Miten unohtaa

[Minni]

Mikä auttaisi isoon ongelmaan?

Jätin syksyllä ihanan miehen, jota rakastin sydämeni pohjasta ja meillä oli yhdessä hyvä olla. Matkustelimme ja keskustelimme paljon ja huumoria riitti.

Minulla oli paha olla murroikäisten lasteni takia, koska en enää ehtinyt edes nähdä heitä, seurustelun ja vuorotyön takia.
Niinpä tein ainoan oikean ratkaisun.
Palasimme ex-mieheni kanssa yhteen ja meillä kyllä jotenkin synkkaa vuosia kestäneen tauon jälkeen.
Pääasia on kuitenkin se, että kun lapsillani on hyvä olla, niin on minullakin. En siis ole mikään marttyyri.
Voin hyvin ja elämä on kohdallaan.

Muistelen kuitenkin tuota ihanaa aikaa ja monesti mieleen tulee hetkiä jotka vietin miesystäväni kanssa.
Tiedän ettei paluuta siihen ole, eikä se ole mieleen tullutkaan, mutta miten unohdan.

Välillä on pahojakin aikoja, viikkokin saattaa vierähtää surullisissa merkeissä. Se on harmillista perheelleni ja hekin tietävät mistä suruni johtuu, en ole sitä salannut.
Järki sanoo että minä olen onnellinen enkä kaipaa muuta.
Mutta tunne sanoo muuta.

Miten unohtaa?

 

[Sanna]

Teit ainoan oikean ratkaisun? Siis ainoan oikean ratkaisun, joka oli väärä?
No, voi voi. Sitten täytyy vain elää sen kanssa.
Miten pystyt unohtamaan? No, jos kysyt tuollaista asiaa, miten voi jonkun asian unohtaa, niin ehkä tiedät, että ajan kanssa kaikki unohtuu, ja viimeistään silloin kun sinulla on dementia/olet kuollut, niin unohdat kaiken.

 

[suklaa]

Minä olen selvittänyt sydänsuruni hyvän suklaan avulla.

 

[nipsu]

Ei kai sun mitään tarvitse unohtaa, jos päätös kerran oli oikea...?

 

[kissa]

Jos sallit mielipiteeni niin minä kuitenkin näen kirjoituksessasi pientä marttyyria...sanot, että olet onnellinen kun lapsesi ovat onnellisia, tietysti näin on jokaisen äidin kohdalla, eihän kukaan toivo lapsilleen murhetta.

Olet kuitenkin tehnyt suuren päätöksen perustuen lapsiesi hyvään mieleen, entä sinun hyvä mielesi? Vaikka sanot, että sinulla on kaikki hyvin niin itse luen rivien välistä että niin ei ehkä sittenkään ole.

Kun sinun on niin vaikea tämä toinen mies unohtaa ja häntä sydämesi pohjasta rakastit, mutta mihin se rakkaus olisi mennyt? Ei minnekään, siellä se on sydämessäsi ja tuolla surun tunteella itsestään muistuttaa.

En tiedä koko tilannettanne, miksi et ehtinyt nähdä lapsiasi ollenkaan seurustelusi aikana mutta kai siihenkin olisi löytynyt jonkinlainen ratkaisu tai kompromissi. Minusta vain vaikuttaa siltä että laitat oman elämäsi sivuun lastesi vuoksi, ei kukaan lapsi toivoisi sitä kummankaan vanhemman tekevän.

Kyllä lapsikin, ainakin jo murrosikäinen ymmärtää että aina ei elämä mene niin kuin on suunniteltu mutta sopeutuu muutoksiin kyllä. Kyse ei kuitenkaan ole kait mistää laiminlyönnistä.

Kun perheesi näkee surullisen olosi ja tietävät mistä se johtuu...luulisi että silloin teistä kukaan ei ole onnellinen ja pidemmän päälle voi todella aiheuttaa rasitusta suhteeseesi niin lapsiin kuin mieheesikin.

 

[koira]

Onneksi olkoon, kerrankin ihminen, joka osaa laittaa asiat tärkeysjärjestykseen.
Tietysti kaipaat sirkukseen, mutta muista sitä asiaa, mikä sai sinut palaamaan,

 

[loppuunkäsitelty]

Oletko ajatellut itsesi hyvinvointia ollenkaan? Lapset eivät varmaankaan ole kotona enää paria/muutamaa vuotta kauemmin. Entä sitten?

Miksi yleensä on pitänyt palata eksän kanssa yhteen? Mitä se oikeasti elämänlaatua parantaa, että huushollissa on mies? Lapset ovat jo niin isoja, että varmasti ymmärtävät avioeron päälle jotain. Ei lapsia tarvitse suojella ylimitoitetusti elämän karikoilta.

Ei se äiti, isä ja kaksi lasta -perhe ole se ainoa oikea ja onnellinen malli.

Mutta turhahan sitä nyt on muistella ja miettiä. Itse vain olen ollut sitä mieltä aina, että ei se exän luo palaaminen mitään auta. Sama homma jatkuu ja elämä urautuu samoille linjoille. Kerran koettu, ei se paremmaksi muutu.

 

[Ap.]

Totta, että ei se elämä exän kanssa ole niin helppoa kun oltiin vieraannuttu toisistamme jo aika kauas. Lähemmäs on päästy paljon, mutta vielä olisi tehtävää kovasti.
Ei kahden ihmisen suhde muuksi muutu vaikka voissa paistaisi.
Mutta on minulla elämä nyt helpompaa. Ja kun ei paljoa vaadi.
Olen ajatellut että tapaamme vielä miesystäväni kanssa sitten kun aika on kypsä.

Voin sanoa muutamalla sanalla minkälaista on nyt elämäni.
Se on sellaista ettei tarvitse ajatella mitään.
Ennen piti miettiä, milloin voin olla lasteni kanssa, milloin on aikaa miesystävälle ja milloin sille omalla ajalle. Millekään ei riittänyt aika. Nyt ei tarvitse miettiä yhtään, kaikki toimii automaattisesti ja nyt on mielenrauha turvattu.

Se ikävä vain joskus kalvaa ja se on sietämätöntä.
Ainoa murheeni on se ikävä ja aika kai sen parantaa

 

[mima]

Ai että aivot narikkaan, vai? Kuulostaa erittäin pahalta...

 

[Ap.]

""Ai että aivot narikkaan""
Sanoisinpa tähän eriävän mielipiteeni.
Kyllä elämän pitäisi olla helppoa.
Olen lukenut kirjan ""Voiko nainen rakastaa liikaa"" jota suosittelen kaikille. Sieltä löysin juuri nuo tärkeät sanat että silloin kun parisuhteessa menee hyvin, niin ei tarvitse ajatella vaan se menee itsestään.
Myös minun elämäni on helpottunut huomattavasti kun ei enää tarvitse suunnitella ja sumplia aikatauluja arkipäivälle. Kun tulen kotiin, siellä on kaikki.

Unohdan aikanaan hänet, mutta nyt olen vielä vereslihalla.

 

[ajattelemisesta]

""Se on sellaista ettei tarvitse ajatella mitään.""

Minäkin olen kuullut tuosta kirjasta ja ammattiauttajani sanoi minulle, että olen rakastanut puolisoni ""hengiltä"".

Väite pitää paikkansa. Hyysäsin miestä vielä enemmän kuin rakasta räsynukkea lapsena.

Lempilauseeni aviossa ollessa oli ""mitähän ajattelisi, että ei tarvitsisi mitään ajatella.""

Ihmissuhdekoukerosi on melko erikoinen. Miten miehesi kestää mustasukkaisuutensa. Olet päässyt vähällä. Miehelläsi on melko pitkä pinna. Oetko ajatellut asioita ollenkaan miehesi kannalta?

Jostain syystä et osaa elää itsenäistä yh-elämää.
Taloudelliset syyt tai joku muu asia painaa vaakakupissa.

Nimettömänä yleisellä foorumilla on vaikea lähteä arvailemaan ihmisten elämää.

Olenhan minäkin kirjoitellut Elleissä vuosikausia ja saanut mitä ihmeellisimpiä elämänohjeita.

""Vaihda levyä, lopeta roikkuminen, hommaa uusi elämä, tee sitä ja tätä ja älä tee sitä ja tätä.""

Olo on nyt hyvä, tasapainoinen ja onnellinen. Kaiken takana ei ole mies vaan oma sinittely elämän syrjässä.

Fyysinen kuntoni on hyvä. Työkaverini hakevat kuntoutukseen ja ihmettelivät miksi minä en hae. Sanoin, että ei ole mitään ongelmia.

Jotenkin vain tuntuu, että yh-äidin pitäisi olla kaikkien kliseiden summa. Kun hyvin pyyhkii, niin ei sekään ole hyvä.

Jos minulla olisi laki ja valta, niin avioerot kielletään ennen kuin lapset ovat täysi-ikäisiä.

Yhdessä ei riitapukareiden tarvitse elää, mutta uusiakaan puolisoita ei saisi hommata.

Luppoajan voisi käyttää itsensä kehittämiseen.

Parisuhteen ihmeitä tekevällä voimalla sumutetaan ihmisiä silmään.

Suosittelen katsomaan saippuasarjoja ja syömään vaahtokarkkeja.

On ihanaa, kun ei tarvitse virua kaivon pohjalla ja voi kuunnella pyykkikoneen hurinaa, liikenteen melua Mannerheimintiellä, lähettää lasten isälle virtuaalisuukkoja Ystävänpäivänä Ellien kautta, mennä kohta nukkumaan ja herätä Helsinki-Iskelmän sulosointuihin.

Aamulla sitten hyppään ratikkaan, vietän torstaina lomapäivän, otan valokuvia penkkareista kertakäyttökameralla ja käyn ehkä shoppailemassa.

Yksineläjänä jokainen päivä on seikkailu ja elämys.
Mitään ei tarvitse suunnitella kellon tarkkuudella.

Voi ajatella tai sitten heittää aivot narikkaan. Niin kohta teenkin. Eipä silti. Ei minulla näiden juttujen perusteella aivoja olekaan. Onhan se jo monta kertaa todettu Ellien suulla.

 

[Sammakko]

Kunnioitan ja nostan hattua, kun haluat antaa lapsillesi sen 'oikean' perheen. Ymmärrän, miksi et oikeasti halua unohtaa sinulle sattuneita hyviä asioita. Sitä samaa et kuitenkaan saa koskaan takaisin. Olet jo tehnyt myönnytyksen lapsiesi takia. Lapsesi eivät koskaan tule kunnioittamaan sinun oikeata onneasi.

 

[Väärin!]

Lapset eivät ikinä tule kunnioittamaan ratkaisuasi, sinun piti varmaan sanoa.

 

[Tyhmä kysymys]

Sinä olet jo kerran (vai useamman?) eronnut lastesi isästä. Kai siihen oli joku syy? Eikä varmaan ihan vähäpätöinen, kun jo kerran perheesi ""hajotit"". Miten nyt tulet toimeen hänen kanssaan? Eikö ne samat asiat ole vieläkin olemassa, jotka teidät alunperinkin erotti? Ja jos ovat, olet kyllä marttyyrien kantaäiti, anteeksi nyt vain. Olet suhteessa, johon menit vain lastesi takia. Eikö yhtään saa itseään kunnioittaa? Ja vielä kysymys. Miten ihmeessä exäsi otti sinut takaisin? Ei kai vain noin vain mitään kyselemättä? Uskomaton nössö tossunalusmies, jos ottaa tuosta vain toisen jämät. Varsinkin kun tietää, että suret/rakastat/haluat tms. miesystävääsi. En kyllä voisi tuollaista miestä kunnioittaa ja mitä tulee parisuhteesta, jos toista ei voi kunnioittaa? Ei niin mitään. Tai vähintäänkin suuri sotku. Uskomatonta millaisia jotkut naiset ovat, muistat varmaan kiillotella sädekehääsi tasaisin väliajoin.

 

[Ap.]

Minä kunnioitan itseäni nyt enemmän kuin silloin kun asuin asumuseron aikana muualla. Meillä oli lasten yhteishuoltajuus. Kun olen lapseni maailmaan saattanut, niin minulla on velvollisuus hoitaa heidät aikuisiksi ja vasta sen jälkeen ajatella itseäni.

Vain kerran olen eronnut lasteni isästä.
Mieheni otti minut takaisin vaikka tiesi kaiken. Olen samaa mieltä siitä, että hän on nössö. Siksi se kunnioitus aikanaan loppuikin. Miehessä ei ole munaa, kuten nykyään sanotaan.

Kuitenkin olen ratkaisuni tehnyt, vaikka välillä onkin vaikeaa.
Ja kun katson lapsiani, tiedän että olen tehnyt oikein.

Kyllä minun aikani vielä tulee.
Näen usein unia miesystävästäni, jopa pari kertaa viikossakin. Eli unessa tapaan häntä todella usein.
Olen sen ajatellut niin että kun en häntä saanut en huoli ketään muutakaan. Lapseni tarvitsevat minua vielä muutaman vuoden ja sitten katson tilanteen uudelleen.
Tiedän että miesystävälläni on aina minulle paikka sydämessään, kuten myös minulla hänelle. Jos luoja suo niin vielä tapaamme. Välimatkaa meillä ei ole kuin 20 km.

 

[Voi pieksut]

Sanot palanneesi lastesi takia ja että he tarvitsevat sinua vielä. Olitko siis ajatellut hyljätä lapsesi erossa?

Lastesi takia sinun olisi pitänyt erota. Minkälaisen esimerkin parisuhteesta haluat heille jättää? Etkö halua heidän löytävän oikeaa rakkautta elämässään? Olet hyvää tarkoittava hölmö, joka saa paljon pahaa aikaan.

 

[Hä]

Mä en nyt alkuunkaan ymmärrä, miten muka jää enemmän aikaa, kun elämän miehen tilalla kotosalla pörrääkin ex-mies. Lapset kyllä vaistoaa, missä mennään.

Jos kyse on siitä, että ex-mies suostuu asumaan saman katon alla eikä sen kanssa matkustella, niin aika oudot perustelut. Ihan kuin sen elämän miehen kanssa ei voisi tehdä joitain kompromissejä.

 

[Ap.]

En minä hyljätä lapsiani aikonut mutta lopulta tilanne meni siihen pisteeseen, etten juurikaan enää nähnyt heitä. Jos olin miesystävälläni, en tietysti heitä nähnyt, mutta jos miesystävä oli minulla, lapseni eivät halunneet olla silloin paikalla.
Ymmärrän että jos jotain inhoaa, eikä voi sietää, on vaikea tilanne kaikille. Tilanne oli siis sietämätön.
Enkä halunnut että he koko murrosikänsä voivat huonosti. Meillä oli selviä kommunikaatiovaikeuksia asian suhteen. Emme nostaneet kissaa pöydälle kovin usein ja silloinkin kaikki itkettiin.

Voi hyvin kuvitella tilanteen työpaikalle. Jos siellä on epämiellyttävä työtoveri, on vaikeaa olla töissä jopa sitä 8 tuntia päivässä. Ja jos on epämiellyttävä ihminen jatkuvasti lapsen kotona, niin tilanne on vieläkin pahempi.

Minun tilanteeni lasten suhteen oli tosi vaikea.
Lisäaika tulee siitä kun on vain yksi koti.

 

[Elämäsi]

Oliko elämäsi mies epämiellyttävä ihminen?