesti päiväkotiin, niin saa siellä rohkeutta olla muiden lasten kanssa. Ja voi saada ystäviäkin.

Lähin päiväkoti 30 km päässä niin ei oikein onnistu.

 

Perhekerhoja sielläpäin?

On kyllä. Sitä voisi kokeilla jos ei muuten suju.

Se voisi olla pehmeämpi lasku toisten lasten kanssa leikkimiseen kun saat olla myös mukana tukemassa.

 

suosittelisin aloittamaan sieltä perhekerhosta

 

Ja sitten täällä maristaan siitä kun äidit kiikuttaa lasta päiväkotiin neljävuotiaana vaikka voisi olla kotona! Kyllä mua oikeesti ottaa päähän se miten ilkeitä me äidit voimme toisillemme olla!!!!!
Oikeesti!!!! Herätkää pahvit!!!!!!
Ja menkää nyt seuraavaks siihen ketjuun jossa pohditaan että milloin lapsi päiväkotiin, ja mariskaa vielä että ei missään nimessä. Äitihän on aivan laiska ja kelvoton jos vie vanhemman lapsen päiväkotiin kun hoitaa nuorempaa kotona....
OIKEESTI NYT KIUKUTTAA!!!!!!!!!!!!!!
Tästä syystä nimenomaan kannattaa viedä lasta hoitoon, muiden lasten luo kun ikää kertyy sen 3-4v.
Mun poika oli 3 vuotiaaksi asti kotona ja tarhan aloitus oli tuskaa kun poika niin ujo ja arka. Vaan on nykyään kuin eri poika, puhua oälpättää, nauraa ja on saanut useita hyviä kavereita. Ihan eri poika. Ja kiitos siitä kuuluu päiväkodille, vaikka olenkin itse kotona vien lapsiani päiväkotiin jotta he oppivat olemaan ryhmässä ja sosiaalisia ennen eskari-ikää.

 

Kyllä musta nyt on syytä vaan viedä lapsi sinne kerhoon, jotta tottuu olemaan erossa mammasta ja olemaan muiden lasten kanssa. Jos tosiaan alkuun voisit itse olla mukana? Luultavasti tuo jännittäminen helpottaa aika pikaiseen, mutta pakottaminen voi saada lapsen panikoimaan entistä pahemmin. Mutta kyllä tuossa tilanteessa aika jämäkästi kannattaa rohkaista. Kehut lasta pärjäämisestä, vaikka ois vaan vähän aikaa yksin siellä.