liisa lapamato
Tätä raskautta on kestänyt ainakin tsiljoona viikkoa(rv 21, kai) ja toiset tsiljoona vielä edessä. Mä haluan vauvan nyt ja heti!!!
:snotty:
:snotty:
...
Jaksa vaan odottaa. Niin meidänkin täytyy, jotka keskenmenon olemme kokeneet... Ehkä jopa useamman vuoden? Sinä sentään tiedät saavasi vauvan.
Mulla huomenna 27 viikkoa täynnä ja mä oon niin vaivainen jo etten jaksaisi yhtään viikkoa enää. Aika menee kyllä todella nopeasti, taas viikko mennyt yhdessä hujaukseksessa. Mutta miten jaksaa vielä joku 13 viikkoa?!
Ei sekään valitettavasti aina kirkossa kuulutettua ole.Alkuperäinen kirjoittaja ...:
ap
Mulla ei nyt onneksi kauheasti ole vaivoja *koputtaa puuta*Alkuperäinen kirjoittaja hoya bella:
Mutta silti...
äh ja aika menee ihan liian nopeesti vauva nytten 5 kk ja apua. Tältä se sitten tuntuu kun on vauvan saanut 
ap
Niinhän se taitaa olla,koskaan ei ole hyväAlkuperäinen kirjoittaja neiti-tossavainen:äh ja aika menee ihan liian nopeesti vauva nytten 5 kk ja apua. Tältä se sitten tuntuu kun on vauvan saanut
ei.Alkuperäinen kirjoittaja ap:Niinhän se taitaa olla,koskaan ei ole hyväAlkuperäinen kirjoittaja neiti-tossavainen:äh ja aika menee ihan liian nopeesti vauva nytten 5 kk ja apua. Tältä se sitten tuntuu kun on vauvan saanut
Varsinkin loppuraskaudessa ne viimeiset viikot tuntuvat valovuosituhansilta.
Ja päässä jyskyttää vaan se- synny jo, koska tämä syntyy, joko, joko, tänään, heti- kehä. Ja sitten saattaa kumminkin iskeä samanaiksesti sellainen tunne, että apua.. älä nyt vielä sittenkään synny.
Ja kun lapsi on maailmassa, sama ajan kaksijakoisuus jatkuu. On päiviä, jolloin minuutit tuntuvat ikuisuudelta, ja sitä vaan odottaa, että tulisi ilta tai aamu, joku hetki joka vapauttaisi siltä ajan matelulta.
Ja kuitenkin samaan aikaan se aika on niin armoton.. pikkulapsi vaihe kestää niin ohikiitävän hetken. Vauva-ajasta puhumattakaan.
Siitä, kun ensi kertaa puhkuin noita, joko se tänään tulee ajatuksia, on 10 vuotta. |O
ap
Ja kun siihen omaan pähkimiseen lisää kaikkien muiden kyselyt, mikset jo synnytä..no NIINPÄ :kieh:Alkuperäinen kirjoittaja Ultramariini:ei.
Varsinkin loppuraskaudessa ne viimeiset viikot tuntuvat valovuosituhansilta.
Ja päässä jyskyttää vaan se- synny jo, koska tämä syntyy, joko, joko, tänään, heti- kehä. Ja sitten saattaa kumminkin iskeä samanaiksesti sellainen tunne, että apua.. älä nyt vielä sittenkään synny.
Ja kun lapsi on maailmassa, sama ajan kaksijakoisuus jatkuu. On päiviä, jolloin minuutit tuntuvat ikuisuudelta, ja sitä vaan odottaa, että tulisi ilta tai aamu, joku hetki joka vapauttaisi siltä ajan matelulta.
Ja kuitenkin samaan aikaan se aika on niin armoton.. pikkulapsi vaihe kestää niin ohikiitävän hetken. Vauva-ajasta puhumattakaan.
Siitä, kun ensi kertaa puhkuin noita, joko se tänään tulee ajatuksia, on 10 vuotta. |O