Miten voi erota sairaasta puolisosta?

[Ahistaa]

Tilanteeni on siis se, että puolisollani on hankala sairaus - periaatteessa se on hallinnassa eikä siis enää pahene, mutta se silti vaikuttaa monella tavalla hänen elämäänsä koko loppuiän. Ja mielialaan myös - mies on aika masentunut. Meillä on mennyt pitempään huonosti ja odotin vaan, että hän toipuisi ja tulisi parempaan kuntoon ja voisimme aloittaa omat elämät tahoillamme. Sitten niin ei käynytkään. Itse en haluaisi olla enää hänen kanssaan, koska riitoja on jatkuvasti ja hän on välillä aika ilkeä ja epäkohtelias. Seksiä on harvoin ja yleensä joudun odottamaan sitä hirveässä panetuksessa.

En siis halua erota tuon sairauden takia, vaan muiden ongelmien. Parisuhde ei tunnu toimivan ja lisäksi on kaikkia muitakin ongelmia. Seksi tosin on hyvää ja laadukasta, silloin harvoin kun sitä on. Meillä on pieniä lapsia. Haluaisin niin asua itsekseni, en jaksa enää näitä parisuhdeongelmia enkä myöskään miehen synkkämielisyyttä. Terapiaan tms hän ei suostu, on ehdotettu niin pari- kuin yksilöterapiaa. Ihastun jatkuvasti muihin ja silloin tuntuu raastavalta, kun en voi tehdä mitään, kun olen tällaisessa "parisuhteessa", vaikka koko suhde on jo vuosia sitten muuttunut eikä aiempaa onnea, rakkautta ja kumppanuutta enää ole.

Tuntuu vaan niin moraalittomalta erota, kun toinen on sairas! Jos hän olisi entisensälainen, hän saisi varmaan helposti uuden kumppanin ja voisi itsekin aloittaa oman elämän. Nyt hän todennäköisesti jäisi yksin ja olisi aika lailla itsekseen vaan kotonaan. En tiedä, mitä hänen elämästään tulisi yksin - en vaan jaksaisi omaakaan onneani uhrata hänen vuokseen.

Voiko sairaasta puolisosta erota? Vai pitäisikö vaan hampaat irvessä jaksaa hamaan loppuun asti?

 

[astrolabe]

Miten pieniä ne lapset on? Miksei palstalaisten miehet ikinä suostu ulkopuoliseen apuun parisuhdeongelmissa?

 

[Blue]

Voi ja pitääkin jos tilanne ja loppuelämän onnellisuus sitä vaatii. Valitettavasti vain täytyy sanoa että sinun täytyy varautua sanomiseen, syyttelyihin ja tuijotukseen sen asian takia, vaikkei mitään oikeutusta sille olekaan. Tuo on vain melkoinen tabu parisuhde-elämässä.

 

[Ahistaa]

Lapset ovat päiväkoti-ikäisiä. Aiemmin olisin itse voinut mennä vaikka pariterapiaan, vaikka en itsekään mitenkään hingu sellaisiin. Mutta nyt en enää tiedä haluaisinko ENÄÄ itsekään, nyt haluaisin vain erota. Toisaalta sekin tuntuu haikealta ja surulliselta, koska olimme pitkään onnellisia ennen näitä ongelmia.

 

[astrolabe]

Miehen käytös ja sitä myötä ne parisuhdeongelmat voivat johtua hänen masennuksestaan, joka taas johtunee sairaudesta. Onko masennus hoidossa? Mielialalääkkeet voivat johtaa libidon laskuun.

 

[Ahistaa]

Miehen käytös ja sitä myötä ne parisuhdeongelmat voivat johtua hänen masennuksestaan, joka taas johtunee sairaudesta. Onko masennus hoidossa? Mielialalääkkeet voivat johtaa libidon laskuun.

Ei ole hoidossa, koska ei suostu menemään terapiaan
Ja en tiedä tuosta libidosta - usein hän kieltäytyy seksistä sillä perusteella, että "on juuri masturboinut" tms. Eli kyllä kuitenkin sooloseksiä harrastaa. Ei vaan ilmeisesti halua minun kanssani, koska on niin paljon riitaa yms.

 

[leijona76]

Minusta voi jos sairaus huomattavasti vaikeuttaa parisuhdetta eikä toinen suostu tulemaan vastaan hakemalla apua. Meillä tiukimmillaan tilanne oli se että aivan tosissani kerroin että joko sitä apua haetaan tai mies jatkaa elämää itsekseen. Havahtui kun tosissani jo mietin ja hahmottelin elämää pojan kanssa jossain. Ollaan sitte oltu pariterapiassa ja mies yksin toisessa. Sairauden varjolla ei voi olla miten vaan ja olettaa että muut sietää.

 

[FML]

Tee raskas päätös ja ota ero. Mies luultavasti kyllä siinä vaiheessa on valmis hakemaan apua ja "muuttumaan".. Miettisin kyllä lapsiakin. Millaisia aikuisen malleja te miehesi kanssa lapsille olette ollessanne yhdessä ja millaisia taas kuvittelisit että olisitte erillään.
Itse tein raskaan päätöksen erosta 2v sitten ja nyt vasta olen täysin varma että ero oli oikea vaihtoehto. Se on melkoinen työmaa... Tsemppiä!

 

[kolmensoppa]

Mä en jäisi roikkumaan huonoon suhteeseen, jos kerran olen pyytänyt miestä hakemaan apua, mutta mies ei suostu.

 

[leijona76]

Suojele ap lapsia. Vaikka tuntuu pahalle ajatus perheen hajoamisesta, ei se ole yhtään parempi vaihtoehto lasten kasvaa tuollaisessa kodissa. Mulle itselle se oli suuri syy todella alkaa toimia jokotai. Sairas sairastuttaa helposti lähipiirinsäkin.

 

["Murri"]

Jos on avun tarpeessa, eikä apua ota vastaan niin valitettavasti, tilanne ei tuosta parane. Pahimmillaan pahenee. Lapset kärsivät jatkuvan kinastelun ja riitelyn takia. Ehkä lähtösi olisikin herätys miehelle tosissaan hakea apua ? Vaikka tilanne nyt on mitä on, niin vuoden parin kuluttua tilanne saattaa olla toinen. FML.n kanssa hyvin pitkälle samoilla linjoilla.

 

["yks"]

Eihän masennuksen ainoa hoito ole terapia. Onko hän käynyt lääkärissä asian vuoksi? Saisi ainakin lääkityksen (ja vaikka keskusteluapua psykiatriselta sairaanhoitajalta, tämä keskustelu ei ole varsinaista terapiaa eikä tämäkään ole pakollista mutta ihan takuulla tukee toipumista). Muita itsehoitomenetelmiä on kalaöljyvalmisteet, D-vitamiinilisä, Mindfulness- harjoitukset (esim. kirja + harjoitus CD Mielekkäästi irti masennuksesta)

Entä joku vertaistukiryhmä miehelle? Sinulle myös suosittelisin Omaiset mielenterveystyön tukena- järjestöä (netistä löytyy) jos päätät suhteeseen jäädä sikäli mikäli mies päättää alkaa hoitamaan masennustaan.

Tietenkään ketään ei voi pakottaa hoitoon, mutta jollain tavalla mies pitäisi saada ymmärtämään, ettei hän voi masennuksestaan parantua, jos ei ole valmis apua saamaan ja myöskin se, että mitä aikaisemmin hoitoon hakeutuu, sitä parempi on hoitoennuste.

Itse ehkä tuossa tilanteessa sanoisin miehelle, että jos haluaa perheen pitää kasassa, on hänen jollain tavalla haettava apua (ja tarvittaessa itse vaikka soittelisin aikoja tms. jos mies ei itse kykene). Jos ei mies tähän suostu, ei ole sinun vastuullasi jos miehen olo huononee kun lähdet lasten kanssa.