A
"AnneK"
Vieras
No, aloitetaan kertomalla, että minulla on ollut elämäni aikana todella vähän ystäviä ja muita tällaisia läheisiä ihmissuhteita. Ja tämän tuloksena minusta on tullut aivan ylettömän varovainen ja diplomaattinen ja kaikkia kahnauksia välttelevä.
Siis silloin kun minulle on jotain ystävyydeksi kutsuttavaa osunut kohdalle, olen aivan tolkuttoman varovainen kaikessa mitä sanon. Aivan liian toista ihmistä myötäilevä ja kaikkea erimielisyyttä varova. Siis en kerta kaikkiaan vain uskalla sanoa , että olen jostain asiasta erimieltä, saati että lähtisin kiistelemään asiasta, sillä pelkään aina, että ystävyys päättyy siihen. Että jos olen eri mieltä, ystäväni ei enää halua olla missään tekemisissä kanssani ja alkaa vihata minua.
Siis miten oikein voi oppia luottamaan siihen, että asioista voi olla eri mieltä, eikä se tarkoita sitä, että muut ihmiset alkavat inhota minua sen takia ja/tai ota kaikkea erimieltä olemista kuolemanvakavana henkilökohtaisena loukkauksena.
Siis silloin kun minulle on jotain ystävyydeksi kutsuttavaa osunut kohdalle, olen aivan tolkuttoman varovainen kaikessa mitä sanon. Aivan liian toista ihmistä myötäilevä ja kaikkea erimielisyyttä varova. Siis en kerta kaikkiaan vain uskalla sanoa , että olen jostain asiasta erimieltä, saati että lähtisin kiistelemään asiasta, sillä pelkään aina, että ystävyys päättyy siihen. Että jos olen eri mieltä, ystäväni ei enää halua olla missään tekemisissä kanssani ja alkaa vihata minua.
Siis miten oikein voi oppia luottamaan siihen, että asioista voi olla eri mieltä, eikä se tarkoita sitä, että muut ihmiset alkavat inhota minua sen takia ja/tai ota kaikkea erimieltä olemista kuolemanvakavana henkilökohtaisena loukkauksena.