O
ov
Vieras
vanhemmat ovat jo luopumassa hiljalleen elämästä, vaikka ovat vasta puolivälissä kuuttakymmentä?
Olin viime viikolla heidän kanssaan perinteisellä kesälomamatkalla ja kummatkin ottivat asian esille puheessaan, tyyliin, että "miten pitkään sitä enää tässä ollaan? Ikääkin alkaa olla ja ollaan molemmat jo vanhoja horiskoja ja voi kun vielä olisi aikaa olla lapsenlapsen kanssa jne.
Jotenkin vaikka vanhempani eivät aina ole niitä helpoimmasta päästä olevia persoonia, ovat he silti vanhempani.
En ole vieläkään perusteellisesti mielessäni käsitellyt aihetta vanhempi ja hänestä luopuminen. Vaan sitä aina vain elelee, että kyllähän heilläkin nyt tässä vielä on mukavasti elonpäiviä, vaikka ei sitä koskaan tiedä milloin ne loppuvat.
Pitäisi osata viedä prosessi mielessä loppuun asti niin, että hyväksyy vanhemmista luopumisen ja antaa heille tavallaan mielessään mahdollisuuden mennä "manan majoille".
Jotenkin olen jo hieman jännitynytkin ensi keväästä, kun toisella vanhemmistani on yksi rutiinitarkastus sairaalassa ja mietityttää, että entä jos siinä ei kuitenkaan kaikki menisikään hyvin? Vaan hän menehtyisi. Jotenkin ahdistava ajatus.
Tuo pelko liittyy myös siihen, että miehenikin on nähnyt unta juuri tuosta sairaalaan menevästä vanhemmastani ja hänen mielestään uni ei vaikuttanut ollenkaan hyvältä.
Olin viime viikolla heidän kanssaan perinteisellä kesälomamatkalla ja kummatkin ottivat asian esille puheessaan, tyyliin, että "miten pitkään sitä enää tässä ollaan? Ikääkin alkaa olla ja ollaan molemmat jo vanhoja horiskoja ja voi kun vielä olisi aikaa olla lapsenlapsen kanssa jne.
Jotenkin vaikka vanhempani eivät aina ole niitä helpoimmasta päästä olevia persoonia, ovat he silti vanhempani.
En ole vieläkään perusteellisesti mielessäni käsitellyt aihetta vanhempi ja hänestä luopuminen. Vaan sitä aina vain elelee, että kyllähän heilläkin nyt tässä vielä on mukavasti elonpäiviä, vaikka ei sitä koskaan tiedä milloin ne loppuvat.
Pitäisi osata viedä prosessi mielessä loppuun asti niin, että hyväksyy vanhemmista luopumisen ja antaa heille tavallaan mielessään mahdollisuuden mennä "manan majoille".
Jotenkin olen jo hieman jännitynytkin ensi keväästä, kun toisella vanhemmistani on yksi rutiinitarkastus sairaalassa ja mietityttää, että entä jos siinä ei kuitenkaan kaikki menisikään hyvin? Vaan hän menehtyisi. Jotenkin ahdistava ajatus.
Tuo pelko liittyy myös siihen, että miehenikin on nähnyt unta juuri tuosta sairaalaan menevästä vanhemmastani ja hänen mielestään uni ei vaikuttanut ollenkaan hyvältä.