Yksi pahimmista on se, kun muut neuvovat rentoutumaan ja lopettamaan yrittämästä. Meillä lapsettomuuden syy on siinä, ettei miehellä ole siittiöitä spermassa, joten yritys on loppunut, me jonotamme hoitoihin. Rentoutumisetkaan tässä ei auta. Enkä jaksa kuulla kuinka kumminkaima 10 vuoden yrityksen jälkeen tuli raskaaksi, kyllä niin voi käydä teillekin, ai ilman niitä siittiöitä vai :kieh:
Pahin on se, että kerrotaan kuinka onnellinen pitäisi olla kun voi tehdä mitä haluaa, ei ole lapsia rajoittamassa. Mutta kun mikään ei vie sitä tyhjyyden tunnetta, ei tätä surua mun sisältä. Lapsi, jote ei saa, on se mitä haluan, millään muulla ei tunnu olevan väliä. Enkä keksi lapsettomuudesta mitään positiivista, kun se kerta on tahatonta.
Tuo äläkä luule tietäväsi on hyvä. Yksi ystävä sanoi että tuli toisesta kierrosta raskaaksi, oli se rankkaa kun ei heti tärpännyt, kyllä hän ymmärtää miltä musta tuntuu. Tiedn että hänkin yritti lohduttaa mutta siinä kävi päinvastoin. :headwall:
Multa samat neuvot, eli halaa, kuuntele, ole läsnä. Mua auttaa myös kaikenlainen tekeminen, kun elämään tulee muuta puuhaa, on helpompi jaksaa tätä arkea ja odotuksen odottamista.