Miten voi olla et on elämäni kunnossa vaikka rv 39 :0 Ei tää synny!

Ei suurempia kiputuntuksia ja samallailla pystyn tekeen asioita kuin vaikka rv 20.

Syntyyköhän tää koskaan :/

 

Syntyy syntyy! Ole onnellinen vaan hyvästä voinnistasi <3 Ei se herkkua ole kärsiä kaikista kolotuksista ja jomotuksista yhtään aiemmin kuin on pakko..

terveisin rv 36+2 kera liitoskipujen, jomotusten, selkäkipujen, turvotusten ym.

 

Täällä samat fiilikset rv 40+2, odotellaan

 

Syntyy syntyy! Ole onnellinen vaan hyvästä voinnistasi <3 Ei se herkkua ole kärsiä kaikista kolotuksista ja jomotuksista yhtään aiemmin kuin on pakko..

terveisin rv 36+2 kera liitoskipujen, jomotusten, selkäkipujen, turvotusten ym.

No näin juuri. Mulla viikkoja 35 ja kipujen kanssa olen joutunut elämään jo useamman viikon.

Mä olisin kyllä tuhannesti mieluummin kivuton ja viikolla 39, kuin kivulias jo näillä viikoilla. Meinaan, että tuskin tämä loppua kohden ainakaan helpottaa

Ap, lapsesi syntyy 3 viikon sisään. Aivan varmasti. Ja se on lyht aika, varsinkin silloin, jos olo on kerran loistava.

 

Onko tämä edes normaalia näin kun aivan satunnaisia joitain kipuviiltoja ja alaselkäkipua mut ei mitään muuta? Vaikka ylipainoinenkin olen enkä todellakaan liikunnallinen.

 

Tää on sitä samaa luokkaa aloituksia kuin ne, jotka valittavat etteivät tunne olevansa raskaana, koska ei ole huono olo ja oksentele. Ap:lla ei ole vielä edes laskettu aika... No, onhan näitä tyhjänvalittajia.

 

Ei mulla ole missään 3 raskaudesta vointi ollut erityisen tuskallinen viimeisilläkään viikoilla. Ihan viime metreille olen käynyt jumpassa, salilla, tehnyt normaalisti kotitöitä ja touhunnut lasten kanssa jne. Tuossa juuri katselin videota 3. synnytystä edeltävänä päivänä, kun juoksin hippaa isompien lasten kanssa pihalla. Ja samana päivänä käytiin vielä hoplopissa, jossa tuli kiipeiltyä, konttailtua ja jokunen liukumäkikin laskettua alas.

 

[QUOTE="vieras";28783961]Ei mulla ole missään 3 raskaudesta vointi ollut erityisen tuskallinen viimeisilläkään viikoilla. Ihan viime metreille olen käynyt jumpassa, salilla, tehnyt normaalisti kotitöitä ja touhunnut lasten kanssa jne. Tuossa juuri katselin videota 3. synnytystä edeltävänä päivänä, kun juoksin hippaa isompien lasten kanssa pihalla. Ja samana päivänä käytiin vielä hoplopissa, jossa tuli kiipeiltyä, konttailtua ja jokunen liukumäkikin laskettua alas.[/QUOTE]

Siis katselin videota, joka kuvattu 3. synnytystä edeltävänä päivänä. Ei taas osaa kirjoittaa...

 

Mul on ollut liitoskipuja ym raskauteen kuuluvaa riittämiin mutta että loppuraskaudessa olo on kuin oisi raskaana ollenkaan niin vähän outoa kyllä?

 

[QUOTE="Aloittaja";28783940]Onko tämä edes normaalia näin kun aivan satunnaisia joitain kipuviiltoja ja alaselkäkipua mut ei mitään muuta? Vaikka ylipainoinenkin olen enkä todellakaan liikunnallinen.[/QUOTE]

Miksi se ei olisi normaalia? Eikö yleinen sanontakin mene niin, että "raskaus ei ole sairaus". Miksi siihen siis olisi pakko kipuja liittyä?

Mä olin elämäni kunnossa, kun odotin esikoista. Olin vielä punttisalilla vetämässä päivän treenit, kun viikkoja oli 40+0. Pieniä liitoskipuja muistan jokusen kerran tunteneeni ja jos loppuraskaudesta kannoin painavia ruokakasseja pitkän matkan kotiin, niin saattoi supistella kerran. Ja siinä se sitten olikin. Ei mitään muuta tuntemusta ennen, kuin vauva syntyi käynnistyksessä viikolla 41+3.

Valitettavasti en seuraavissa raskauksissa ole yhtä helpolla päässyt. Mutta mä koitan keskittyä siihen ajatukseen, että ei tässä montaa viikkoa enää ole, kun tämä homma on kokonaan ohi. Ja tarkoitan siis, että ihan kokonaan. Lapsilukumme on tämän vauvan syntymän jälkeen täynnä.

 

Oma lapsi syntyi 39+1 ja ihan normaalielämää sitä viettelin loppuun asti. Tokihan maha painoi ja vauhti oli hidastunut, mutta mitään oikeasti vaivaavaa ei ilmennyt. Vain iso maha.

Viimeisenä päivänä ennen sitä yötä, kun tuli lähdettyä synnärille vietin päivän kauppakeskuksessa; Kävin kaverin kanssa shoppaamassa ja syömässä. Vain vessassa piti käydä useammin ja välillä istahtaa alas, mutta eihän mulla ollut kiire mihinkään. Kivuliaita harjoitussupistuksia tai vääriä hälyytyksiä ei ollut ainuttakaan, vaan yöllä vedet meni ilman ennakkovaroitusta ja sitten lähettiinkin synnärille aamuyöstä.

Eli ei se aina niin mene, että se loppuraskaus mitenkään tukalaa olisi.

 

ekassa ollu mitään rv 39 ei mitään tuntemuksia... kunnes.. 39+2 poika synty
nuorempi poika meinas syntyä jo rv 29 ja onneksi pysy kyytissä 39+2 asti
nyt jännityksellä 35+6 menossa....ja tuntemuksia vähäsjoka suuntaan, kolotuksia ja yms

 

Tyyntä myrskyn edellä.. Mulle neuvolassa terkkari sanoi, että jos on ollut supisteluita pitkin raskautta, ne häviävät viimeisillä viikoilla ja olo helpottuu.

 

Itsehän aloitin päiväni itkemällä kun olen edelleen raskaana. Ei vaan enää jaksais mm. noiden jatkuvien supistelujen ja päivittäisten oksentamisien takia.. sinuna olisin hyvin onnellinen

 

[QUOTE="Vieras";28784073]Tyyntä myrskyn edellä.. Mulle neuvolassa terkkari sanoi, että jos on ollut supisteluita pitkin raskautta, ne häviävät viimeisillä viikoilla ja olo helpottuu.[/QUOTE]

Jaa...helpottuhan se olo heti kun mukula oli maailmassa. Ei ne supistelut jne viimeviikoilla minnekään menneet.