N
N-30
Vieras
Olen naimisissa aivan ihanan miehen kanssa, on huomaavainen, hellä rakastava yms. Lapsia meillä ei vielä ole, mutta suunitelmissa kyllä. Hänen kanssaan on kaikin puolin turvallista olla. Tunnen itseni hänen seurassaan niin rauhalliseksi, samanlaista rauhallisuutta ja tietynlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta en ole aikaisemmissa suhteissa ikinä kokenut. Yhdessä olemme olleet nyt 8 vuotta, joista 3 viimeisintä naimisissa. En ole koskaan mennyt ns. sekaisin miehestäni vaan juttumme kehittyi monen vuoden ystävyyden aikana.
Nyt kuitenkin kävi niin, että tapasin viime viikonloppuna työreissulla miehen. Vietimme samassa seurueessa koko viikonlopun, emme tahallisesti, vaan lähinnä pakosta (yhteisessä projektissa olemme). Tämä mies vei jalat altani sillä hetkellä kun hän minuun katsoi. Tunsin samantien jotain aivan käsittämätöntä välillämme ja tiedän että myös hän tunsi sen. En enää pystynyt ajattelemaan selkeästi, sydämeni hakkasi miljoonaa ja käteni tärisivät. Kun katsoin häntä en kuullut mitään mitä muut ympärillämme puhuivat, niin nauliintunut olin hänen ihaniin silmiinsä... En ole koskaan tuntenut tälläistä enkä ymmärrä mitä tämä on! Tottakai miehiä olen rakastanut ja olen ollut huumaantunut, mutta tämä oli jotain aivan sanoinkuvaamatonta. Tiedän että hänellä on sama tunne, sillä hän sanoi yhden lauseen minulle joka kaiken paljasti... Mitään välillämme ei tapahtunut, emmekä ole pitäneet ollenkaan yhteyttä, mutta nyt en vain saa häntä pois mielestäni! Ajattelen häntä jatkuvasti, kaipaan, unelmoin...
Vaikka tunnenkin häntä kohtaan näin voimakkaasti, haluan unohtaa hänet, sillä tiedän mikä kultakimpale minulla kotona on! Vinkkejä siis kaivataan, jos joku on ollut samanlaisessa tilanteessa, miten olette saaneet tälläisen tunteen katoamaan?
Nyt kuitenkin kävi niin, että tapasin viime viikonloppuna työreissulla miehen. Vietimme samassa seurueessa koko viikonlopun, emme tahallisesti, vaan lähinnä pakosta (yhteisessä projektissa olemme). Tämä mies vei jalat altani sillä hetkellä kun hän minuun katsoi. Tunsin samantien jotain aivan käsittämätöntä välillämme ja tiedän että myös hän tunsi sen. En enää pystynyt ajattelemaan selkeästi, sydämeni hakkasi miljoonaa ja käteni tärisivät. Kun katsoin häntä en kuullut mitään mitä muut ympärillämme puhuivat, niin nauliintunut olin hänen ihaniin silmiinsä... En ole koskaan tuntenut tälläistä enkä ymmärrä mitä tämä on! Tottakai miehiä olen rakastanut ja olen ollut huumaantunut, mutta tämä oli jotain aivan sanoinkuvaamatonta. Tiedän että hänellä on sama tunne, sillä hän sanoi yhden lauseen minulle joka kaiken paljasti... Mitään välillämme ei tapahtunut, emmekä ole pitäneet ollenkaan yhteyttä, mutta nyt en vain saa häntä pois mielestäni! Ajattelen häntä jatkuvasti, kaipaan, unelmoin...
Vaikka tunnenkin häntä kohtaan näin voimakkaasti, haluan unohtaa hänet, sillä tiedän mikä kultakimpale minulla kotona on! Vinkkejä siis kaivataan, jos joku on ollut samanlaisessa tilanteessa, miten olette saaneet tälläisen tunteen katoamaan?