Miten vilkkaat ja "suuripersoonaiset" lapsenne ovat pärjänneet päiväkodissa?

["tok"]

Enemmän olisin huolissani hiljaisesta ja vetäytyvästä lapsesta, tai siitä kuinka tällainen pärjää päiväkodissa. Juuri tällaiset voimakkaat persoonat saavat huomiota ja osaavat ottaa omansa. Oma tyttäreni on samanlainen ja on pärjännyt todella hyvin. Alusta asti myös raivarit on osattu huomioida ja hoitaa päiväkodissa, sillä tempperamenttisuus ilmenee niin hyvässä kuin pahassakin.

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";24441442]Nyt muuten löytyi hyvä termi. Ei meidän Minnaryyni ole vilkas/ADHD/kuriton - hänellä on vain suuri persoona.[/QUOTE]

No just. Nuo ovat kaksi eri asiaa, tiedät sen hyvin.

 

[ajatuksia]

[QUOTE="tok";24441475] Juuri tällaiset voimakkaat persoonat saavat huomiota ja osaavat ottaa omansa. Oma tyttäreni on samanlainen ja on pärjännyt todella hyvin. [/QUOTE]

En sanoisi välttämättä hyvin pärjäämiseksi sitä jos lapseni vaatisi jatkuvasti ylimääräistä huomiota juuri niiden hiljaisten kustannuksella. Yrittäisin kyllä vähän hillitä tavalla tai toisella sellaista persoonaa.

 

[LisaMarie]

Ainakin meidän iso egoinen juuri eskarin aloittanut 5v on aina pärjännyt sosiaalisissa tilanteissa äärimmäisen hyvin. itseasiassa en tieä hänen joutuneen koskaan riitaan kerhossa! Toisinsanoen kun lapsi tietää mitä tahtoo ja luottaa itsennsä, se joko ottaa tilateessa ohjat käsiinsä ja kaikki sujuu kuin tanssi tai poistuu tilanteesta, koska on varma omasta erinomaisuudestaan, vaikka ei aina saisikaan tahtoaan läpi.
Lapset käyttäytyvät varsin eritavalla päiväkodissa tai muussa isossa lapsiryhmässä kuin kotona.

 

["vieras"]

[QUOTE="tok";24441475]Enemmän olisin huolissani hiljaisesta ja vetäytyvästä lapsesta, tai siitä kuinka tällainen pärjää päiväkodissa. Juuri tällaiset voimakkaat persoonat saavat huomiota ja osaavat ottaa omansa. Oma tyttäreni on samanlainen ja on pärjännyt todella hyvin. Alusta asti myös raivarit on osattu huomioida ja hoitaa päiväkodissa, sillä tempperamenttisuus ilmenee niin hyvässä kuin pahassakin.[/QUOTE]

Ottaa omansa, vai myös muiden oman?

Jos vaikkapa koululuokassa on lapsi joka on jatkuvasti suu auki, niin iso osa opettajan työajasta menee siihen että saa lapsen hiljaiseksi ja opetettua luokalle ne asiat mitkä pitääkin.

Vanhempana panostaisin lapsen rajoihin niin että myös huolehtisin että niitä noudatetaan... rajojen laitto ei ole sitä että pelkästään kielletään ja piltti vain jatkaa puuhiaan.

"Juuri tällaiset voimakkaat persoonat saavat huomiota ja osaavat ottaa omansa."

 

[äö]

En sanoisi välttämättä hyvin pärjäämiseksi sitä jos lapseni vaatisi jatkuvasti ylimääräistä huomiota juuri niiden hiljaisten kustannuksella. Yrittäisin kyllä vähän hillitä tavalla tai toisella sellaista persoonaa.

SÄ taidat olla tälläsen ujon lapsen äiti?
Lapseni ei vaadi huomiota vaan osallistuu toimintaan ilman sen kummempia maanitteluja ja pyytelyjä.
Juuri tätä ujoa lasta saa maanitella mukaan ja hoitajat joutuu aina kysymään erikseen näiltä ujoilta että tulisitko. Hehän sitä ylimääräistä huomitoa saavat!
Näille ujoille kun ei kelpaa sama pyyntö joka esitetään koko ryhmälle vaan erikoiskohtelulla tulevat vasta mukaan toimintaan.

Ja todellakin toivon että ymmärrät että esim minun lapsessani ei ole kyse ADHD tyylisestä riehunnasta vaan todellakin toimintaa osallistumisesta ilman sen kummepia mutkia.

Ja hän käyttäytyy aivan kuin normaali 5 vuotias. Ei ole pelokas aikuisten seurassa eikä mieti että jos äiti tai hoitaja sittenkin suuttuu raivoamaan kun kaadan tuon maidon vahingossa. Minusta ujot lapset on kasvatettu pelossa pitäen tai sitten todella halveksien että he muuttuvat näkymättömäksi.

 

[äö]

[QUOTE="vieras";24441620]Ottaa omansa, vai myös muiden oman?

Jos vaikkapa koululuokassa on lapsi joka on jatkuvasti suu auki, niin iso osa opettajan työajasta menee siihen että saa lapsen hiljaiseksi ja opetettua luokalle ne asiat mitkä pitääkin.

Vanhempana panostaisin lapsen rajoihin niin että myös huolehtisin että niitä noudatetaan... rajojen laitto ei ole sitä että pelkästään kielletään ja piltti vain jatkaa puuhiaan.

"Juuri tällaiset voimakkaat persoonat saavat huomiota ja osaavat ottaa omansa."[/QUOTE]

Tiedät että varmasti tarkoitetaan lasta joka on toiminnassa mukana, Kun kysytään niin vastataan.
Kyse ei ole lapsesta joka mölyää luokassa koko ajan silloin puuttuisi kuri. Ja siitä tässä ei kyse.
Hiljaista lasta pitäisi alkaa erikseen kyseleen . Voisko se liisa nyt kertoa vastauksen jossain vaiheessa ?Pliiis?
Näinkö ?

 

[vieras*]

SÄ taidat olla tälläsen ujon lapsen äiti?
Lapseni ei vaadi huomiota vaan osallistuu toimintaan ilman sen kummempia maanitteluja ja pyytelyjä.
Juuri tätä ujoa lasta saa maanitella mukaan ja hoitajat joutuu aina kysymään erikseen näiltä ujoilta että tulisitko. Hehän sitä ylimääräistä huomitoa saavat!
Näille ujoille kun ei kelpaa sama pyyntö joka esitetään koko ryhmälle vaan erikoiskohtelulla tulevat vasta mukaan toimintaan.

Ja todellakin toivon että ymmärrät että esim minun lapsessani ei ole kyse ADHD tyylisestä riehunnasta vaan todellakin toimintaa osallistumisesta ilman sen kummepia mutkia.

Ja hän käyttäytyy aivan kuin normaali 5 vuotias. Ei ole pelokas aikuisten seurassa eikä mieti että jos äiti tai hoitaja sittenkin suuttuu raivoamaan kun kaadan tuon maidon vahingossa. Minusta ujot lapset on kasvatettu pelossa pitäen tai sitten todella halveksien että he muuttuvat näkymättömäksi.

Sinulla taitaa olla ihan yhtä paha ongelma kuin tällä sinua syyttelevällä hiljaisen lapsen äidillä... vai onko sinullakin vain suuri persoona, jos se ilmenee noin niin kannattaisi hieman katsoa peiliin.

 

[vieras*]

Tiedät että varmasti tarkoitetaan lasta joka on toiminnassa mukana, Kun kysytään niin vastataan.
Kyse ei ole lapsesta joka mölyää luokassa koko ajan silloin puuttuisi kuri. Ja siitä tässä ei kyse.
Hiljaista lasta pitäisi alkaa erikseen kyseleen . Voisko se liisa nyt kertoa vastauksen jossain vaiheessa ?Pliiis?
Näinkö ?

Aloituksestasi sai hieman toisen kuvan. En ole koskaan kuullut äidin olevan huolissaan lapsesta joka on toiminnassa mukana... vaan lapsista jotka ovat jatkuvasti suuna/päänä osaamatta hiljentyä ja odottaa omaa vuoroaan. Näin kuvittelin teilläkin olevan.

 

[äö]

Sinulla taitaa olla ihan yhtä paha ongelma kuin tällä sinua syyttelevällä hiljaisen lapsen äidillä... vai onko sinullakin vain suuri persoona, jos se ilmenee noin niin kannattaisi hieman katsoa peiliin.

Eikö tuntunutkin pahalta? Ei minulla ei ole suuri persoona vaan kirjoitin niin jotta joku tajuaisi asian.
TUntuu todella pahalta tämä syyttely, kylläkin vain yhden äidin toimesta. Muuta ovat olleet hämillään.
Toki en voi tietää onko tällä ujon lapsen äidillä jotain muuta taustalla. En voi tietää millainen heidän perhe-elämänsä on todellisuudessa. Miksi lapsi on niinkin negatiivinen ja hakee huomiota sulkeutumalla.

 

[äö]

Meni ketju sekaisin. Eli en ole AP vaan äö.
Ja lasseni on toiminnassa mukana mutta sekin on liikaa ujon lapsen persoonalle. Ja hänen äidilleen.

 

[Nalkuttava Talonmies]

Ihana ketju. Miten oikein aina näissä pulisevat ja vilkkaat lapset tulevat tyranneiksi ja kamaliksi kakaroiksi jotka ujommat vain työntävät nurkkaan? Päiväkotiin mahtuu erilaisia lapsia ja erilaisia tilanteita, joista kyllä on kaikille jotain. Kumpikaan ei ole täydellinen ja lasten ei tarvitse olla täydellisiä. Kukaan meistä ei ole täydellinen.

Vilkkaan, meneväisen ja puheliaan lapsen äitinä en ole koskaan saanut negatiivista palautetta että lapsi olisi muille haitaksi. Jossain tilanteissa (isot ryhmätilanteet yhdistettynä malttamattomuuteen, pukemistilanteet) on haettu väliaikaisia ratkaisuja, jotta kaikki menisi hyvin. Ikä on tuonut lisää kykyä ottaa muut huomioon ja keskittymiskykyä. Aina ollut suosittu leikkikaveri - myös hiljaisempienkin osalta kuin myös ikäistään vanhempien osalta pienempänä.

 

["a p"]

Aloituksestasi sai hieman toisen kuvan. En ole koskaan kuullut äidin olevan huolissaan lapsesta joka on toiminnassa mukana... vaan lapsista jotka ovat jatkuvasti suuna/päänä osaamatta hiljentyä ja odottaa omaa vuoroaan. Näin kuvittelin teilläkin olevan.

Miten niin aloituksestasi? Tämä en ole minä, alkuperäinen kirjoittaja, luehan nimimerkit tarkemmin.

Ja minun, ap:n lapsi ei ole jatkuvasti suuna päänä, siitä ei ole kyse, vaan on liikunnallisessa mielessä vilkas ja kekseliäs, juoksee ja kiipeilee ja vipeltelee yms., ja häntä joutuu välillä hillitsemään.

 

["a p"]

Ihana ketju. Miten oikein aina näissä pulisevat ja vilkkaat lapset tulevat tyranneiksi ja kamaliksi kakaroiksi jotka ujommat vain työntävät nurkkaan? Päiväkotiin mahtuu erilaisia lapsia ja erilaisia tilanteita, joista kyllä on kaikille jotain. Kumpikaan ei ole täydellinen ja lasten ei tarvitse olla täydellisiä. Kukaan meistä ei ole täydellinen.

Vilkkaan, meneväisen ja puheliaan lapsen äitinä en ole koskaan saanut negatiivista palautetta että lapsi olisi muille haitaksi. Jossain tilanteissa (isot ryhmätilanteet yhdistettynä malttamattomuuteen, pukemistilanteet) on haettu väliaikaisia ratkaisuja, jotta kaikki menisi hyvin. Ikä on tuonut lisää kykyä ottaa muut huomioon ja keskittymiskykyä. Aina ollut suosittu leikkikaveri - myös hiljaisempienkin osalta kuin myös ikäistään vanhempien osalta pienempänä.

Minun lapseni on juuri tällainen vilkas ja menevä, ei tosin tavallista puheliaampi. Ja malttamaton aika usein.

 

[LisaMarie]

[QUOTE="a p";24442127]Minun lapseni on juuri tällainen vilkas ja menevä, ei tosin tavallista puheliaampi. Ja malttamaton aika usein.[/QUOTE]

Mä taas pidän meidän lapsista fyysisesti toimeliainta pieni persoonaisimpana. Hän on itsestään epävarmin ja oikeastaan ainoa alue, jolla hän pääsee pätemään on juuri tuo fyysisyys. Hän on siinämielessä "kiltein" että kyseenalaistaa vähiten, jos joku sanoo, hän hyväksyy asian ja se siitä. Tytöt vaativat selitystä "miksi, mitä tarkoitat". Sanallisesti hän ei pärjää teräväkielisille ja fyysisesti hyvin paljon laiskemmille mutta huomattavasti suuri persoonaisimmille sisaruksileen ollenkaan!
Mun mielstä siis iso persoona ja lapsen vilkkaus muuten ei ole missään tekemisissä toistensa kanssa!

 

["a p"]

Mä taas pidän meidän lapsista fyysisesti toimeliainta pieni persoonaisimpana. Hän on itsestään epävarmin ja oikeastaan ainoa alue, jolla hän pääsee pätemään on juuri tuo fyysisyys. Hän on siinämielessä "kiltein" että kyseenalaistaa vähiten, jos joku sanoo, hän hyväksyy asian ja se siitä. Tytöt vaativat selitystä "miksi, mitä tarkoitat". Sanallisesti hän ei pärjää teräväkielisille ja fyysisesti hyvin paljon laiskemmille mutta huomattavasti suuri persoonaisimmille sisaruksileen ollenkaan!
Mun mielstä siis iso persoona ja lapsen vilkkaus muuten ei ole missään tekemisissä toistensa kanssa!

No minun lapseni ei kyllä todellakaan jätä kyseenalaistamatta juuri mitään, ei niele purematta, ja usein on asioista vääntöä. Mutta päiväkodissa on vähän toisenlainen onneksi, niin ajattelinkin.