Miten ton miehen saa mun kanssa naimisiin??

[Sandra]

Useaan kertaan oon asiasta sille tässä vuosien mittaan puhunut. Nyt ollaan siis oltu yli 6 vuotta yhdessä. Ei olla edes kihloissa. Lapsemme on 1,5 vuotta.

Olen hänelle puhunut ihan käytännöllisistä seikoista, esim. perinnönjako, että minä jäisin tyhjänpäälle kun hän kuolee, sillä asunto on hänen. Tai lapsemme perii tietysti hänet, mutta jos mieheni ja lapsemme kuolee yhdessä vaikka onnettomuudessa, niin mieheni vanhemmat perivät omaisuutemme, joka on kaikki mieheni nimissä. Suku vihaa minua ja heittävät taatusti mut pihalle pennittömänä.

Joskus kysyin, että tehdäänkö sitten testamentit, niin se taas oli hänen mielestään liioittelua..

Tietty haluaisin naimisiin ihan rakkaudenkin takia, mutta mua oikeesti huolettaa kun kaikki (asunto, auto, säästötili) on miehen nimissä (joo, tiedän, tyhmä oon) ja jos jotain oikeesti tapahtuu.. Kaikki on kuitenkin yhdessä hankittu.. Vai aikookohan se ryövätä mut..

Pitäiskö vaan oikein juhlallisesti kosia sitä, jotta se ei kehtaa kieltäytyä? Siis hommata sormukset ja kaikki. Mä vaan niin oon unelmoinut, että mua kosittaisiin =(

 

[Silmukka-]

En osaa vastata kuin omasta puolestani sillä itse en halua missään nimessä naimisiin enkä osaa sen kummemmin selittää että miksi.
Mutta auta armias jos mua ruvetaan painostamaan tai asiasta mainitaan jatkuvasti niin oikeen alkaa ahdistamaan.

Luulen että mulle avioliitto ei edusta mitään, ollaan oltu kauan erittäin onnellisesti avoliitossa. Toinen asia on ehkä että meillä on kaikki ns. elämän peruspilarit saavutettuna;lapset, oma koti, ammatit jne. ja ehkä haluan jotain säästää tulevaisuudelle. Ettei kaikkia ole nyt ja tässä ja sitten kyllästytään tylsään elämään.
Tai sitten pelkään niin avioeroa kun niitä ympärillä tapahtuu jatkuvasti.

Mutta käytännön asioiden kannalta naimisiin on järkevä mennä, ja musta olis aika ihana ajatus mennä vaikka kymmenen vuoden päästä naimisiin kun ollaan melkein 40v ja kierretään vaikka sitten maailma häämatkaksi.

Pitkä juttu tuli mutta ehkä jaksoit lukea.
Juttele miehellesi aina välillä avioliitosta, kaikkia kivoja juttuja sivulauseessa ei niin että toinen joutuu seinää vasten. Kyllä pikku hiljaa siitä lämpenee kuhan et tuputa etkä aseta uhkavaatimuksia.

 

[Miä]

Jos vaikka kosaset ite? Miä oon tehny niin 2 kertaa ja kummallakin kerralla suostuttiin =)

 

[hgm]

seurustelimme 5v ja sitten kihloihin, siitä 3v ja lapsemme syntyi..kasteen yhteydessä naimisiin, minun vihjauksistani jo piiitkään. Jotku miehet on nois asiois tosi saamattomia. KOSI VAAN JA jos kielteinen niin kissa pöydälle

 

[Triinu]

voih..sama tilanne oman miehen mielestä naimisiin meno on turhaa, koska hänestä kaikki asiat on hyvin ja tulemme hyvin toimeen vaikka emme naimisissa olekaan. Sinun tilanteessa tuskin on kyse mistään sitoutumiskammosta koska olette kuitenkin noin kauan jo yhdessä olleet..onko miehesi sanonut mitään syytä miksi ei haluaisi naimisiin? Ehkä hänkin ajattelee että teillä on asiat hvyin juuri noin kun ne ovat ja sen vuoksi häät olisi vain rahantuhlausta?

 

[ap]

En osaa vastata kuin omasta puolestani sillä itse en halua missään nimessä naimisiin enkä osaa sen kummemmin selittää että miksi.
Mutta auta armias jos mua ruvetaan painostamaan tai asiasta mainitaan jatkuvasti niin oikeen alkaa ahdistamaan.

Luulen että mulle avioliitto ei edusta mitään, ollaan oltu kauan erittäin onnellisesti avoliitossa. Toinen asia on ehkä että meillä on kaikki ns. elämän peruspilarit saavutettuna;lapset, oma koti, ammatit jne. ja ehkä haluan jotain säästää tulevaisuudelle. Ettei kaikkia ole nyt ja tässä ja sitten kyllästytään tylsään elämään.
Tai sitten pelkään niin avioeroa kun niitä ympärillä tapahtuu jatkuvasti.

Mutta käytännön asioiden kannalta naimisiin on järkevä mennä, ja musta olis aika ihana ajatus mennä vaikka kymmenen vuoden päästä naimisiin kun ollaan melkein 40v ja kierretään vaikka sitten maailma häämatkaksi.

Pitkä juttu tuli mutta ehkä jaksoit lukea.
Juttele miehellesi aina välillä avioliitosta, kaikkia kivoja juttuja sivulauseessa ei niin että toinen joutuu seinää vasten. Kyllä pikku hiljaa siitä lämpenee kuhan et tuputa etkä aseta uhkavaatimuksia.

Joo no ei oo mun tapani painostaa. Asiasta oon välillä nukkumaan mennessä ihan vaan kysässyt heittona, että koskas mennään. On niin masentavaa vaan kun joskus aikoinaan kun kerroin, että oon raskaana, niin mies sitten sanoi, että pitäähän meidän sitten kihloihin ja naimisiinkin mennä. Tarkoitti, että oltaisiin menty silloin. Ja olin itse, että joo mennään vaan. Siitä on nyt 2 vuotta kulunut ja edelleenkään asialle ei oo mitään tapahtunut.

Tää medän taloushässäkkä on vaan niin sekava, että jos ero tulee, niin mulla ei oo nyt mitään oikeutta mihinkään ja jos mies jostain kunnolla vetää herneen nenään, niin ei anna mulle mitään vaan vie kaiken mennessään. Mulla on kokoajan pelko persuksissa vaikka mitään konkreettista syytä ei nyt oo. Eihän sitä tiedä vaikka äijä löytää jonku toisen naisen..

 

[ap]

voih..sama tilanne oman miehen mielestä naimisiin meno on turhaa, koska hänestä kaikki asiat on hyvin ja tulemme hyvin toimeen vaikka emme naimisissa olekaan. Sinun tilanteessa tuskin on kyse mistään sitoutumiskammosta koska olette kuitenkin noin kauan jo yhdessä olleet..onko miehesi sanonut mitään syytä miksi ei haluaisi naimisiin? Ehkä hänkin ajattelee että teillä on asiat hvyin juuri noin kun ne ovat ja sen vuoksi häät olisi vain rahantuhlausta?

Välillä mies ei halua ees puhua koko asiasta, välillä heittää vitsinä jotain.. Oon myös sanonut hänelle, että mulla sopii vaikka maistraatti ja että kaksin salaa mennään ilman mitään kuluja...

Nytkin ollaan kesällä menossa kaksin matkalle "romanttiselle" kaupunkilomalle, ja taas pettymys on karvas jos mitään ei tapahdu..

 

[vieras]

Millaiset paperit lainoista ja asunnosta on tehty? Maksatko sä sitä asuntoa kuitenkin?

Entä jos ilmoitat miehelle, että tästä asunnonomistuksesta tehdään nyt sitten paperit, että sullekin kuuluu osa.

 

[ei kihloissa]

Kirjotteletko sä täällä juttuja mun suusta Meillä nimittäin melko sama tilanne, kihloista ollaan puhuttu, minä kerran jopa kysynyt kihloihin miestäni silloin kun odotin lasta, kun ei tuo itse sitä olis kuitenkaan tehnyt ja sain sitten kieltävän vastauksen!! Hirmu selittelyt tuli perään että rakastaa ja rakastaa, mutta mikä kiire on ja että hän haluaa hyvät sormukset eikä mitään rimpuloita ja että ne maksaa ja ovat kalliit.. No, minähän siinä odotin yhteistä lastamme ja meillä oli perhe, mutta tuntui että ukko ei halua sitoutua... Puhuttu on myös että nyt vappuna mentäisi kihloihin, mutta näinköhän mennään, ei olla käyty edes sormuksia kattomassa, eikä rahaa olla säästetty yhtään sormusten varalle. En minä niitä sormuksia niinkään, vaan haluan vaan sitoutua kunnolla!! Ja kun minun mielestä kihloihin meneminen on lupaus myös avioliitosta, eli en minä muuten kihloihin haluaisi jos en naimisiinkaan haluaisi. Mutta ei minun mielestä naimisiin menolla mikään kiire ole, kuhan vaan saisin edes lupauksen yhteisestä tulevaisuudesta... Tästä aiheesta ollaan puhuttu, tapeltu ja itketty ( eli minä olen puhunut ja itkenyt ) mies vaan mumisee eikä puhu kunnolla mitään, sanoo rakastavansa... Meilläkin on tarkoitus lähteä kadestaan kaupunki lomalle, ja uskompa että siltäkään reissulta on turha odottaa yhtään mitään. En jaksa enää edes puhua tästä aiheesta miehelleni, olen päättänyt itselleni että jos jouluun mennessä ei ole kihloja niin sitten katsellaan eri osotteita. En enää jaksa tälläistä seurustelu suhdetta joka ei etene yhtään minnekkään, eikä sitouduta...

 

[vieras]

Tai juttuja mun suusta=)Me ollaan tunnettu rakkaan avomieheni kanssa 10v ja seurusteltu vähän vähemmän n.9,5v,meillä on kohta 3v lapsi ja toinen tulossa...yhteinen asunto,auto jne jne muttei olla edes kihloissa!!!Ei ole kosittu,EI!Mä niin haluaisin naimisiin, mutta olen aina ajatellut,että mies kosii,joten en voi luopua siitäkin..(toinen on se,ettei miheni halua isoja häitä)
Tuntuu NIIN hullulta mennä kohta edes kihloihin,se on jotenkin menettänyt tässä vaiheessa jo merkityksensä!!Surullista.Mekin lähdetään tässä piakkoin lomalle ja osittain elättelen toivoa..Mies on kertonut syyksi sen, ettei tiedä haluaako kuulua kirkkoon..toisaalta ei siitä ole eroamassakaan...

 

[Riksis]

Me ollaan oltu yhdessä 9v4kk, kihloissa 9vuotta, lapsiakin jo 2 (7v ja 5v)..

 

[vieras]

Mulla on samantyyppinen tilanne sikäli, että ollaan kyllä kihloissa (asutaan vuokralla eikä mitään, siis mitään, yhteistä omaisuutta) ja meillä on alle vuoden vanha lapsi, mutta mutta... Naimisiin mies ei halua. Tai ehkä se on väärin sanottu: sanoo haluavansa kyllä, kun se "tulee ajankohtaiseksi". Mä vaan en tajua, että milloinkohan se semmoinen aika olisi, kun ei lapsi asiaa muuttanut suuntaan tai toiseen....
Kun olin raskaana, niin kännipäissään kerran puhui, että pitäisi mennä naimisiin. Voi vitsi kuinka onnellinen mä olinkaan, ja pyysin, että sanothan tuon vielä selvinpäin mulle sitten seuraavana päivänä. Eipä sanonut, ei. Leikki ettei muista koko asiaa, vaikka ei todellakaan niin humalassa ollut.

Kihloissaoloa tulee tänä vuonna täyteen 5 vuotta, ja minä "pakotin" miehen silloin kihloihin, eli ostin sormukset.

Rakentamista ollaan mietitty, mutta mä en haluaisi alkaa rakentaa, kun just nuo omistusjutut menevät niin vaikeiksi, kuolemantapauksia ajatellen. Täytyisi tehdä niin hyvät testamentit, jotka kattaisi kaikki mahdolliset asiat... Ois niin paljon helpompaa olla naimisissa, mutta kun ei, "ei se oo vielä ajankohtaista". Prkl, sanon minä.

Olen nyt sanonut, että yli viittä vuotta en ole kihloissa, eli otan sormuksen pois sitten. Erota en halua, mutta hemmettiäkö mulla se yksikään rinkula sitten on.

Mutta siis aikas sama tilanne, ja rassaa ihan todella.

 

[ap]

Meillä mies hoitaa asunnon velanmaksun. Eli mulla ei ole asunnonmaksun kanssa mitään tekemistä, mutta olen perheemme ruokalaskut ja bensat maksanut kuusi vuotta. Elikkä yhtä paljon ollaan tähän meidän asumiseen rahaa laitettu, minä vaan olen maksanut kaikki kuluvat ja miehen rahat ovat menneet "säästöön" kun on asuntoa maksanut.

Tuntuu jotenkin, että kaikki on vaan väliaikaista kun ei olla naimisissa, ja se surettaa. Naimisissa ollessa tuntuisi, että ollaan loppu elämämme yhdessä ja kaikki olisi yhteistä..

Inhottavinta just tollanen lupailu ja turhien toiveiden elättely. Mies sanoi sairaalassa synnytyksen jälkeisenä päivänä, että pitäiskö meidänkin "yhdistyä" kun lapsellekin tulee hänen sukunimi. Mut sekin jäi siihen.. =(

 

[vieras]

Meillä mies hoitaa asunnon velanmaksun. Eli mulla ei ole asunnonmaksun kanssa mitään tekemistä, mutta olen perheemme ruokalaskut ja bensat maksanut kuusi vuotta. Elikkä yhtä paljon ollaan tähän meidän asumiseen rahaa laitettu, minä vaan olen maksanut kaikki kuluvat ja miehen rahat ovat menneet "säästöön" kun on asuntoa maksanut.

Tuo on just se paha tilanne... Saisitko miehen kanssa tuosta puhuttua, että osa asunnosta kuuluisi sinullekin?
Käsittääkö hän sitä lainkaan, kuinka paskaan tilanteeseen saatat joutua esimerkiksi onnettomuuden sattuessa?

 

[ap]

Meillä mies hoitaa asunnon velanmaksun. Eli mulla ei ole asunnonmaksun kanssa mitään tekemistä, mutta olen perheemme ruokalaskut ja bensat maksanut kuusi vuotta. Elikkä yhtä paljon ollaan tähän meidän asumiseen rahaa laitettu, minä vaan olen maksanut kaikki kuluvat ja miehen rahat ovat menneet "säästöön" kun on asuntoa maksanut.

Tuo on just se paha tilanne... Saisitko miehen kanssa tuosta puhuttua, että osa asunnosta kuuluisi sinullekin?
Käsittääkö hän sitä lainkaan, kuinka paskaan tilanteeseen saatat joutua esimerkiksi onnettomuuden sattuessa?

Ei käsitä ei.. Ja ei anna mun edes kunnolla puhua siitä. Testamenttikaan ei ole muka ajankohtainen vaikka hänhän voi kuolla vaikka huomenna. Kerran väitti, että kyllä sen porukat antaa mun asua siinä kampässä jos käy jotenkin niin, että he sen perisivät. Varmaan antaa joo eikä mua kiinnostais yhtään asua sen vanhempien kämpässä. En tajua miksi pitää tehdä asiasta niin vaikea.

 

[Rakkaudesta naimisiin]

Kyl se pahalta tuntuis jos mies ei haluais naimisiin. Miettisin miks ei sillä riitä rakkautta mennä mun kanssa naimisiin. Varsinkin jos olis lapsi niin sitä odottais sellasta sitoutumista että mies ei pelkästään suostuis vaan itse haluais naimisiin.

 

[vieras]

Meillä mies hoitaa asunnon velanmaksun. Eli mulla ei ole asunnonmaksun kanssa mitään tekemistä, mutta olen perheemme ruokalaskut ja bensat maksanut kuusi vuotta. Elikkä yhtä paljon ollaan tähän meidän asumiseen rahaa laitettu, minä vaan olen maksanut kaikki kuluvat ja miehen rahat ovat menneet "säästöön" kun on asuntoa maksanut.

Tuo on just se paha tilanne... Saisitko miehen kanssa tuosta puhuttua, että osa asunnosta kuuluisi sinullekin?
Käsittääkö hän sitä lainkaan, kuinka paskaan tilanteeseen saatat joutua esimerkiksi onnettomuuden sattuessa?

Ei käsitä ei.. Ja ei anna mun edes kunnolla puhua siitä. Testamenttikaan ei ole muka ajankohtainen vaikka hänhän voi kuolla vaikka huomenna. Kerran väitti, että kyllä sen porukat antaa mun asua siinä kampässä jos käy jotenkin niin, että he sen perisivät. Varmaan antaa joo eikä mua kiinnostais yhtään asua sen vanhempien kämpässä. En tajua miksi pitää tehdä asiasta niin vaikea.

Tuo on just jännä, kun ei mene asia jakeluun.
Mikä ihme siinä voi olla niin h****tin hankalaa... En ymmärrä.

Meillä siis tilanne se, että avoliitto, vuokrakämppä ja lapsi. Tilanne on kuitenkin meillä mun puolelle kallellaan, koska mä omistan enemmän.
Tässä vaan alkaa olla kohta sellainen hetki käsillä, että mun täytyy sitten tehdä sellainen testamentti, missä isä rajataan pois lapsen minulta perimästä omaisuudesta (jos itse kuolen ensin ja lapsi jälkeeni, jolloin isä perisi). Tätä täytyy tarkkaan miettiä.

Joku voi tietysti kysyä, että mitäpä sen minun napaani kaivelee, kuka omaisuuteni saa jos itse kuolen ja lapsenikin kuolee. No, eipä se tietysti minua hetkautakaan, mutta olen mä niin k***pää, että ei mun omaisuuttakaan saa jos ei mun kanssa voi naimisiin mennä.

 

[Rötvis]

Voi kakkendaali, mä en ole ajatellut tuota asiaa ollenkaan siltä kantilta että se lapsikin voi kuolla samassa rytäkässä isänsä kanssa niin mulle ei tosiaan sitten jäisi mitään!
Itse en edes halua naimisiin, mies sitä puolihuolimattomasti tuossa joskus ehdotteli.

Eikä meillä sinänsä kyllä vielä mitään miehen autoa suurempaa omaisuuttakaan ole mutta kaikki kodin tarvikkeet kuitenkin, kuka ne muuten perisi vuokrakämpässä kun asutaan?

Mä olen ehdotellut sitä testamenttia siinä mielessä että mä kun olen kotiäiti niin olisi hienoa jos kuoleman varalta olisi edes joku pikku summa alkuun pääsyksi.
Mies käy töissä joten sen rahatilannetta ei mun kuolema hetkauttaisi millään lailla joten se ei ymmärrä asiaa ollenkaan.

 

[ap]

Voi kakkendaali, mä en ole ajatellut tuota asiaa ollenkaan siltä kantilta että se lapsikin voi kuolla samassa rytäkässä isänsä kanssa niin mulle ei tosiaan sitten jäisi mitään!
Itse en edes halua naimisiin, mies sitä puolihuolimattomasti tuossa joskus ehdotteli.

Eikä meillä sinänsä kyllä vielä mitään miehen autoa suurempaa omaisuuttakaan ole mutta kaikki kodin tarvikkeet kuitenkin, kuka ne muuten perisi vuokrakämpässä kun asutaan?

Mä olen ehdotellut sitä testamenttia siinä mielessä että mä kun olen kotiäiti niin olisi hienoa jos kuoleman varalta olisi edes joku pikku summa alkuun pääsyksi.
Mies käy töissä joten sen rahatilannetta ei mun kuolema hetkauttaisi millään lailla joten se ei ymmärrä asiaa ollenkaan.

Eikös se menisi niin, että jos mies kuolee ja lapsi myös eikä ole vaimoa, niin miehen omaisuus menee lähisukulaiselle eli vanhemmille tai sisaruksille jos vanhemmat kuolleet. Jos on yhdessä hankittua irtaimistoa, niin siitä en tiedä. Saisitko ite sit puolet ja miehen perilliset puolet?

 

[UuTeEnNoUsUUn]

varaa kirkko ym. ja sitten kosit miestä ja sanot että päivä on se ja se kirkko varattu ym. Peru jos kehtaat

 

[vieras]

varaa kirkko ym. ja sitten kosit miestä ja sanot että päivä on se ja se kirkko varattu ym. Peru jos kehtaat

Niinpä... meillä se toimisi, en usko että peruisi juttua, ei pokka siihen riittäisi.
Mutta musta tuntuisi kai sitten ikuisesti, että olisin "pakottanut" miehen naimisiin kanssani... Jäisin ehkä hiukan miettimään että rakastaakohan se mua oikeasti tosi paljon, vai eikö vaan parempaa tekemistä sille päivälle keksinyt...