Eilen - vihdoin ja viimein - lähdin liikenteeseen tuolla uudella autolla. Mutta en kyllä ollut aika ajoin kovin tyytyväinen ajamiseen. Koen, että polkimet ovat kumman hennon tuntuiset - verrattuna entiseen autoon. Pihastakin kun eilen yritin lähteä, monta kertaa sain aloittaa alusta, kun auto ei vain tahtonut lähteä minnekään, kunnes sitten pääsin. Samoiten kun tulin eilen "töistä" kotia, niin kun pihalta tielle käänsin, niin tuntui, että heti piti vaihtaa ykköseltä kakkosvaihteelle. Se ei jotenkin mennyt pientäkään matkaa ykkösellä - ei toisella autolla tuollaista hätää ollut. Sitten piti liittyä vähän isommalle tielle, niin tietysti vilkku päälle ja ykköselle, odotusta että autot ovat menneet. Ja kun olin aikeissa lähteä, niin töks - auto sammahti niille sijoilleen ja eikun uudestaan käyntiin. Mietin, että huh huh - toivottavasti tuo ei tapahdu uudestaan ensi viikolla, kun pitää isolle tielle liittyä - siellä ei saisi kyllä noin käydä. Ei kyllä entinen auto tuolla lailla sammunut, se kyllä lähti ihan nätistii liikenteeseen.
Koen, että en ainakaan vielä mitään ajamisen nautintoa tuolla autolla koe, kun ohjauspolkimet koen ihan omituisiksi verrattuna entiseen autoon. Inhottaa, kun pitää lähteä tenavaa hoitoon kuskaamaan toiseen taajamaan ja kun en tykkää tuolla autolla ajamisesta - ainakaan vielä - yhtään.
Miehellekin valitin illalla asiasta, hän vain tokaisi, että hänestä auto on loistava - hän kyllä tykkää sillä ajamisesta. Ja kyllä niihin polkimiin äkkiä tottuu. Ajattelin vain, että jaahas - niin kai sitten, mutta olen kyllä vielä ihan eri mieltä asiasta.