Miten vilkkaat ja "suuripersoonaiset" lapsenne ovat pärjänneet päiväkodissa?

["a p"]

2,5 v. poikani aloitti vähän aikaa sitten päiväkodin. Hän on vilkas, kekseliäs ja eloisa,määrätietoinen, voimakastahtoinen ja näyttää tunteensa selvästi, sekä hyvät että myös huonot. Poika tulee usein halaamaan ja haluaa usein ola aikuisen sylissä, leikinkin kesken saattaa tulla halaamaan. Toisaalta sitten ainakin kotona myös tekee hyvin tiettäväksi jos joku ei mene hänen pillinsä mukaan, niinkuin ilman muuta ei aina menekään.

Ylivilkas ei mielestäni ole, koska pystyy keskittymään hyvin puuhiin joista on kiinnostunut. Hän myös useinmiten uskoo kieltoja aika hyvin, saattaa tosin tehdä kiellon aiheuttaneen jutun joskus toistekin.

Mieheni, eli lapsen isä on ollut samanlainen lapsi, ja on vieläkin juuri tuollainen vilkas ja itsepäinen. Mutta niin ihana.

Mutta vähän jännittää, pelkään että lapseni joutuu silmätikuksi jos muut ryhmässä ovat rauhallisempia, ja mietin syyllistetäänkö minua lapseni vilkkaudesta. Pahanilkinen hän ei ole, vaan iloinen ja energinen pikku vipeltäjä, joka tykkää seurasta, sekä lasten että aikuisten. Mutta on kyllä aika vahdittava. :-(

Miten yleensä päiväkodissa suhtaudutaan tällaisiin lapsiin?

En oikein edes tiedä mitä pelkään, mutta toivottavasti joku ymmärtää mitä ajan takaa.

 

[,,,]

Muut vanhemmat ei tykkää siitä, sillä vie huomion kaikilta muilta lapsilta ja dominoi koko tilannetta. Valitettavasti.

 

[ajatuksia]

[QUOTE="a p";24439581]

Pahanilkinen hän ei ole, vaan iloinen ja energinen pikku vipeltäjä, joka tykkää seurasta, sekä lasten että aikuisten. Mutta on kyllä aika vahdittava. :-(

Miten yleensä päiväkodissa suhtaudutaan tällaisiin lapsiin?

[/QUOTE]

Vilkkaista ja vahdittavista lapsistakin huomaa aika helposti, ovatko he saaneet toteuttaa itseään liikaakin. Eli joskus ei ole ollut rajoja, eikä lapsi ymmärrä, milloin aikuinen todella tarkoittaa "ei". Jos noin on, silloin kannattaa miettiä jo itsekin kuinka auttaa lasta sopeutumaan isoon ryhmään ja aika säädeltyyn elämään. On paljon asioita, mitä päiväkodeissa ei yksinkertaisesti voi tehdä ja vilkkaat lapset joutuvat siellä eniten kohtaamaan muutoksia.

 

["vieras"]

Älä huoli, hyvin se menee! Muistathan että lapset ovat usein hyvin vieraskoreita muiden kuin vanhempiensa seurassa ollessaan.
Meidän pikku terroristimme 2v8kk on kuin enkeli isoäitinsä seurassa vaikka viettävätkin aikaa keskenään viikoittain. Päiväkodissa ovat arvatenkin nähneet koko elämän kirjon, joten tokkopa heillä menee sormi suuhun teidänkään vesselinne kohdalla!

 

[Squawe]

Hyvä juttu, että menee päiväkotiin. Mun lapsi menee tai pääsee, toivottavasti, ryhmikseen. Mulle tärkeintä, että on useampi hoitaja. Silloin on toivoa, että munkin vipeltäjälle löytyy joku ymmärtäjä ts. joku aikuinen, jonka kanssa synkkaisi.

 

["a p"]

Vilkkaista ja vahdittavista lapsistakin huomaa aika helposti, ovatko he saaneet toteuttaa itseään liikaakin. Eli joskus ei ole ollut rajoja, eikä lapsi ymmärrä, milloin aikuinen todella tarkoittaa "ei". Jos noin on, silloin kannattaa miettiä jo itsekin kuinka auttaa lasta sopeutumaan isoon ryhmään ja aika säädeltyyn elämään. On paljon asioita, mitä päiväkodeissa ei yksinkertaisesti voi tehdä ja vilkkaat lapset joutuvat siellä eniten kohtaamaan muutoksia.

Me pidämme rajat pojalla, aina ja kaikkialla. Se vaan että kieltää kerran tekemästä jotain, ja laittaa vaikka jäähylle, ei riitä, vaan poika saattaa tehdä sen uudestaan. Joudun joskus monta kertaa päivässä kieltämään painokkaasti esim. kiipeämästä johonkin tms. aina uudelleen ja uudelleen. Poika siis tajuaa ne rajat muttei välttämättä tottele. Usein hermostuu ja alkaa uhmailla jos kiellän häneltä jotain tai en suostu tekemään kuin hän haluaa, ja tätä tapahtuu monta kertaa päivässä.

Rajojen puutteesta siis ei ole kyse, olen aina inhonnut vanhempia jotka antavat lapsen määrätä.

 

["liinis"]

Itselläni ei ole suuripersoonaisia lapsia, mutta työssäni olen tavannut monelaisia vilkkaita ja suuripersoonaisia lapsia. Ja voin vakuuttaa, että kyllä päiväkotiin persoonia mahtuu. Älä huoli.
Aina ei tietenkään kasvattajan ja kasvatettavan kemiat kohtaa, mutta suurin osa kasvattajista osaa suhtautua kaikenlaisiin lapsiin. Monesti avoin ja tunteensa näyttävä lapsi kerää ihailua: onhan se mukavaa kun lapsi halaa.
Tuon ikäiset taitavat liki kaikki pitää sylissä oleilusta. Päiväkodissa varsinkin, jos kaverikin sinne haluaa ( ;

Lapsen kanssa on hyvä olla johdonmukainen ja kasvatushenkilön mahdollisia huolenaiheita kannattaa kuunnella. Suuripersoonaisen lapsen ongelmanpaikkoja ovat ystävyyssuhteet, lapsi helposti jyrää kaverit alleen ja se voi pahimmillaan tuoda lapselle huonon kaverin leiman. Parhaimmillaan suuripersoonainen lapsi kohtaa yhtä suuren persoonan, jonka kanssa leikkiä (ja tapella). Tai kasvaa ymmärtämään toisia ollen usein leikkien johtohahmoja.

 

["heh"]

Meidän erittäin itsepäinen ja helposti hermostuva 3-vuotias ei juuri koskaan hoidossa näyttänyt huonoimpia puoliaan vaan säästi pahimmat kiukut aina kotiin. Keinutuolin joutuivat kyllä poistamaan pienten ryhmän tiloista kun neiti 2-vuotiaana otti aina liian kovat vauhdit ja pelkäsivät etä kaatuu koko hökötys Kyllä ne hoitajat ovat nähneet kaikenlaista vipeltäjää ja osaavat suhtautua lapsiin yksilöinä niin että antavat tarpeeksi huomiota ja sopivan mielenkiintoista puuhaa. Ja kertovat sulle aivan varmasti jos jotain erityistä ilmenee. Älä turhaan murehdi etukäteen vaan sitten jos ja kun jotain huolehtimisen aihetta tulee.

 

["a p"]

[QUOTE="a p";24439739]Me pidämme rajat pojalla, aina ja kaikkialla. Se vaan että kieltää kerran tekemästä jotain, ja laittaa vaikka jäähylle, ei riitä, vaan poika saattaa tehdä sen uudestaan. Joudun joskus monta kertaa päivässä kieltämään painokkaasti esim. kiipeämästä johonkin tms. aina uudelleen ja uudelleen. Poika siis tajuaa ne rajat muttei välttämättä tottele. Usein hermostuu ja alkaa uhmailla jos kiellän häneltä jotain tai en suostu tekemään kuin hän haluaa, ja tätä tapahtuu monta kertaa päivässä.

Rajojen puutteesta siis ei ole kyse, olen aina inhonnut vanhempia jotka antavat lapsen määrätä.[/QUOTE]

Lisään vielä että näkee selvästi että poika on perinyt isänsä luonteessaan ja temperamentissaan, ihan kaikessa. Minä itse olen rauhallisempi joustavampi.

 

[ajatuksia]

[QUOTE="vieras";24439697]Älä huoli, hyvin se menee! Muistathan että lapset ovat usein hyvin vieraskoreita muiden kuin vanhempiensa seurassa ollessaan.
Meidän pikku terroristimme 2v8kk on kuin enkeli isoäitinsä seurassa vaikka viettävätkin aikaa keskenään viikoittain. Päiväkodissa ovat arvatenkin nähneet koko elämän kirjon, joten tokkopa heillä menee sormi suuhun teidänkään vesselinne kohdalla![/QUOTE]

Tuo on hyvin sanottu. Ja tosiaan, kun rajoja on ollut, rajoittaminen ei tule ihan uutena ja yllättävänä asiana lapselle.

 

["a p"]

[QUOTE="heh";24439758]Meidän erittäin itsepäinen ja helposti hermostuva 3-vuotias ei juuri koskaan hoidossa näyttänyt huonoimpia puoliaan vaan säästi pahimmat kiukut aina kotiin. Keinutuolin joutuivat kyllä poistamaan pienten ryhmän tiloista kun neiti 2-vuotiaana otti aina liian kovat vauhdit ja pelkäsivät etä kaatuu koko hökötys Kyllä ne hoitajat ovat nähneet kaikenlaista vipeltäjää ja osaavat suhtautua lapsiin yksilöinä niin että antavat tarpeeksi huomiota ja sopivan mielenkiintoista puuhaa. Ja kertovat sulle aivan varmasti jos jotain erityistä ilmenee. Älä turhaan murehdi etukäteen vaan sitten jos ja kun jotain huolehtimisen aihetta tulee.[/QUOTE]

Kiitos sinulle empatiasta. Hui sentään, keinutuoli, pojalla olisi hauskaa sen kanssa mutta hoitajilla ei niinkään, kun joutuisi koko ajan olla kieltämässä.

Vielä, että minä en oikein ymmärrä ihmisiä jotka luulevat että vilkas ja omapäinen ei tee enää koskaan sitä mistä häntä on kerran kielletty. Usein kun täältäkin saa lukea sellaista. Ei toi mun poika ainakaan lopullisesti lopeta kiipeämästä hyllyihin yms. vaikka kieltäisi kuinka monta kertaa päivässä, ja vaikka kuinka jyrkästi.

 

["vieras"]

Meidän perheessä yksi lapsista on hieman ap:n lapsen kaltainen. Ekassa hoitopaikassa neljästä hoitajasta kaksi tykkäsi kovastikin ja kaksi koki villiksi. Tosin noilla kahdella oli aika monta lasta, joita pitivät villinä. Jouduimme vuoden päästä vaihtamaan toiseen hoitopaikkaan ja olin jo valmiiksi anteeksipyytävänä, kun tuomme meidän villin paikalle. Toinen hoitopaikka ei ole koskaan pitänyt hankalana ja toisaalta en itsekään ole kokenut hoitajia hankaliksi. Jos joku ei toimi, siitä jutellaan ja lapsista tykätään.

Meidän villi tottelee kyllä, mutta sitä pitää kieltää, koska itsekontrolli unohtuu yleensä muun touhotuksen alle. Poika puhuu, halaa, juoksee, keksii, unohtaa tavaroita, esiintyy, on kaveri kaikille, järjestää leikkejä, määrää, johtaa, pelkää, kun kaverit ei tykkääkään olla määräiltävänä, kiipeilee, yllyttää muita, on aika hyvä kiipeilemään, mitä kaverit ei aina ole, juttelee vanhemmille, kutsuu itsensä kylään, esittäytyy mummoille, solmii mummojen kengännauhoja, aukoo ovia mummoille eli samalla päästää pienemmät lapset pihalle, pyytää anteeksi tai 'oho mä en tiennyt, sä et ole kertonut'.

 

["heh"]

[QUOTE="a p";24439836]Ei toi mun poika ainakaan lopullisesti lopeta kiipeämästä hyllyihin yms. vaikka kieltäisi kuinka monta kertaa päivässä, ja vaikka kuinka jyrkästi.[/QUOTE]

Meidän vauhtihirmu neiti on nyt jo 4v mutta ihan samanlainen sählä vieläkin. Tietää kyllä esim. että sisällä ei riehuta ja sohvan selkänojalla ei istuta mutta lähes päivittäin niistä täytyy yhä muistuttaa

 

["hoitaja"]

ap lapsesi kuulostaa ihanalta, ikäiseltään lapselta! Päiväkotiin mahtuu kaikenlaisia persoonia ja kyllä meillä on keinot tulla toimeen puolin ja toisin. Rajat luodaan ja niistä idetään johdonmukaisesti kiinni, yleensä lapset sopeutuvat niihin hyvin, koska muutkin tekevät niin. Syliin pääsee kaikki halukkaat ja välistä vaikkei niin haluisikaan. Lapset saa yksilöllistä huomiointia taatusti päivänaikana jossakin vaiheessa kaikki.

Jos taas on sinulla huoli siitä miten hän sopeutuu, niin ota asia esiin jo heti aloituskeskustelussa, kerro tarkkaan millainen lapsesi on, niin hoitajillakin on jo jonkinlainen kuva lapsestasi ja osaavat tukea häntä asioissa missä sitä tarvitsee tms.

Meitä hoitajiakin on erilaisia ja jotkut halittelee ja suukottelee hyvinkin lapsia, joku toinen taas on sitten sellainen peuhaaja lasten kanssa. Eli meillekin saa kertoa toiveita, miten haluat lapsesi kanssa oltavan ja niitä sitten yritetään toteuttaa ryhmän parissa, ihan kaikkeahan ei voida tehdä, mutta ihan voin kyllä luvata ne halit päivässä kaikille ryhmäni lapsille ja rajat rakkaudella luotuna. Kaikki saavat kuulla kehuja päivänaikana itsestään, toiminnastaan tms.

 

["a p"]

[QUOTE="hoitaja";24439949]ap lapsesi kuulostaa ihanalta, ikäiseltään lapselta! Päiväkotiin mahtuu kaikenlaisia persoonia ja kyllä meillä on keinot tulla toimeen puolin ja toisin. Rajat luodaan ja niistä idetään johdonmukaisesti kiinni, yleensä lapset sopeutuvat niihin hyvin, koska muutkin tekevät niin. Syliin pääsee kaikki halukkaat ja välistä vaikkei niin haluisikaan. Lapset saa yksilöllistä huomiointia taatusti päivänaikana jossakin vaiheessa kaikki.

Jos taas on sinulla huoli siitä miten hän sopeutuu, niin ota asia esiin jo heti aloituskeskustelussa, kerro tarkkaan millainen lapsesi on, niin hoitajillakin on jo jonkinlainen kuva lapsestasi ja osaavat tukea häntä asioissa missä sitä tarvitsee tms.

Meitä hoitajiakin on erilaisia ja jotkut halittelee ja suukottelee hyvinkin lapsia, joku toinen taas on sitten sellainen peuhaaja lasten kanssa. Eli meillekin saa kertoa toiveita, miten haluat lapsesi kanssa oltavan ja niitä sitten yritetään toteuttaa ryhmän parissa, ihan kaikkeahan ei voida tehdä, mutta ihan voin kyllä luvata ne halit päivässä kaikille ryhmäni lapsille ja rajat rakkaudella luotuna. Kaikki saavat kuulla kehuja päivänaikana itsestään, toiminnastaan tms.[/QUOTE]

Kiitos paljon sinulle rohkaisevasta kommentistasi! Aloituskeskustelu on muuten huomenna.

 

["vieras"]

Olen tuon ylläolevan villin äiti ja mä päivähoidolta toivoisin eniten sitä, että lapsista tykätään, niitä kannustetaan ja itsetuntoa ei lytätä. Hoitaja voi yllättävän nopeasti luoda lapselle todella masentavan minä-kuvan. 'Minä ja Jesse ollaan niitä tuhmia'. Onneksi kaikki hoitajat eivät suhtaudu noin.

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";24440022]Olen tuon ylläolevan villin äiti ja mä päivähoidolta toivoisin eniten sitä, että lapsista tykätään, niitä kannustetaan ja itsetuntoa ei lytätä. Hoitaja voi yllättävän nopeasti luoda lapselle todella masentavan minä-kuvan. 'Minä ja Jesse ollaan niitä tuhmia'. Onneksi kaikki hoitajat eivät suhtaudu noin.[/QUOTE]

Samaa toivoisin minä. Ensimmäisenä päivänä kun oltiin pojan kanssa yhdessä tutustumassa päiväkotiin, yksi hoitaja totesi vain leppoisasti että " tuo ***** taitaa olla aika ehtiväinen poika. Siis sanoi sen hymyssä suin. Se tuntui kivalta ja mulle tuli hyvä mieli. Täytyy vaan toivoa että muut suhtautuvat samoin. Kun poikani tosiaan ei ole mitenkään kuriton, ja aika paljon kieltoja on jo ottanut onkeensa, kun saattaa meinata tehdä jotain, ja sitten katsoa minua ja todeta että ***** ei saa mennä. <3 Silti tänään otin hänet ainakin 5 kertaa meillä kotona yhden lipaston päältä tonkimasta kukkamultia. Huoh, pitää varmaan tuo iso viherkasvi ripustaa kattoon...:-D Kovasti hän nyökytteli kun selitin miksei niin saa tehdä. Ja muistikin...vähän aikaa. Mutta poika ei ole koskaan ns. tuhma tai ilkeä, vain energinen ja menevä vipeltäjä. Mutta rajoja hän tarvitsee kyllä paljon.

 

["a p"]

nosto

 

[pktäti2]

Ammattikasvattaja osaa asettaa rajat, kohdata jokaisen lapsen omana persoonanaan ja vaikka kaikkien lasten kanssa kemiat eivät voi aivan samalla tavalla kohdata, sitä ei näytetä lapselle. Ihan henkilökohtaisesti vilkkaat ja energiset poikalapset ovat aina saaneet mun sympatiat -ihania <3 Kyllä se hyvin menee, suurin osa meistä päiväkodin naisista on hyviä ammattikasvattajia joista yllä kirjoitin!

 

[2,5vee]

Eikös kaikki tuon ikäiset lapset ole ehtiväisiä ja meneviä tapauksia? Ja tuskin kovinkaan monella pysyy kiellot muistissa montaa minuuttia kauempaa, kun ei pysy isommillakaan... Mun mielestä on ihan normaalia taaperon käytöstä olla energinen ja sosiaalinen, kunhan ei ole ilkeä eikä tahallaan satuta muita... Vaikka joskus sekin on ihan normaalia, tuon ikäinen kun ei vielä osaa säädellä pettymyksiään kovinkaan hyvin, siksi pitää aina olla aikuinen läsnä! Uhmaikäkin koettelee, joten tietenkin niitä rajoja rikotaan ja kokeillaan, kuinka pitkälle aikuisten pinna taipuu. Kyllä mä ainakin oman kokemuksen perusteella uskon, että päiväkotitädit osaa asiansa, eivätkä edes oleta, että alle kolmevuotiaat (tai vähän vanhemmatkaan) istua nököttävät kiltisti paikallaan ja tottelevat aina ja joka hetki

 

["kkk"]

Vähän ohi kysymyksen mutta pakko puuttua kun pisti silmään, sori... Jos vilkas lapsi= suuri persoona niin onko rauhallinen sitten jotenkin vähäpätöisempi persoona....? (Rauhallisen lapsen äiti olen, kuten ehkä arvata saattaa...)

 

["a p"]

[QUOTE="kkk";24440782]Vähän ohi kysymyksen mutta pakko puuttua kun pisti silmään, sori... Jos vilkas lapsi= suuri persoona niin onko rauhallinen sitten jotenkin vähäpätöisempi persoona....? (Rauhallisen lapsen äiti olen, kuten ehkä arvata saattaa...)[/QUOTE]

Ei tietenkään ole vähäpätöisempi, koitin vaan keksiä jotain kuvaavia adjektiiveja. Voisi sanoa vaikka suuren sijaan että erottuva tai näkyvä persoona.

 

["a p"]

nosto

 

[äö]

Noh mun tyttö on tuollainen suuri persoona. Hyväntahtoinen lapsi. Kaikki mukaan leikkiin , kaikkien kanssa tulee toimeen. Ymmärtää pienenmmän olevan pienempi. On todella puhelias. Kun kysytään on käsi ensimmäisenä pystyssä. Kuulumisia kerrottaessa kertoo paljon ja näyttää taitojaan samalla.
Nauraa ja herskyy.

Mutta olemme joutuneet ujon lapsen äidin vihan kohteeksi. Hänen lapsensa ei saa tarpeeksi huomiota lapsemme takia. Lapsemme on kuriton kun ei ole hiljaa. Hän sanoo lastamme peppi pitkätossuksi vaikka kyseessä ei ole kuriton lapsi joka ei ymmärtäisi sääntöjä.
Hänen ujo lapsensa kärsii koska ei uskalla avata suutaan lapsemme takia.
TÄtä kuulen joka aamu kun vien lapseni kerhoon. Hänen lapsensa sanoo AINA kun tyttöni kysyy että leikitäänkö tänään? EN LEIKI TOLLASEN KANSSA! ja alahuulipitkällä murjottaa. Jos lapseni näyttää jotain uutta juttua tämä ujo lapsi sanoo ETTEI TUO MINUSTA OLE UUSI EIKÄ IHANA.Ja taas vaan tuijottaa muualle. Jos asiasta sanoo että voi olla hieman kohteliaampikin tyttö totetaa MÄ SAAN SANOA JOS EN TYKKÄÄ JOSTAIN JA EN PIDÄ ENÄÄN IKINÄ SIITÄ MISTÄ PEPPI.
Olen opastanut lastani että antaa ujon tytön olla kun ei leiki kanssasi niin ei.

Äitinsä näissä tilanteissa vaan sanoo että lapseni tukahduttaa hänen lapsensa kehityksen. Ja nämä päätelmät tullut sitten varmaan siitä kun lapsi tulee riemulla syliini kun haen kerhosta. Hänen ujo lapsensa ei reakoi äidin tuloonkaan vaan jatkaa leikkiä niin kauan kun kannetaan pukemaan. Lapseni estää hänen ujon lapsensa pukeutumisenkin kun täyttää koko eteisen melulla?

Ihan samanlailla puheluu kuin kaikki muutkin lapset.

Hoitajat on tähän joskus puuttuneet mutta nyt kommentti on että ei voi mitään sillä äidin mielipiteet on hänen tuntemiaan asioita ja hälle niitä oikeita.
Silti yksi hoitaja toteaa usein että minulla on ihan normaali 5 vuotias lapsi. Nauti hänestä.

On inhottava olla kiusattavana kerhohaku tilanteessa joka viikko.
Mutta ole varovainen ettet joudu ujon lapsen äidin silmätikuksi, syyttäkin voi joutua.

 

["vieras"]

Nyt muuten löytyi hyvä termi. Ei meidän Minnaryyni ole vilkas/ADHD/kuriton - hänellä on vain suuri persoona.