No sattuipa sopiva ketju tähän iltaan. Tänä aamuna päätin,että nyt ei enää tuttia anneta meidän 1v 10 kk pojalle.Tutti oli tosi tärkeä.Imi aina kun sai sen käsiinsä.Haki sitä itse sängystä ja kiipesi pöydiltä ottamaan,ja sai isoveikatkin huijattua itkullansa antamaan sen piilosta.TÄmän viikon päätin,että saa sen vain kun on sängyssään.No alkoi kömpimään sänkyyn sitä imemään,vaikka hällä vielä korkealaitainen sänky. Sitten kun isoveikka tänään kiipesi kirjahyllyn ylimmältä hyllyltä antamaan tutin itkevän veikan suuhun,päätin suutuspäissäni,että nyt se loppui kokonaan.Mitään satuja en jaksanut tässä väsymyksessä keksiä.Sanoin vaan,että isot pojat ei ime tuttia.Isot pojat sahaa ja hakkaa nauloja,kuin Puuha Pete (hänellä nyt sängyssä Puuha Pete lakanat ja ulkona kulkee pieni vasara,nippu nauloja, ja pieni saha kädessä ja hakkaa niitä laudan pätkiin)
Päiväunille temppuiltiin 2 tuntia ja sitten nukahti vartiksi.Mun piti olla rauhottamassa vieressä,mutta loppujen lopuksi nukahti itsekseen,huudeltuaan ensin äitiä puolisen tuntia ihan taju parkissa (siis huom ei huutanut tuttia vaan äitiä )
Nyt yöunille vietyäni kysyi kerran tuttia,mutta sanoin,että nyt ei enää imetä tutteja meillä,vaan nyt on apina ja rätti unikavereina. Istuin vieressä sen aikaa,että alkoi mennä horteeseen.Sitten nousin pois ja sanoin,että nyt nukutaan,hyvää yötä.Katsotaan miten ensi yö sitten menee.
Mutta minäkin huomasin,että niiden 15 min päikkäreiden jälkeen poika oli paljon hyväntuulisempi kuin kertaakaan koko viikossa.Ei ollut sellaista pientä kitinää,niinkuin koko viikon on ollut sen antamattoman ja kielletyn tutin takia.Koko illankin oli kuin itse aurinkoinen.Äidin sydän tässä särkyy varmaan enemmän,kun toinen niin lutusena kysyy tuttia...
Tulipas romaani,mutta purkauduinpa