Miten vaikeaa on tehdä diagnoosi??? ADD/ADHD

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja (Laura)
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

(Laura)

Tunnettu jäsen
24.02.2014
4 446
422
83
Lapsi täytti viime kesänä viisi. Hoitopaikassa täytettiin viisi vuotis neuvolaa varten lappu jossa oltiin huolissaan lapsen hahmottamisesta ja kyvystä keskittyä. Neuvola teki pienen testin ja laittoi sen perusteella lähetteen neuvolalääkärille joka teki muutaman testin ja päätti lähettää lapsen psykologille joka teki useita testejä ja laittoi lapsen lääkärille joka laittoi psykologin testien perusteella lähetteen toimintaterapiaan joka teki useita testejä ja jolta tuli äsken kirje että lapsesta on tehty lähete neurologin lääkärille joka vielä tutkii lapsen ja kirjaa diagnoosin.jossain välissä ( en enää muistakaan missä) erityislastentarhanopettaja teki omat testinsä..

joka puolelta sanotaan että ADHD oireistoa ei edes ole olemassa ja diagnoosin saa helposti. Kohta vuosi tutkimuksia ja palavereita että ei kyllä tunnu mitenkään helpolta.. Lapseni ei ole mikään riehuva riiviö, vaan hällä on keskittymisen vaikeuksia, hahmottamisen ongelmia ja oppimisvaikeuksia. Meille kerrottiin että pitää miettiä lääkitystä pienryhmän tueksi kun esikoulu nyt syksyllä alkaa.. En tiedä oikein kun en tiedä edes mitä ajattelisi koko ADD sanasta, onko se oikea sairaus?? Mitä lääkkeitä googlettelin niin aika rankalta kuulostaa nuo "huumeet"..
 
Mä tiedän, et tätä ei sais kaikkien mielestä edes ehdottaa, mutta ootko googlannu ruokavalion vaikutuksista add/adhd -tapauksissa? Tuli vaan tosta sun lääkekauhistelusta mieleen, et aina kannattaa kokeilla kevyempiäkin keinoja, siinä ei mitään menetä.
 
[QUOTE="...";29666159]Mä tiedän, et tätä ei sais kaikkien mielestä edes ehdottaa, mutta ootko googlannu ruokavalion vaikutuksista add/adhd -tapauksissa? Tuli vaan tosta sun lääkekauhistelusta mieleen, et aina kannattaa kokeilla kevyempiäkin keinoja, siinä ei mitään menetä.[/QUOTE]

Lapsi on maidoton ja vhh. Ja kyllä olen huomannut että nopeat sokerit vaikuttaa huonontavasti keskittymiseen ja lapsi on sokeriherkempi ja selkeästi rauhaton verrattuna sisarukseensa karkkipäivänä..
 
Eikä muuten kannata googlailla kuin sellaisille sivuille, joilla on painoarvoa. Keskustelupalstojen "tietoja" lääkityksen vaarallisuudesta tai ihmeellisten ruokavalioiden vaikutuksesta ei kannata ottaa vakavasti. Lääketehtaiden infoa ei myöskään yksisilmäisesti pidä uskoa.
 
pojalla juurikin tuollaista ongelmaa kuin aapeenkin pojalla. 5-6 vuotiaana kävi joissain tutkimuksissa, terveyskeskuksessa psykologilla ja toimintaterapeutilla ,todettiin ikäistään lapsellisemmaksi. Koulussa alkoi mennä huonosti 3:lla luokalla, kun luokka kasvoi 33 oppilaan luokaksi ja alkoi eglannin opiskelu. Sitten alkoi yli ½ vuoden ramppaus psykologeilla ,neurologeilla yms. ,diagnoosiksi tuli ADD. Concerta oli peruskoulussa ojalla käyössä j koulu alkoi sujumaan vaikkei koulun puolelta juurikaan tukitoimia ollut. Nyt 17v., eikä ole enään n. 2 vuoteen lääkitytä tarvinnut .
 
Eikä muuten kannata googlailla kuin sellaisille sivuille, joilla on painoarvoa. Keskustelupalstojen "tietoja" lääkityksen vaarallisuudesta tai ihmeellisten ruokavalioiden vaikutuksesta ei kannata ottaa vakavasti. Lääketehtaiden infoa ei myöskään yksisilmäisesti pidä uskoa.
Olisiko ollut tietoa jakaa millä sivuilla kannattaa käydä. Aiheesta löytyy paljon mutta ne on käytöshäiriö painotteisia ja vanhempien jaksamiseen liittyviä mitä löydän.. Meidän tilanteessa lapsi kyllä uskoo hyvin ja yrittää kovasti, mutta moni tehtävä on vaan jotenkin vaikeita kun lapsi joko jumittaa tai koittaa sivuuttaa annetun tehtävän ja oikein herttaisesti ehdottaa että "kuulee, tehdään jotain muuta" :saint:
 
Olisiko ollut tietoa jakaa millä sivuilla kannattaa käydä. Aiheesta löytyy paljon mutta ne on käytöshäiriö painotteisia ja vanhempien jaksamiseen liittyviä mitä löydän.. Meidän tilanteessa lapsi kyllä uskoo hyvin ja yrittää kovasti, mutta moni tehtävä on vaan jotenkin vaikeita kun lapsi joko jumittaa tai koittaa sivuuttaa annetun tehtävän ja oikein herttaisesti ehdottaa että "kuulee, tehdään jotain muuta" :saint:

ADHD-liiton sivuilta kannattaa aloittaa. ADDvance on myös ihan pätevä.

ADHD tai ADD eivät ole minusta sairauksia. Neurologisia häiriöitä ne ovat, mutta en osaa itseäni sairaana pitää.

Kuntoutusta kannattaa vaatia. Lääkkeet on avuksi, mutta eivät ainoa keino.
 
mutta nykyisn kun ei tiedetä mikä niin lääkärille ja addh tässä ois lääkettä että tulis kunnon lapsi....se että toinen vasta viisi ja toiset kehittyy eri tavalla...Itse olin lähinnä adhh lapsi en jaksanut keskittyä...allergian takia.Se allergian toteaminen homeelle on vaikeaa jos jotkut oireilee ja muut ei niin ei sano että et ois allerginen.
 
Ehkä juuri sen takia on vaikeaa tehdä diagnoosi kun ei ole 100% luotettavaa testiä tai sitä oirestoa jonka täydentäessä voitaisiin lä5tkäistä adhd merkki. 5-vuotias on todella pieni, hyvä että tarkasti tutkivat JOS OLISIKIN JOTAIN MUUTA, kartoittavat kaikki vaihtoehdot. Diagnooseissa on se ikävä puoli että ne seuraa lopun ikää papereissa mukana.
 
Ehkä juuri sen takia on vaikeaa tehdä diagnoosi kun ei ole 100% luotettavaa testiä tai sitä oirestoa jonka täydentäessä voitaisiin lä5tkäistä adhd merkki. 5-vuotias on todella pieni, hyvä että tarkasti tutkivat JOS OLISIKIN JOTAIN MUUTA, kartoittavat kaikki vaihtoehdot. Diagnooseissa on se ikävä puoli että ne seuraa lopun ikää papereissa mukana.

ei lisättävää.
 
Hyvähän se on että tutkitaan, en minä sillä. Lapsi menee syksyllä esikouluun ja täyttää nyt pian kuusi vuotta. Lapsi on niin pieni että kauhistuttaa ajatus lääkkeistä. Toisaalta nykylapsen tulee osata jo yhtä ja toista että pääsee vuoden kuluttua kouluun. Hahmottamisen vaikeus ylettää mm.pukeutumiseen ja syömiseen jne.perustaitoihin.
 
Ehkä juuri sen takia on vaikeaa tehdä diagnoosi kun ei ole 100% luotettavaa testiä tai sitä oirestoa jonka täydentäessä voitaisiin lä5tkäistä adhd merkki.

Näin. ADHD tai ADD "oireet" voivat johtua monesta muustakin tekijästä, joten on parempi tutkia kuin hutkia.

En pidä AD(H)D:ta sairautena, mutta se on ihan olemassa oleva neurologinen häiriö. Aivojen välittäjäaineet toimivat normaalista poikkeavasti.

Lääkitystä ei ole pakko aloittaa, mutta on hyvä jos lapsi saa diagnoosin ja sitä kautta tukea esimerkiksi koulussa, päiväkodissa. Keskittymis- ja hahmottamisongelmiin voidaan koittaa löytää apua ja helpotuskeinoja (muuta kuin lääkehoitoa), kun on kartoitettu, missä ongelmia ilmenee ja mistä ne todennäköisesti johtuvat :) Itse pidän tuota "kaikea muuta tukea" lääkehoitoa tärkeämpänä, koska lääke ei välttämättä auta toivotulla tavalla tai sen teho voi heiketä ajan myötä, ja ad(h)d-oireet saattavat seurata lasta vielä aikuisenakin, joillakin lievempinä ja joillakin voimakkaampina. On hyvä, jos saa toimintaterapian ym. kautta "työkaluja" vaikeista tilanteista ja kynnyskohdista selviämistä varten.
 
On hyvä, jos saa toimintaterapian ym. kautta "työkaluja" vaikeista tilanteista ja kynnyskohdista selviämistä varten.

Tämä on todella tärkeää :)

Joskus voi tosin olla sitten niinkin, että lapsen toimintakyky ei riitä näiden työkalujen omaksumiseen, ja silloin voi olla hyödyllistä käyttää lääkitystä jonkin aikaa kuntoutumisen tukena.

Meillä tehtiin vuosikausia turhaa työtä, lapsi ei vain oppinut vaikka samoja asioita treenattiin päivittäin monta monta vuotta. Lopulta lääkkeen avulla saavutettiin vuodessa enemmän edistystä kuin edellisten 7 vuoden aikana yhteensä.
 
Jotain "työkaluja" ollaan kokeiltu esim.kuvia pukeutumiseen, mutta eihän ne toimi kun hahmottamisen vaikeus on visuaalinen. Ainut mikä vähän toimii on rauhallinen ympäristö ja ohjausta ja lisää ohjausta ja aikaa ja harjoitusta ja ohjausta..
 
Tämä on todella tärkeää :)

Joskus voi tosin olla sitten niinkin, että lapsen toimintakyky ei riitä näiden työkalujen omaksumiseen, ja silloin voi olla hyödyllistä käyttää lääkitystä jonkin aikaa kuntoutumisen tukena.

Meillä tehtiin vuosikausia turhaa työtä, lapsi ei vain oppinut vaikka samoja asioita treenattiin päivittäin monta monta vuotta. Lopulta lääkkeen avulla saavutettiin vuodessa enemmän edistystä kuin edellisten 7 vuoden aikana yhteensä.

Joo, en mä missään nimessä pidä lääkehoitoa turhana, vaan joidenkin kohdalla se on ihan varmasti paikallaan. Hyvä että teillä auttoi!

Sellanen asenne mua huolettaa, että "sillä on diagnoosi X, se ei osaa keskittyä, syötetäänpä lääkkeitä". Et sitä diagnoosia käytetään tavallaan vapautuksena vaikkapa käytöstapojen opettelusta, ja korkeintaan odotetaan lääkityksen auttavan, sen sijaan että tehtäisiin työtä ja nähtäisiin vaivaa harjoittelemisen muodossa. Tai lääkityksen myötä unohdetaan muut kuntoutustoimet, ja jos lääke joskus lakkaa toimimasta toivotulla tavalla, lapsi (tai aikuinen) on ihan hukassa. Tää lätinä nyt ei ole kohdistettu suoraan kellekään, tuli vain aiheesta mieleen ja kun ap mietti tuota lääkitystä.

Meillä on vielä hyvin pieni lapsi, mutta vahva ad/hd epäily jo nyt ja tutkimuksia edessä, ja toistaiseksi toivon, että jos diagnoosi tulee, selviytyisi ilman lääkkeitä. Jos tarve tulee, niin niitäkin tietysti käytetään. Lapsen toisella vanhemmalla on nyt aikuisena ihan lääkitys. Toistaiseksi esimerkiksi puhe- ja toimintaterapiasta saadut eväät on helpottaneet ihan älyttömästi. Tietysti mä pidän vielä yllä toivonkipinää, että tietyst piirteet ja hankaluudet menisivät iän kanssa ohi, eikä lapsella olisi mitään "pysyvää häiriötä", mutta aika näyttää :) Mulla ainakaan ei ole mikään kiire saada lapselle diagnoosia, pääasia että saa nyt kuitenkin tukea ja ohjausta, vaikkei ongelmia ole vielä niputettu minkään diagnoosin alle.
 
Toisaalta kammoavan ajatusta diagnoosista, mutta toisaalta ilman sitä lapsi ei pääse pienryhmään jota kyllä tarvitsee. Ilmoitin kantani toimintaterapiaan että jos mahdollista niin siirretään sitä diagnoosin tekoa kouluikään ja jos eskarista irtoaisi pienryhmä paikka lääkärin todistuksella jossa on vain lueteltu erityisen tuen tarpeet, mutta neurologi päättää mitä koneelleen lopuksi kirjaa..

Lapsi on jo nyt pph:lla koska ei pärjännyt päiväkodin suuressa ryhmässä.
 
Toisaalta kammoavan ajatusta diagnoosista, mutta toisaalta ilman sitä lapsi ei pääse pienryhmään jota kyllä tarvitsee. Ilmoitin kantani toimintaterapiaan että jos mahdollista niin siirretään sitä diagnoosin tekoa kouluikään ja jos eskarista irtoaisi pienryhmä paikka lääkärin todistuksella jossa on vain lueteltu erityisen tuen tarpeet, mutta neurologi päättää mitä koneelleen lopuksi kirjaa..

Lapsi on jo nyt pph:lla koska ei pärjännyt päiväkodin suuressa ryhmässä.

Tää on jännä miten menee. Mun 6v kouluunmenevällä on myös neurologista ongelmaa(ylivilkkautta,hahmotusvaikeuksia, aistisäätelyn ongelmia jne.) ja on pienryhmässä päiväkodissa sekä haetaan koulupaikkaa pienluokkaan normaaliopetuksena. Diagnoosia ei ole ja tutkitaan edelleen. Sitä ei oo tarvittu pienryhmään eikä tähän kouluasiaan. Tutkimustietoa lapsesta on ja elton lausunnot tuen tarpeista. Sekä tutkineen neurologin+psykologin lausunnot.
 
Tää on jännä miten menee. Mun 6v kouluunmenevällä on myös neurologista ongelmaa(ylivilkkautta,hahmotusvaikeuksia, aistisäätelyn ongelmia jne.) ja on pienryhmässä päiväkodissa sekä haetaan koulupaikkaa pienluokkaan normaaliopetuksena. Diagnoosia ei ole ja tutkitaan edelleen. Sitä ei oo tarvittu pienryhmään eikä tähän kouluasiaan. Tutkimustietoa lapsesta on ja elton lausunnot tuen tarpeista. Sekä tutkineen neurologin+psykologin lausunnot.

Lie tuo kuntakohtainen? Päivähoito järjestyi kuitenkin ihan helposti meillä neuvolan pyynnöstä. Täällä on vain yksi pieneskari ja sinne ois monta halukasta. Diagnoosilla sinne pääsee koska laki on takana.
 

Yhteistyössä