N
nikki pois
Vieras
Olen synnyttänyt 6 viikkoa sitten. Raskausaikoina mies on aina ollut hyvinkin haluton ja se on ollut minulle aika vaikea paikka. Itse olen aina ollut hyvinkin seksuaalinen tyyppi ja "aina valmis"...aina olen kuitenkin vähän kärsinyt miehen haluttomuudesta.
Tämä viimeisin raskaus sitten kuitenkin sai minultakin halut veks, tai tein sen ehkä ihan tietoisesti, etten niin kärsisi. Aloin siis ajatella seksiä epämiellyttävänä asiana ja koitin saada itseni haluttomaksi. Voi kuulostaa hullulta.
Nyt sitten raskaus on ohi ja sänkyhommat taas sujuu, mutta en ole oma itseni.
Mies ei ole oma itsensä hänkään, sillä on ihan kipeenä halusta ja eilenkin aikoi syödä minut...
Sanoin, ettei suostu raskausläskieni vuoksi kaikkiin asentoihin, josta mies vaan innostui ja kehui minua enemmän kuin viimeisen viiden vuoden aikana yhteensä...! Täytyy sanoa, etten ole noin kiihkeänä häntä varmaan ikinä nähnyt. Harmi vain, etten ole itse ihan "kohdillaan", tässä vois olla muutoin kovaakin menoa. Miten saan itseni taas omaksi itsekseni vai olenkohan tappanut itsessäni jotain lopullisesti...?
Vai johtuukohan miehen muutos siinä, että kun haluan vähemmän, en enää vonkaa, kuten aiemmin ja se on saanutkin sitten miehen haluamaan...?
Kannattaisko vain tyytyä tähän vai yrittää taas jotain muutosta?
Tämä viimeisin raskaus sitten kuitenkin sai minultakin halut veks, tai tein sen ehkä ihan tietoisesti, etten niin kärsisi. Aloin siis ajatella seksiä epämiellyttävänä asiana ja koitin saada itseni haluttomaksi. Voi kuulostaa hullulta.
Nyt sitten raskaus on ohi ja sänkyhommat taas sujuu, mutta en ole oma itseni.
Mies ei ole oma itsensä hänkään, sillä on ihan kipeenä halusta ja eilenkin aikoi syödä minut...
Vai johtuukohan miehen muutos siinä, että kun haluan vähemmän, en enää vonkaa, kuten aiemmin ja se on saanutkin sitten miehen haluamaan...?
Kannattaisko vain tyytyä tähän vai yrittää taas jotain muutosta?