Miten unohtaa vanha rakkaus?

[rakkaudesta rikki]

Tuntuu ettei mikään auta, aikaakin kulunut "jo" kaksi vuotta...ja yhä vain kaipaan.
Ajattelen häntä karkeasti arvioituna ehkä 80% hereilläoloajasta, alkaa jo puuduttaa.
Haluaisin niin kovasti vain unohtaa, tai sitten palata yhteen, mutta toinen vaihtoehto lienee aika utopistinen joten unohtaminen olisi järkevämpi vaihtoehto.
Mutta miten se käy? Miksi en kykene unohtamaan?
Onko mussa jotain vikaa? En jaksa enää......

 

["vieras"]

Miksi ette ole yhdessa? Ihmisilla on tapana muistella menneita parempina kuin ne olikaan, joten mieti tosissaan oliko se OIKEASTI niin ihanaa, vai rakenteletko vain pilvilinnoja mielessasi koska taman hetkinen elamasi ei ole sita mita haluaisit.

 

[rakkaudesta rikki]

[QUOTE="vieras";25989850]Miksi ette ole yhdessa? Ihmisilla on tapana muistella menneita parempina kuin ne olikaan, joten mieti tosissaan oliko se OIKEASTI niin ihanaa, vai rakenteletko vain pilvilinnoja mielessasi koska taman hetkinen elamasi ei ole sita mita haluaisit.[/QUOTE]

Emme ole yhdessä, koska hän ei halua. Ts emme ole mitenkään läheisissä väleissä, ei olla nähty kahteen vuoteen.
En mä oikeastaan muistele niitä vanhoja aikoja, vaan kaipaan sitä ihmistä. Menetin rakkauden lisäksi loistavan keskustelukumppanin joka jakaa kanssani pitkälti saman ajatusmaailman ja arvot.
On hän tehnyt p*skastikin, mutta ne muut asiat on sen verran (minulle) erityisiä että se kurjasti tehty asia ei paina vaakakupissa niin paljoa.
Tämänhetkinen elämä on onnellista ja ihanaa - kaikilta muilta osin, paitsi en pysty vain nauttimaan tästä, koska kaipaan tuota henkilöä.
Ääh.

 

[aiempi vieras]

No ota haneen yhteytta ja todennakoisesti huomaat ettei han todellisuudessa ole ainakaan enaa se miksi olet hanet kuvitellut. Todennakoisesti tehokkain tapa unohtaa ja saada juttu paatokseen mita ikina se on ollutkaan mutta ilmeisesti mietit etta 'miten olisi kaynyt jos..?'

 

[Semuel]

"Menetin rakkauden lisäksi loistavan keskustelukumppanin joka jakaa kanssani pitkälti saman ajatusmaailman ja arvot."
Vaikka ette voisikaan alkaa seurustelemaan, niin olisiko mahdoton ajatus yrittää rakentaa ystävyyttä hänen kanssaan? Mikäli teillä oli pitkälti samanlainen ajatusmaailma ja arvot, luulisi hänenkin tuntevan.

 

[rakkaudesta rikki]

No ota haneen yhteytta ja todennakoisesti huomaat ettei han todellisuudessa ole ainakaan enaa se miksi olet hanet kuvitellut. Todennakoisesti tehokkain tapa unohtaa ja saada juttu paatokseen mita ikina se on ollutkaan mutta ilmeisesti mietit etta 'miten olisi kaynyt jos..?'

Todennäköisesti ei olekaan. Tosin kyllä hänellä samat kiinnostuksenkohteet ja arvot pitkälti on, en ole siinä mielessä yhtä samanhenkistä ihmistä aiemmin enkä sen jälkeen tavannut, mutta toisaalta kun jumittaa vanhassa niin ei ole sillä tavalla "silmät auki" että huomaisi uusissa ihmisissä niitä puolia.
Yhteydessä olen henkilöön ollut, tosin en kasvotusten ja silloinkin puhuttiin muita juttuja (hän on lapseni isä), mutta tuo ei ainakaan auttanut.
Olen miettinyt, että tehokas tapa voisi olla tavata hänet kasvotusten ja nähdä omin silmin hänen "kylmyys" ja se, ettei häntä oikeasti kiinnosta.
Tuossa on vain se ongelma, etten uskalla edes ehdottaa enkä kyllä usko että hän suostuisikaan.
Jonkinlainen päätös tosiaan tarvisi saada.

 

[PinaColada]

Onneksi et ole kuitenkaan roikkuja eli et jatkuvasti koita soittaa, lähettele tekstareita ja sähköposteja kuten mun exä tekee vielä 3 vuotta eron jälkeen. En vastaa ever koska se vaan provosoi sitä lisää kun tiedän ihmisen luonteen, mut ei vaan ota onkeensa että se loppu kun se loppu. Ei vaan tunnu pääsevän irti. Kaikille se ei varmaan ole sit helppoa vielä vuosienkaan jälkeen vaikka pitäs mennä elämässä eteenpäin eikä jäädä menneeseen makaamaan vuosiksi.

 

[rakkaudesta rikki]

Onneksi et ole kuitenkaan roikkuja eli et jatkuvasti koita soittaa, lähettele tekstareita ja sähköposteja kuten mun exä tekee vielä 3 vuotta eron jälkeen. En vastaa ever koska se vaan provosoi sitä lisää kun tiedän ihmisen luonteen, mut ei vaan ota onkeensa että se loppu kun se loppu. Ei vaan tunnu pääsevän irti. Kaikille se ei varmaan ole sit helppoa vielä vuosienkaan jälkeen vaikka pitäs mennä elämässä eteenpäin eikä jäädä menneeseen makaamaan vuosiksi.

Juu, en mä ole ollut yhteydessä muuta kuin lasta koskevissa asioissa (eli ilmoittanut lapsen syntymästä jne). Välttelen viimeiseen asti roikkumista -tai siis sitä että ilmaisisin jotenkin roikkuvani henkisesti hänessä- ja sen roikkujakuvan pelossa en ole omista tunteista avautunut.
Tuohon viimeiseen lauseeseen: niinpä, kunpa se olisikin noin helppoa. Sitä päivää odotellessa, että olen päässyt elämässäni eteenpäin. Huokaus.
Kiitos teille ihanille että jaksatte edes vastata tähän, helpottavaa purkautua anonyymisti.

 

[mdgkd]

Ymmärsinkö oikein että hän ei edes ole lapsensa kanssa tekemisissä? Jos noin, niin sehän on täys paska koko jätkä! Sä olet luonut jonkun ihme illuusion päähäsi, muistat hänet täydellisenä mitä hän ei todellakaan ole. Se yksi jota ei saanut jää joitakin häiritsemään ja jos sen saisikin uudestaan niin aivan varmasti huomaisi että tuohan on ihan kusipää.

Hoe vaikka itsellesi peilin edessä joka päivä ettet enää välitä hänestä, alat sitten pian uskoa sen itsekin

 

[PinaColada]

Ymmärsinkö oikein että hän ei edes ole lapsensa kanssa tekemisissä? Jos noin, niin sehän on täys paska koko jätkä! Sä olet luonut jonkun ihme illuusion päähäsi, muistat hänet täydellisenä mitä hän ei todellakaan ole. Se yksi jota ei saanut jää joitakin häiritsemään ja jos sen saisikin uudestaan niin aivan varmasti huomaisi että tuohan on ihan kusipää.

Hoe vaikka itsellesi peilin edessä joka päivä ettet enää välitä hänestä, alat sitten pian uskoa sen itsekin

Vanhasta pääsee eroon kun tulee uusi rakkaus, mutta eihän sitä uutta ole niin helppo saada jos se menneisyys pelottelee taustalla

 

[rakkaudesta rikki]

Niin, onhan hän "paska jätkä", mutta tavallaan ymmärrän häntä ja en vaan kykene unohtamaan.
Aika auttaa, ja uusi rakkaus, mutta milloin?! Mä en jaksa enää.
Toisaalta tuo kaksi vuotta on pieni aika. Kiduttavaa se on silti.

 

[sumu veks]

käy juttelemassa jossain, kuulostaa jo aika erikoiselta homma. kun sulla kait on nyt sitten lapsikin, jonka pitäis täyttää ajatukset niin ettei sinne muuta juuri mahdu.

vai oletko kytkenyt rakkaudenhedelmänne ja isänsä yhdeksi paketiksi mielessäsi, ja aina kun näet lapsen, mietit hänen isäänsä? siitä kytköksestä voi halutessaan opetella poiskin. keskityt miettimään kuka lapsesi on, etkä siihen ketä hän muistuttaa.

kaikki tietää, että lapsi kärsii jos äiti vihaa isää. mutta kärsimystä tuokin tuottaa, että lapsi ei tule nähdyksi, kun päässä on sumua.