miten vaikeeta ois teille

[rakkaimpani]

ja tiia oletko niin tyhmä että tulet tänne kysymään oletko outo, olet jos annat lapsesi, ja jopa halveksittava :kieh: anteeksi mutta on kyllä jotain niin kauheaa kun ees mietit

 

[v]

tiia. sä voit etsiä uuden työpaikan, pyytää vähemmän työvuoroja tai jtn, minä en käsitä sinua, eikä sympatiaa kyllä heru yhtään, jopa suututtaa! :kieh:

No en voi mitään jos suututtaa. Tottakai yritän saada säädyllisemmät työajat jos se on mahdollista, mutta se nyt ei ole yksistään minusta kiinni. Jos ei muita töitä ole tarjolla niin ei ole. Sairaanhoitajille täällä päin vähemmän päivätyötä tarjolla. Ja ei ole tarkoitus aloittaa mitään tappeluketjua. LÄhinnä nyt vaan kysyin kyllä, että miten vaikeeta luopuminen teille muille olisi? Ja olenko jotenkin outo kun en haluaisi luopua.

Kuullostat täysin normaalilta äidiltä, joka rakastaa lapsiaan Nyt vaan sinun pitäisi psytyä miettimään yksin lapsien etua ja toimia sen puoleen. Nopeasti lukaistuna minusta lasten etu olisi kyllä ehdottomasti jäädä kotiin isän luokse ja sinä muuttaisit mahdollisimman lähelle. Parhaimmillaan he voisivat vierailla sinun luonasi sitten vaikka päivittäin! Tosin tämä luonnollisesti vaatisi mieheltä ja sinulta ehdotonta "yhden köyden vetoa" kasvatuksessa.

 

[minä]

minälle, en kyllä on mahtava mies, ja isä, mutta en ikinä luopuisi lapsistani, uuden työpaikan voi etsiä, mutta antaa ne pois jota olet 9kk kantanut, rakastanut, huudot kuunnellut, lohduttanut, antanut heille sydämmesi, antaa pois!!!! no en todellakaan :kieh: uuden työpaikan kyllä saa, työkö on tärkeämpi? sin un pitää tehdä uhraus, onko työpaikka tärkeämpi kuin lapsesi?

Mistä työstä sä puhut?Se oli ap joka sitä mietti.
Ja kyllä lasten isä on samalla lailla kuule meillä aikanaan hoitanut ja lohduttanut lapsia.Ja kuka on mistään pois antamisesta puhunut?

 

[v]

ja tiia oletko niin tyhmä että tulet tänne kysymään oletko outo, olet jos annat lapsesi, ja jopa halveksittava :kieh: anteeksi mutta on kyllä jotain niin kauheaa kun ees mietit

Eiköhän tämä viesti kerro puhtaasti jotain sen kirjoittajasta... Älä ap välitä tuollaisista...

 

[Dietorelle]

tiedän ettei minun miehenikään luopuisi lapsista.
eli meillä ei ainkaan olisi muuta vaihtoehtoa kuin että lapsilla olisi kaksi kotia.

 

[Heavyfreak]

ja tiia oletko niin tyhmä että tulet tänne kysymään oletko outo, olet jos annat lapsesi, ja jopa halveksittava :kieh: anteeksi mutta on kyllä jotain niin kauheaa kun ees mietit

No eihän ap niitä lapsia oo mustalaisille antamassa vaan lasten isälle! :kieh:

 

[Wc Ankka]

niin no en ainakaan luopuisi. tuskin kukaan äiti,joka rakastaa lapsiansa :|

Ja tuskin asiat on aina mustavalkosia.....ei se rakkauden määrää katso.

 

[Tiia]

minälle, en kyllä on mahtava mies, ja isä, mutta en ikinä luopuisi lapsistani, uuden työpaikan voi etsiä, mutta antaa ne pois jota olet 9kk kantanut, rakastanut, huudot kuunnellut, lohduttanut, antanut heille sydämmesi, antaa pois!!!! no en todellakaan :kieh: uuden työpaikan kyllä saa, työkö on tärkeämpi? sin un pitää tehdä uhraus, onko työpaikka tärkeämpi kuin lapsesi?

Tietenkän työpaikka ei ole tärkeämpi kun lapseni! Ei todellakaan. Mutta aika vaikeeta on olla yh, 2lasta ja kituutella jollain päivärahalla. Kyllä joku työ nyt pitäis olla, kai se nyt olis lastenkin edun mukaista. Yritän ehdottaa, että käviskö exälle jos lapset siis todella olisivat isällään aina kun itse olen yövuorossa. Tai jos on illasta meno suoraan aamuun. Silloin se tarkoittaa käytännössä 3yötä/per viikko. Tietysti sitten olisi jo sama jos he asuisivat isällään ja olisivat minun luonani silloin kun olen kotona. Mutta hemmetti se luopiminen tekee kipeää. Kai minulla siis kuitenkin jotain tunteita on jäljellä tämän kaiken paskan keskellä.

 

[Rötväles]

tiia. sä voit etsiä uuden työpaikan, pyytää vähemmän työvuoroja tai jtn, minä en käsitä sinua, eikä sympatiaa kyllä heru yhtään, jopa suututtaa! :kieh:

En ymmärrä tätä enkä muita vastaavia kommentteja. Miten se luopuminen pitäisi isälle olla helpompaa???

 

[rakkaimpani]

puhuinko romaneista? en, lapset kuuluu äidin luo asumaan!

 

[Mie vaan]

Minusta on järkyttävä kuulla kommentteja, joissa yksikään ÄITI ei voisi luopua lapsestaan. Kyllähän ne isätkin ovat ihan yhtä tärkeitä lapselle kuin äiditkin ja ihan samalla tavalla voi olla luopumisen tuskaa.

Miettikää ratkaisu, jos kumpikaan ei joudu _täysin_ luopumaan mistään ja lapsilla on kuitenkin hyvä olla. Täydellistä ratkaisua ei ole enää, koska te eroatte. Kumpikin joutuu tekemään myönnytyksiä.

 

[Tiia]

tiia. sä voit etsiä uuden työpaikan, pyytää vähemmän työvuoroja tai jtn, minä en käsitä sinua, eikä sympatiaa kyllä heru yhtään, jopa suututtaa! :kieh:

No en voi mitään jos suututtaa. Tottakai yritän saada säädyllisemmät työajat jos se on mahdollista, mutta se nyt ei ole yksistään minusta kiinni. Jos ei muita töitä ole tarjolla niin ei ole. Sairaanhoitajille täällä päin vähemmän päivätyötä tarjolla. Ja ei ole tarkoitus aloittaa mitään tappeluketjua. LÄhinnä nyt vaan kysyin kyllä, että miten vaikeeta luopuminen teille muille olisi? Ja olenko jotenkin outo kun en haluaisi luopua.

Kuullostat täysin normaalilta äidiltä, joka rakastaa lapsiaan Nyt vaan sinun pitäisi psytyä miettimään yksin lapsien etua ja toimia sen puoleen. Nopeasti lukaistuna minusta lasten etu olisi kyllä ehdottomasti jäädä kotiin isän luokse ja sinä muuttaisit mahdollisimman lähelle. Parhaimmillaan he voisivat vierailla sinun luonasi sitten vaikka päivittäin! Tosin tämä luonnollisesti vaatisi mieheltä ja sinulta ehdotonta "yhden köyden vetoa" kasvatuksessa.

Kiitos asiallisesta vastauksesta EN tullut tänne hakemaan haukkuja tai kerjäämään sääliä. Tämä on minulle niin pirun hankalaa ja mietin vain olisiko muille myös. Kai tämä on jotain äidin vaistoa kun tuntuu niin hemmetin pahalta ajatella koko asiaa. Mutta exä tulee käymään. Mietitään yhdessä.

 

[nedra]

Mun mielestä,se että pystyy lasta ajattelemaan on sitä suurinta rakkautta.Jos me erottaisiin,niin en mä pystyisi kiskomaan lapsia joka aamu klo 5 ylös sängystä,että kerkeäisin 6:ksi töihin,kyllä meidän pitäisi miettiä muita ratkaisuja asiaan.

 

[tIIA]

minälle, en kyllä on mahtava mies, ja isä, mutta en ikinä luopuisi lapsistani, uuden työpaikan voi etsiä, mutta antaa ne pois jota olet 9kk kantanut, rakastanut, huudot kuunnellut, lohduttanut, antanut heille sydämmesi, antaa pois!!!! no en todellakaan :kieh: uuden työpaikan kyllä saa, työkö on tärkeämpi? sin un pitää tehdä uhraus, onko työpaikka tärkeämpi kuin lapsesi?

Tietenkän työpaikka ei ole tärkeämpi kun lapseni! Ei todellakaan. Mutta aika vaikeeta on olla yh, 2lasta ja kituutella jollain päivärahalla. Kyllä joku työ nyt pitäis olla, kai se nyt olis lastenkin edun mukaista. Yritän ehdottaa, että käviskö exälle jos lapset siis todella olisivat isällään aina kun itse olen yövuorossa. Tai jos on illasta meno suoraan aamuun. Silloin se tarkoittaa käytännössä 3yötä/per viikko. Tietysti sitten olisi jo sama jos he asuisivat isällään ja olisivat minun luonani silloin kun olen kotona. Mutta hemmetti se luopiminen tekee kipeää. Kai minulla siis kuitenkin jotain tunteita on jäljellä tämän kaiken paskan keskellä.

Ja anteeksi 3lasta!

 

[niin provo]

Tämä ilmeisesti tapahtui PORVOOSSA?

 

[Tiia]

Joo annetaan olla. Mietityttää, kun tiedän että mies rakastaa ihan yhtä paljon lapsiaan kuin minäkin.

 

[Tallu -]

Eihän se nyt sitä ole. Jos lapset jäävät pääsääntöisesti asumaan isänsä luokse, niin eihän äiti heistä luovu, heitä jätä tai anna pois. Omia lapsiahan ne ovat senkin jälkeen, äiti on ihan samoin täysivaltainen huoltaja heille, he vain asuvat muualla.

 

[Rötväles]

Tämä ilmeisesti tapahtui PORVOOSSA?

Normaalissa elämässähän ei tällaista voi tapahtua..? Itte oot!

 

[minä]

Eihän se nyt sitä ole. Jos lapset jäävät pääsääntöisesti asumaan isänsä luokse, niin eihän äiti heistä luovu, heitä jätä tai anna pois. Omia lapsiahan ne ovat senkin jälkeen, äiti on ihan samoin täysivaltainen huoltaja heille, he vain asuvat muualla.

Kiitos Ensimmäinen joka on samoilla linjoilla.

 

[Tiia]

Eihän se nyt sitä ole. Jos lapset jäävät pääsääntöisesti asumaan isänsä luokse, niin eihän äiti heistä luovu, heitä jätä tai anna pois. Omia lapsiahan ne ovat senkin jälkeen, äiti on ihan samoin täysivaltainen huoltaja heille, he vain asuvat muualla.

Mutta se vaan tuntuu jotenkin niin lopullisesta..ja luopumiselta jos pienet muuttavat isälleen asumaan. Pelottaa niin, että tapaamiskerrat vaan harvenee ja kohta en saa syystä tai jostain nähdä lapsiani.. MIes varmaan alitajuntaisesti pelkää ihan samaa.ja en tajua kuinka osaan olla heistä erosta, joiden kanssa olen ollut aina. Tämä on niin käsittämätön lihasoppa etten jaksa nyt ajatella koko asiaa enää. MIetin sitten exäni kanssa kun tulee tänään käymään.

 

[Homo heidelbergensis]

puhuinko romaneista? en, lapset kuuluu äidin luo asumaan!

Miksi lapset ei kuulu isän luo asumaan?

 

[Tiia]

Eihän se nyt sitä ole. Jos lapset jäävät pääsääntöisesti asumaan isänsä luokse, niin eihän äiti heistä luovu, heitä jätä tai anna pois. Omia lapsiahan ne ovat senkin jälkeen, äiti on ihan samoin täysivaltainen huoltaja heille, he vain asuvat muualla.

Mutta se vaan tuntuu jotenkin niin lopullisesta..ja luopumiselta jos pienet muuttavat isälleen asumaan. Pelottaa niin, että tapaamiskerrat vaan harvenee ja kohta en saa syystä tai jostain nähdä lapsiani.. MIes varmaan alitajuntaisesti pelkää ihan samaa.ja en tajua kuinka osaan olla heistä erosta, joiden kanssa olen ollut aina. Tämä on niin käsittämätön lihasoppa etten jaksa nyt ajatella koko asiaa enää. MIetin sitten exäni kanssa kun tulee tänään käymään.

Ja kohta taas joku sanoo, että ajattelen vaan itseäni. Joten voi jättää sen sanomatta. Mutta kiitos kaikille muille. Ehkä mulla on kuitenkin voimia päätyä miehen kanssa johonkin järkevään ratkaisuun.

 

[(vierailija)]

lapset kuuluu äidin luo asumaan!

Ai sinä olisit niin itsekäs että pitäisit lapset luonasi vaikka väkisin vaikka isällään olisi paremmat (esim. säännölliset työajat ) mahdollisuudet olla lasten lähihuoltajia?
:headwall:

Joskus irtipäästäminen on sitä suurinta rakkautta.
Ei ne omat tunteet ole pääasia vaan lasten tunteet!

 

[Nalletar]

Eihän se nyt sitä ole. Jos lapset jäävät pääsääntöisesti asumaan isänsä luokse, niin eihän äiti heistä luovu, heitä jätä tai anna pois. Omia lapsiahan ne ovat senkin jälkeen, äiti on ihan samoin täysivaltainen huoltaja heille, he vain asuvat muualla.

Kiitos Ensimmäinen joka on samoilla linjoilla.

Mä olen täysin samaa mieltä.

Olisi hyvä, että siitä ajatuksesta luovuttaisiin että äiti on se ainoa oikea. Joskus kun käy niin, että niiden lasten on huomattavasti huonompi olla äitinsä kanssa. Jos oikeasti katsotaan sitä lasten etua niin se asuinpaikka voi olla huomattavasti parempi isän luona. En siis tarkoita nyt juurikin tätä tapausta vaan noin yleistäen.

 

[v]

Eihän se nyt sitä ole. Jos lapset jäävät pääsääntöisesti asumaan isänsä luokse, niin eihän äiti heistä luovu, heitä jätä tai anna pois. Omia lapsiahan ne ovat senkin jälkeen, äiti on ihan samoin täysivaltainen huoltaja heille, he vain asuvat muualla.

Mutta se vaan tuntuu jotenkin niin lopullisesta..ja luopumiselta jos pienet muuttavat isälleen asumaan. Pelottaa niin, että tapaamiskerrat vaan harvenee ja kohta en saa syystä tai jostain nähdä lapsiani.. MIes varmaan alitajuntaisesti pelkää ihan samaa.ja en tajua kuinka osaan olla heistä erosta, joiden kanssa olen ollut aina. Tämä on niin käsittämätön lihasoppa etten jaksa nyt ajatella koko asiaa enää. MIetin sitten exäni kanssa kun tulee tänään käymään.

Näin ikävä kyllä joidenkin eroavien parien välillä on käynyt. Erotilanteessa on niin helppo luvata monta asiaa, jotta saisi asiat mahdollismman nopeasti sovittua ja sitten käytännössä homma ei sitten toimikaan niin kuin on luvattu. Suosittelen ehdottomasti, että sovitte perusasioista kirjallisesti (ja vahvistatte sopimuksen). Käytännössä pyritte sitten kummatkin joustamaan, mutta mikäli homma ei toimi, on teillä kuitenkin perus ohjesääntönä allekirjoitettu huoltajuussopimus.