Miten voi aloittaa unikoulun lapselle joka...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "uupunut"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
U

"uupunut"

Vieras
aina kun pistän pinnasänkyyn alkaa naureskelemaan ja nousemaan ylös? Kyseessä on siis 7kk ikäinen vauva, joka on tottunut nukahtamaan äitin viereen... Tänä iltana halusin aloittaa unikoulun, mutta aina kun sain rauhotettua pojan syliin (niin ettei nukahtanut) ja pistin omaan sänkyyn niin alkoi kamala hulina ja poika oli pirteämpi kuin aikaisemmin. Lopulta, puolentoista tunnin taistelun jälkeen, sain nukahtamaan meidän (vanhempien) sänkyyn ja siirsin nyt sinne. Haluaisin, että lapsi oppisi nukkumaan omassa sängyssä ja nukahtamaan itse. Olen tietty nyt jo hemmotellut sen piloille kun olen viereeni nukuttanut...
 
Siis...ei 7kk ikäistä kait mun mielestä tarvi vielä osata nukahtaa itse... Herramunjee kun lasten pitäis jo vauvasta saakka osata yksin tehdä kaikki! Kyllä vanhemmat on sitä vauvaa varten... ei niin että se vauva viedään vaan sänkyyn ja jätetään sinne... Huoh ja hoh...
 
  • Tykkää
Reactions: Eedla
Joo, minustakin se tuntuu kauhealta, mutta kun poika menee 1v. päiväkotiin niin ajattelin, että olisi hyvä osata nukahtaa itse. Muuten ne tädit huudattaa sitä siellä tuntikausia :( Yritänkin sitä sellasta lempeämpää unikoulua, enkä tuntikausia huudata yksinään vieressä. Vaan lähinnä nyt yritän, että omaan sänkyyn nukahtaisi.
 
meillä viedään vauva sänkyyn ja jätetään nukkumaan sinne, samoin vietiin aikoinaan kaksoset kun olivat vauvoja. Minkä ihmeen takia siellä pitäisi vieressä päivystää, jos on nukkumaanmenoaika, ja lapsi on rauhallinen?!?!? Meillä myös kaikki lapset ovat aina aikansa puuhastelleet, leikkineet tutilla tai yörievulla tms, ja nukahtaneet sitten. Jos tulee paha mieli, niin käyn laittamassa tutin suuhun ja lähden taas pois. Ei meidän lapset ainakaan nuku jos siinä vieressä luuhaa, luulevat vaan että on leikin aika ja jutustelevat menemään.
 
Ongelmana onkin, että lapsi ei ole rauhallinen, vaan villiintyy vielä enemmän jos minä lähden huoneesta. Sitten jossain vaiheessa tulee huuto ja minä menen takaisin. Yleensä poika on pinnasängyn päässä poikittain jäänyt jumiin. En puhu enkä katso silmiin, muuten menee naureskeluksi. Pistän vain vain selälleen alas ja silitän vähän aikaa. Se ei kuitenkaan toimi, vaan poika kääntyy heti taas mahalleen ja nousee siitä pystyyn. Sitten kun otan syliin, niin vasta rauhottuu. Sylistä kun siirrän meidän sänkyyn, nukahtaa heti, mutta jos laitan omaan niin alkaa taas riehuminen...
 
Niin ja vauvalla oli kamala koliikki ensimmäiset 4kk, joten en voinut vaan nukuttaa omaan sänkyyn. Oli pakko kanniskella kantorepussa ympäri kämppää, että sai edes 20min. rauhan. Hyvin lähti raskauskilot.
 
En ymmärrä mitä haittaa siitä on, että poika riehuu sängyssään? Eikös siinä uni tule hyvin, kun saa polttaa viimeisetkin energianrippeen sänkyyn??? Eri asia jos vauva itkee hysteerisenä tms, mutta jos hän hyvänen aika koheltaa niin anna koheltaa. Nukahtaa kun nukahtaa. Harva aikuinenkaan nukahtaa sekunnissa kun sänkyyn menee, aikansa sitä tulee pyörittyä. Ja eikös tässä nimenomaan ole tarkoitus, että sinä ET nukuta vauvaa syliin? Jos ymmärsin oikein, niin sinulla ei kyllä ole minkääänlaista ongelmaa ellet itse mene ottamaan vauvaa jatkuvasti syliin. Jos tulee itku, tutti suuhun ja heti pois, ei mitään hipeltelyjä enää, ne vaan piristää. Ja anna hyvä ihminen sen vauvan koheltaa...
 
  • Tykkää
Reactions: Peppari
se vauva ole robotti joka toimii sinun ajatuksen voimalla, nukahtaa sillä tavalla ja hetkellä kun sinä itse haluat. Hän on yksilö joka nukahtaa riehumisen kautta. Hyväksy se. Jos näin pieni ja yksinkertainen asia aiheuttaa noin paljon sinulle päänvaivaa, niin suosittelen hieman rentoutumaan, koska lapsen elämässä tulee eteen hetkiä, jotka ovat huomattavasti paljon haastavampia ja merkittävämpiä kuin tämä. Kaikki maailman ihmiset ei vaan nukahda niinkuin sinä haluat. Äläkä ota sitä lasta syliin enää jos et halua että hän nukahtaa syliin. Toisten lapset huutaa yöt pitkät viikko tolkulla nukkumaan mennessä ja sinä harmittelet kun lapsi vähän leikkii.. huh huh!
 
uskoisin että vauvallasi ei ole hajuakaan siitä mitä siellä pinnasängyssä pitäisi tehdä jos ei ole koskaan sinne kerta nukahtanut. kyllä se silti joskus sen tajuaa. anna touhuta siellä kaikessa rauhassa, silittele jos itkee, tai ota hetkeksi syliin ja laske sitten takaisin. pari tuntia voi ekoina iltoína mennä, mutta nuo lapset on oppivaisia. pötköttele itse pinnasänyn vieressä lattialle tai sitten parisängyllä. tuommoista eroahdistusikäistä lasta en jättäisi ainakaan heti yksin nukkumaan jos ei ole siihen koskaan tottunut. sitten kun osaa nukahtaa itsekseen niin voit pyrkiä huoneesta ulos.
 
tuommoista eroahdistusikäistä lasta en jättäisi ainakaan heti yksin nukkumaan jos ei ole siihen koskaan tottunut. sitten kun osaa nukahtaa itsekseen niin voit pyrkiä huoneesta ulos.

Minkä ihmeen takia et, jos lapsi selvästikään ei pode eroahdistusta?!? Ei ahdistuksissaan kieriskelevä, kärsivä lapsi leiki innoissaan, se itkee ja näyttää sen huonon olonsa! Taitaa enemmän olla kyse siitä, että äiti toivoo ettei lapsi pärjää ilman häntä, mahtavaa äitiä. Just naureskeltiin tälle kaverin kanssa tänään, lapset olis ihan fine, jos äidit antais niiden.
 
[QUOTE="jepjep";24347661]Minkä ihmeen takia et, jos lapsi selvästikään ei pode eroahdistusta?!? Ei ahdistuksissaan kieriskelevä, kärsivä lapsi leiki innoissaan, se itkee ja näyttää sen huonon olonsa! Taitaa enemmän olla kyse siitä, että äiti toivoo ettei lapsi pärjää ilman häntä, mahtavaa äitiä. Just naureskeltiin tälle kaverin kanssa tänään, lapset olis ihan fine, jos äidit antais niiden.[/QUOTE]

no ap:han kirjoitti että lapsi alkaa itkeä jos hän poistuu huoneesta.
 
se itkun syy löytyi usein siitä, että poika on jumissa pinnasängyssä poikittain. Siitä selviää sillä, että irrottaa lapsen, pistää tutin suuhun, ja poistuu paikalta.
 
Joo, ehkä en selittänyt ihan oikein :) Lapsi siis on selvästi väsynyt aina kun vien hänet nukkumaan. Huonolla tuulella ja silmät punottaa... Ja sen jälkeen kun tulee itku, tutti ei todellakaan riitä rauhoituskeinoksi, vaan on pakko ottaa syliin. Olen kokeillut myös tassuttelua, ja siitä poika vasta suuttuukin. Alkaa vääntää itseään banaaniksi ja huutaa naama punaisena. Sitten kun ottaa syliin, silmät lurpsahtaa kiinni melkein heti. Ja sitten pinnasänkyyn pistäessä silittelen vähän aikaa (kun näyttää, että lapsi nukkuu), mutta kun poistun paikalta, alkaa hulinat, jotka päättyvät aina karjuntaan. Ehkä (toivottavasti) tämä on vaihe... Poika kun on vasta oppinut konttaamaan ja haluaa koko ajan nousta pystyyn. Tosiaan tämä eroahdistusvaihe on hieman huono hetki kokeilla unikoulua. Voisin katsoa, rauhoittuuko meno parin kuukauden sisällä ja yrittää sitten tosissaan uudestaan. Eroahdistusvaihe on aivan normaali vaihe lapsen elämässä ja se kertoo siitä, että lapsi on kiintynyt vanhempiinsa. Tässä tapauksessa minuun, koska minä olen aina häntä kanniskellut ympäriinsä. Isänsä kanssa ei esimerkiksi rauhoitu ollenkaan. Minusta olisi kyllä hienoa, jos lapsi osaisi olla enemmän ilman minua, uskaltaisin jättää hänet paremmin muille hoitoon jne. ja olisi itsellenikin paljon helpompaa :)
 
Siis...ei 7kk ikäistä kait mun mielestä tarvi vielä osata nukahtaa itse... Herramunjee kun lasten pitäis jo vauvasta saakka osata yksin tehdä kaikki! Kyllä vanhemmat on sitä vauvaa varten... ei niin että se vauva viedään vaan sänkyyn ja jätetään sinne... Huoh ja hoh...

Peesaan kyllä tätä. TUntuu että meidän yhteiskunnassa oltais tyytyväisiä että vauva oppis vaihtamaan vaipatkin itte ettei vaan tarvis vanhempia vaivata.

Jos vauva ei tykkää nukkua yksin niin miksi ees yrittää, helpommalla pääsee kun ottaa viereen.
 
Minä varmaan laittaisin korvakuulokkeet ja kuuntelisin musiikkia ja istuisin sängyn vieressä joko kutoen tai kirjaa lukien. Olisin paikalla mutten viihdyttäisi millään muotoa.
Oma lapsi oli sairaalan unikoulussa 10kk iässä joten ei sinunkaan tarvitse vielä aloittaa unikoulua sen tähden että lapsi menee 1v päiväkotiin.
 
onnistui kun edettiin hitaasti... eli vauva oli tottunut nukahtamaan rinnalle ja siitä nostin omaan sänkyyn ,kun oli kunnolla nukahtanut,ongelmana oli että heräili 7-15 kertaa yössä. Aloitin siitä etten antanut nukahtaa rinnalle,mutta sai nukahtaa syliin. Sitten opetteli nukahtamaan sänkyyn niin että pidin kättä selän päällä. Seuraavaksiistuin vain sängyn vieressä ja laitoin kättä vain jos alkoi nousta ylös tms. Lopulta jätin itsekseen nukahtamaan,tästä kyllä itkettiin muutama ilta,mutta ei pitkään,ekana iltana meni tunti (kävin rauhoittelemassa 1-5 min välein,tarpeen mukaan),tokana puoli tuntia,kolmantena n. minuutti. Ja tämä todella auttoi,vauva heräsi enään 1-2 kertaa yössä,ikää oli 10kk,aikaa "koulutukseen" meni pari kuukautta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kyllä;24347421:
meillä viedään vauva sänkyyn ja jätetään nukkumaan sinne, samoin vietiin aikoinaan kaksoset kun olivat vauvoja. Minkä ihmeen takia siellä pitäisi vieressä päivystää, jos on nukkumaanmenoaika, ja lapsi on rauhallinen?!?!? Meillä myös kaikki lapset ovat aina aikansa puuhastelleet, leikkineet tutilla tai yörievulla tms, ja nukahtaneet sitten. Jos tulee paha mieli, niin käyn laittamassa tutin suuhun ja lähden taas pois. Ei meidän lapset ainakaan nuku jos siinä vieressä luuhaa, luulevat vaan että on leikin aika ja jutustelevat menemään.

Näin meilläkin on toimittu siitä asti kun siirryttiin pinnikseen, eli viedään iltatoimien ja puuron jälkeen sänkyyn ilman sen suurempia seremonioita. Likka ei tasan nuku jos mä tai mies jää viereen ihmettelemään ja odottamaan.
 
[QUOTE="aloittaja";24348569]Joo, ehkä unikoulu nyt siirtyy... Viereen nukuttamalla nukahtaa 10min. Omaan sänkyyn pistäessä saa taistella 1,5h-2h, joten ehkä se on helpompaa näin toistaiseksi :)[/QUOTE]

Nimenomaan se on helpompaa. Jos teillä nukkuminen muuten onnistuu samassa sängyssä niin en ymmärrä miksi siitä tavasta pitäisi vielä päästä eroon. Mulla on kaikki kolme lasta nukkuneet pienenä mun vieressä ja silti kaks isointa on nukkuneet omissa sängyissään jo tosi pitkään eivätkä laukkaa sieltä yöllä meidän väliin. Pienin on nyt 1v ja nukkuu toistaiseksi mun vieressäni. Kyllä teidänkin lapsi menee omaan sänkyyn kun tulee oikea vaihe kehityksessä. Meillä ainakin isommat suorastaan alkoivat vaatimaan omaa sänkyä ja omaa huonetta siinä noin 2-3v ikäisinä. Toisilla tietysti menee pidempään, mutta veikkaan että kenenkään teini ei enää tuu äidin viereen yöksi :D
 
Parin kolmen vuoden ikäisenä moni itse keksii haluta olla iso ja menevät omaan sänkyyn nukkumaan. Sängyn on hyvä olla olemassa valmiiksi, mutta parasta on seurailla lapsen omia viestejä ja kehitystä ja odottaa oikeaa hetkeä. Anna nukkua vieressä niin kauan, kuin halua. Säästyt monelta itkulta.

Miksi lapsi menee noin pienenä hoitoon? Silloin varsinkin tulee monesti ongelmia öiden kanssa, anna olla viekussa nyt vaan.
 

Yhteistyössä