miten voi selvitä erosta kun toista näkee olosuhteiden pakosta koko ajan?

[hajalla]

edelleen asumme yhdessä, mutta mä olen muuttamassa pois. kaikki konstit ja kikat on käytetty, mutta rakkaus ei vaan riittänyt tällä kertaa.
kumpikin on erittäin hajalla vaikka tiedämme tämän olevan ainoa ratkaisu.

asumme 7000 ihmisen kylässä josta kumpikaan ei aio lähteä mihinkään, joten tulemme törmäämään tulevaisuudessa joka puolella kauppajonosta paikallisen baaritiskiin ja kaikkeen siltä väliltä.

eniten mua pelottaa nähdä mun rakas mies joskus jonkun uuden kanssa. tai siis ex-mies. mutta silti musta tuntuu vielä, että se on "mun."

mä en kestä tätä, tää tuska raastaa sielua ja sydäntä. olis niin helppo TAAS alottaa alusta, olla onnellinen kuukauden ja luisua samaan vanhaan. nyt on oltava vahva ja pidettävä päänsä ja tää on niin saatanan vaikeeta.

lohduttakaa mua....

 

["vieras"]

Ette te ole, tai sinä et ainakaan ole, valmis eroon. Miettikää vielä.

 

[hajalla]

voiko eroon olla oikeesti todella valmis...?

ei ole kokemusta, enkä tiedä, mutta ehkä sitten jos puoliso olis väkivaltainen, pettäis, olis alkoholisti, olis helpompi lähteä.. mut tuskin se silloinkaan helppoa olis ja ei siihen silti olis välttämättä valmis? vaikka se oikea ratkaisu olisikin? en tiedä..

 

[tm]

Ootteko kokeillu pariterapiaa?

 

[hyytikyppynen]

Kyllähän se aikansa raastaa mut ohi mennee. Jos tosissaan tulevaisuuelle ei voi mittään tehä yhessä nii erillään se on sitte jatkettava.
Mutta, jos sulla mieski ajattelee niinku sie, että tuntuis pahalta nähä sinut jonku toisen kans, niin mie melkeinpä miettisin vielä kerran eikö OIKEASTI ole mittään tehtävissä...

 

[Pesky Pixie]

Uskon kyllä, että tuo tunne menee ohi, kun muutatte erilleen, ja saat sen oman arkirutiinisi pyörimään. Ehdoin tahdoin ei kannata samaan paikkaan änkeytyä heti alkuun, mutta kyllä se elämä samassa kylässäkin alkaa ihan varmasti sujua. Sattuuhan se, mutta on se järkevämpää kuin se kuukauden onni ja sen jälkeinen onnettomuus. Varmasti vuoden kuluttua huomaat eläväsi onnellista, tasapainoista elämää ja olet tyytyväinen, että teitte tämän ratkaisun.

 

[itse eronnut vuosi sitten]

Oletteko varmasti yrittäneet sitten kaikkenne?
Parisuhdeterapiaa tms?

Jos ero on ainoa vaihtoehto niin silloin sitä on vaan kestettävä.Se ottaa aikaa mutta kyllä siitä varmasti hengissä selviää.Tsemppiä.

 

["joo"]

muuta pois sieltä

 

[Lode-]

Samaa olen pohtinut. Lähinnä itselläni ongelmana tässä on se, että en ole tottunut olemaan yksin eikä niinkään se, että joudun näkemään miestäni useinkin.

Minua ei raasta se, että mahdollisesti tulen näkemään hänet uuden naisen kanssa joskus vaan se, että miten selviydyn kaikesta tästä arjesta yksin. Ja tottakaihan minä nyt pärjään. Mitkään käytännön järjestelyt, talous ym. ei ole ongelma, vaan eniten murehdin sitä, miten kaikkiin niihin asioihin tottuu yksin, mitä on monta vuotta tehnyt toisen kanssa.

Tilannetta omalla kohdalla helpottaa se, että ollaan exän kanssa hyvissä väleissä ja kavereita. Ehkä tähän ajan kanssa tottuu. Toivottavasti sinäkin ap pääset erosta yli (ja mikset pääsisi) aikaa se vaan varmasti ottaa. Kaikki varmasti helpottuu, kun saa arjen taas kivasti pyörimään.