Miten toivoisitte miehen uuden kuppanin suhtautuvan sinuun ja lapsiisi yms..Tapailen miestä, jolla on kaksi lasta..

["Nippe"]

Olen tapaillut miestä, jolla on ennestään kaksi lasta. Minulla ei ole lapsia ja olen 10v miestä nuorempi.
Miehen lapsia en ole vielä kertaakaan varsinaisesti tavannut muutoin, kun ohimennen.
En usko, että lapset itsessään olisivat ikinä mulle mikään ongelma. Pidän lapsista kovasti.
Mä kuitenkin toivoisin, että mäkin saisin jonkun paikan perheessä ja mulla olisi joku rooli lasten elämässä. Muutoinkin, kuin isän uutena puolisona. Lapsilla on varmasti hyvä äiti, enkä miksikään pikkuäidiksi ole alkamassa. Mä kuitenkin jollain tapaa haluan olla osa myös niiden lasten elämää ja kokisin yhteiselon niin luontevimpana. Nämä lapset siis asuvat vuoroviikoin äidillä ja isällä.
Miten paljon teidän mielestänne lasten isän uudella kumppanilla on oikeus "sekaantua" lastenne elämään?
Miten toivoisitte, että sinuun suhtaudutaan? Olisiko parempi pysyä poissa ja piilossa, vai reilusti esittäytyä ja olla luontevasti mukana?

En ole itse synnyttänyt, mutta mä ajattelen synnytyksen ja raskausajan olevan sellainen asia, koka on parisuhteessa jotain todella ainutlaatuista. Mua myös häiritsee se, että mies on kokenut jotain niin upeaa toisen naisen kanssa. Mä en todennäköisesti ikinä voi tehdä mitään niin ainutlaatuista miehelleni ja mua vaivaa se, että joku toinen nainen on ikuisesti ykkönen ainakin yhdessä asiassa.
Se, että exä pyörii kuvioissa lasten takia mukana, on sinänsä ihan jees.
Toisaalta mies on rakastanut joskus toista naista niin paljon, että on tehnyt kaksi lasta tämän kanssa. .

Vaikea asia.. En oikein osaa nyt koota ajatuksiani.

 

["vieras"]

Uusi kuppani? Toivottavasti ei ainakaan lapsiin tartu!!!

 

["Nippe"]

Kumppanin siis heh..

 

[Koyote]

Mä voisin sanoa tohon sen verran että etene TOSI varovasti asian kanssa. Toi sun haluamas "rooli lasten elämässä" muotoutuu kyllä aikanaan, ei kannata etukäteen ottaa siitä paineita. Sitten jos muutat yhteen miehen ja lasten kanssa niin arki tekee tehtävänsä ja sulla on lapsiin määräysvaltaa teidän kotona, mutta ei sitten juuri muuten. Lasten äiti ryhtyy varmasti puolustus kannalle jos tuntee pientäkään varpaille astumista. Niin kauan kun et asu samassa osoitteessa miehen kanssa, ei sulla mun mielestä ole mitään muuta roolia kuin isin tyttö/naisystävä, ja sen myötä olet lapsille kaveri ja tuttava kuten muutkin heidän vanhiempiensa elämässä mukana olevat aikuiset.

 

[Tapiontytär]

Särähtää tuo, miten ajattelet että lasten äiti olisi jossain asiassa ykkönen, että se vaivaa sua. Kasvun paikka, joko hyväksyt sen tai sitten voi olla parempi että vielä mietit, oletko sittenkään valmis uusperheeseen.

Sun rooli voi olla vain sitä, että olet yksi luotettava ja turvallinen aikuinen lisää lasten elämässä. Mun miehen lapset tietää, että välitän ja olen tukemassa heitä.
Heidän äitinsä kanssa olen reilun kuuden vuoden aikana puhunut kerran, ihan kohteliaisuussyistä,pojan konfirmaatiotilaisuudessa yli vuosi sitten.
Muutoin äiti ei edes tervehdi minua jos kävelen kadulla vastaan.
Luulen kuitenkin, tai haluan luulla, että hänkin tietää mun välittävän heidän lapsistaan. En tuppaudu, koska hän ei sitä halua, mutta kun lapset ovat meillä, niin meillä noudatetaan meidän sääntöjä jotka poikkeavat heidän kotinsa säännöistä eikä koskaan ole siitä asiasta valittanut.

En ole koskaan ollut lasten äidin takia mustasukkainen, tai pahoillani että hän ja mieheni ovat saaneet kaksi lasta yhdessä. Sehän olisi vain oman haudan kaivamista.
Tosin, minullakin on menneisyyteni, nimittäin omastakin takaa on lapset edellisestä liitosta.
Nykyisin meillä nykyisen puolison kanssa on myös kaksi yhteisestikin alkuun saatettua lasta.

 

["vieras"]

Miten vakava suhteenne on? Siis kauanko esim. olette tapailleet? Onko ollut puhetta yhteen muuttamisesta? Mielestäni siinä vaiheessa, kun lapset ovat myös sinun kodissasi, sinulla kuuluukin olla jonkinlainen rooli perheen toisena aikuisena. Varsinkin kun lapset isällä puolet ajasta. Niin kauan, kun näet lapsia vain satunnaisesti, roolisi on tietenkin aika erilaine, kun ette jaa arkea.

Mitä tuohon, että on kokenut synnytykset ym. toisen kanssa, tulee, niin voin kertoa, että lapsen syntymä on aina ihmeellinen asia, ja kaikki tuntemani miehet ovat sanoneet, ettei sillä ole ollut merkitystä, onko ollut ensimmäinen vai kolmas lapsi. Ymmärrän kyllä ristiriitaiset tunteesi.

 

["Rohmu"]

Sun ei tarvitse vastata tähän, mutta mieti mieti mieti.. MIKSI sinä olet ottamassa itsellesi perheellisen miehen? Miksi sinä olet kiinnostunut tästä miehestä?
Harva meistä haluaa oikeasti kumppania, jolla on lapsia jonkun toisen kanssa. Sä olet oletettavasti myös alle kolmekymppinen? Tällainen kuva mulle jäi.
Muista, että sä et ole nyt astumassa mihinkään pullantuoksuiseen perheeseen äidiksi. Sä olet isän uusi muija ja sun tie tulee olemaan aika vaikea. Haluatko siihen? Oletko valmis siihen? Onko tämä mies nyt sitten todellakin jotain niin ihanaa, uskomatonta ja korvaamatonta, että olet valmis jakamaan loppuelämäsi hänen kanssaan?

Ja siis ei tarvi vastata mulle näihin kysymyksiin. Kuhan mietit itse.

 

[mn]

Voimia! Itse eronneena ja äitinä en suuria exän uudelta naiselta toivonut, vain sen, että hän hyväksyy lapset ja on aikuisena lasten tukena ja turvana, kasvattajahan hän tavallaan pidemmässä suhteessa myös on.

Ensiarvoisen tärkeää on, ettei exiä, nykyisiä, tai ylipäätään ihmisiä hakuta lapsille tai lasten kuullen, vaikka kuinka ärsyttäisi.

Sinuna en tuntisi mustasukkaisuutta, vaikka miehelläsi onkin exän kanssa lapset ja yhteisiä kokemuksia.
Itse en ainakaa exää kaipaa, kun on kerran erottu niin se on siinä, eikä minua hänen nykyinen elämänsä kiinnosta, kunhan vain lapsilla on asiat hyvin. En koe myöskään odotusajan/synnytyksen jättäneen mitään ikuista tunnesidettä exään, sekin on jo elettyä elämää. Nauti mahdollisuudesta yhteiseen, kahdenkeskiseen aikaan miehen kanssa, lasten vanhempina se yhteisen ajan puute ajaakin usein vanhemmat erilleen.
Pakolliset lasten asiat pyrin hoitamaan puhelimitse tai taxt-viestein/säpolla, tavata ei montaakaan kertaa ole tarvinnut, ja haluan kunnioittaa hänen elämäänsä nykyisen puolisonsa kanssa häiritsemättä turhia.

 

["jeppis"]

Toivoisin, että olisin kuullut sinusta jo ennen kuin lapset ovat sinut tavanneet, jotta osaan varautua lasten tulevaan elämänmuutokseen. Kun yhteenmuuttaminen tulee ajankohtaiseksi, haluaisin että mies esittelee meidät jossain luontevassa tilanteessa (kertoen etukäteen, että tulen tapaamaan sinut), esim. kun haen lapset isältään. Siinä tilanteessa ei tarvitse mitään syvällistä alkaa höpöttämään, kiva vaan nähdä lasten elämään tullut uusi aikuinen ja saaa vähän ensivaikutelmaa, vaihtaa muutama lause jne. Jos olette vasta tapailun asteella, osuutesi lasten arjesta on vielä aika pieni, joten ehkä tässä vaiheessa voitkin olla vielä vähän sivuroolissa "isin kaverina". Kun olette muuttaneet yhteen, voidaan puhua jo perheestä ja siinä mielestäni sinullakin on oikeus omaan paikkaan. Toivoisin, että et lahjo, hössötä, kilpaile, vaan olet oma itsesi. Aluksi mielestäni on itsestäänselvää, että toimit biologisten vanhempien asettamien sääntöjen mukaan. Eli et voi tehdä muutoksia kasvatuslinjoihin tai sääntöihin joihin lapset ovat tottuneet. Mutta luonnollisesti saat komentaa ja olla oikea aikuinen lasten elämässä. Toivottavasti komentamisen lisäksi haluat myös tehdä kivoja asioita lasten kanssa.

Aluksi kannattaa tunnustella kepillä jäätä, lasten suhteen siis. Pidä mieli ja syli avoinna, mutta älä luovuta jos lapset eivät heti/pitkään aikaan tule siihen syliin. Sinun ja lasten suhteen pitää antaa kehittyä rauhassa. Laske mielessäsi vaikka 9kk:n "raskausaika" ja siihen päälle puolen vuoden tutustuminen , niin voit alkaa odottaa jotain oikeata suhdetta sinun ja lasten välillä.

Niin ja älä pysy piilossa, sinähän olet miehen valittu ja hän haluaa suhteen sinun kanssasi. Älä pyytele anteeksi olemassaoloasi tai alan pitää sinua omituisena ankä ole varma tarkoitusperistäsi. Ole reippaasti oma itsesi. Jos erosta on riittävästi aikaa ja sen syyt on oikeasti käsitelty loppuun, niin voitte miehen kanssa aloittaa puhtaalta pöydältä. Jos entisten puolisoiden välillä on mustasukkaisuutta ja käsittelemättömiä tunteita niin tietty kannattaa olla varovaisempi ja ehkä harkita uudestaan koko suhdetta.

Kun puhut ensimmäisiä kertoja kanssani, älä puhu paljoa lapsista. Ne ovat minun lapsiani ja olen heistä mustasukkainen koska en tunne sinua. Etkä sinä tunne vielä lapsiani. Puhutaan muista asioista ja toivottavasti tullaan toimeen

Oho, tulipa pitkä

 

["Nippe"]

Minä en ole tapaillut miestä vielä kovin kauaa. Olemme paljon jutelleet ja keskustelleet. Lähinnä nyt on ensin kysymys siitä, alanko seurustella ihan vakavissani ja tosissani miehen kanssa.
Mies on ehdottanut, että tapaisin lapset ihan kunnolla ja tehtäisiin esim. viikonloppuna porukalla jotakin. En oikein osaa nyt selittää, mitä ajan takaa. Tottakai haluan tavata lapset ja olisi ihanaa mennä viikonloppuna porukalla kylpylään uimaan ja vuokrata leffa, kuten mies ehdotti.
Kyseessä on kuitenkin kaksi pientä viatonta lasta ja mä jotenkin pelkään sitäkin, että jos ensin tapailen lapsia tiiviisti ja sitten yhtäkkiä katoankin heidän elämästään..vaikuttaako se lapsiin jotenkin.
Mä olen tosi varovainen näiden lasten suhteen, koska en oikeasti millään tavalla halua heidän elämään aiheuttaa mitään kuoppia.
Mä olen tosi ihmisläheinen ja mä uskon, että tulen tosi hyvin toimeen lasten kanssa. Lasten takia mä haluankin olla erityisen varma kaikesta, ennekuin alan ihan vakavissani olemaan heidän isänsä kanssa. Mä olen tätä paljon miettinyt ja musta nyt tuntuu siltä, että olen valmis tähän kaikkeen. Kyllä heidän isänsä merkkaa mulle niin paljon, että ihan vakavissani olen valmis yrittämään.

Mua jännittää vaan liikaa tuo lasten äiti. En ole koskaan tavannut edes häntä. En oikein tiedä, millainen hän on. Hän voi olla mukava ihminen, joka suhtautuu muhun todella neutraalisti. Toisaalta mä voin olla hänen mielestään myös pahimmillaan joku pikkuhuora, joka pilaa lastensa elämän.

Kuten sanoin, en oikein osaa kirjoittaa ajatuksiani..

 

["vieras"]

Olen ollut sinun tilanteessasi. Meillä tosin ikäeroa vain 5 vuotta. Itsekin ajattelin, ettei haittaa, vaikka toisella on lapsia, koska olen aina lapsista pitänyt, jopa keskimäärin enemmän kuin tuntemani ihmiset noin yleensä. Toivoin myös, että olisimme voineet elää miehen exän kanssa sovussa, mutta toiveeni ei toteutunut. Kun muutimme yhteen, alkoi helvetti. Mieheni exä ei mitenkään hyväksynyt minua (elätteli kai toiveita saada mies takaisin).

Tässäkin ketjussa tosin jo yksi äiti ainakin kertoi, että ei haikaile exänsä perään ja ovat pystyneet hoitamaan asiallisesti lapsiin liittyvät jutut. Ehkä teidänkin tapauksessanne on näin. Mutta kannattaa varautua kaikkeen.

 

["hmmm"]

[QUOTE="Nippe";27347352]Toisaalta mä voin olla hänen mielestään myös pahimmillaan joku pikkuhuora, joka pilaa lastensa elämän. [/QUOTE]

Siis oletko ns. toinen nainen vai onko mies jo eronnut entisestään?

Minkäikäisiä lapset ovat?

 

["Nisu"]

Mun lapseni isän uusi kumppani on minusta ihan hyvä tyyppi. Hänellä ja lapsellani on jopa yhteinen harrastus, jossa he kahdestaan käyvät. Lapsi pitää isänsä uudesta kumppanista ja hyvä niin. En näe mitään ongelmia. Hän saa ostaa mun lapselle vaatteita ja hakea hänet päiväkodista.
Kunhan ei äidiksi ala. Äitipuoli saa olla.
Mä olen lapseni äiti ja lapselleni selvästi ainut ja rakkain äiti. Kaikki on hyvin.

Oli tärkeää, että suhteen alussa exäni uusi kumppani tuli esittelemään itsensä minulle.

 

["vieras"]

Jos teidän suhde on vakava, niin ilman muuta kannattaa teidän yhdessä elää luontevaa elämää, johon kuulutte koko porukka, sinä, mies ja lapset aina kun ovat isällään.

Ja kyllä vaikka olisi kokenut jo kahden lapsen odotukset ja synnytykset, niin joka lapsen odotus ja synnytys on uusi ihmeellinen uskomaton juttu. Ei se fiilis haalistu, usko pois!

 

["Nippe"]

[QUOTE="hmmm";27347371]Siis oletko ns. toinen nainen vai onko mies jo eronnut entisestään?

Minkäikäisiä lapset ovat?[/QUOTE]

Mies on jo eronnut ja eroasiat on selvitetty. Lapset ovat päiväkoti-ikäisiä.

 

[Päivän kysymys]

Tästä ketjusta tuli mieleen kysyä muilta äideiltä, että kun exänne elämään tulee uusi nainen, niin eikö teille ole tärkeää tavata tämä ihminen? Olen seurustellut kohta puolisen vuotta erään miehen kanssa ja olen tavannut hänen aika pienen lapsensauseita kertoja ja viettänyt lapsen kanssa aikaa. Hän ei ole vielä tavannut minun lastani, koska erosin lapseni isästä virallisesti vasta pari kk sitten eikä oma lapseni mielestäni ole siihen vielä kypsä.

Olen muutaman kerran kysynyt uudelta mieheltäni, haluaisiko hänen exänsä tavata minut. Ei kuulemma halua. Mitään mustasukkaisuutta tms ei asiaan liity ja ovat eronneet jo 2 vuotta sitten, hyvissä väleissä ovat. Itse ainakin haluan aikanani tavata ihmisen, jonka kanssa oma lapseni aikaa viettää (siis oman exäni uuden kumppanin).

Mites muut, onko ajatukseni jotenkin outo...? En siis halua mitenkään tuppautua, mutta olisin valmis pikaisesti tapaamaan ja tervehtimään.

 

[DaLin]

Oletko itse mustasukkainen? Pystytkö sinä hyväksymään asian, että miehellä on ollut nainen, jonka kanssa on hänellä on kaksi lasta? Miehellä on ollut tod.näk. vakava suhde naiseen, jonka kanssa hän on kuherrellut ja perustanut perheen? Oletko sinut tämän kanssa?
Vertaatko itseäsi lasten äitiin?

 

["vieras"]

Tästä ketjusta tuli mieleen kysyä muilta äideiltä, että kun exänne elämään tulee uusi nainen, niin eikö teille ole tärkeää tavata tämä ihminen? Olen seurustellut kohta puolisen vuotta erään miehen kanssa ja olen tavannut hänen aika pienen lapsensauseita kertoja ja viettänyt lapsen kanssa aikaa. Hän ei ole vielä tavannut minun lastani, koska erosin lapseni isästä virallisesti vasta pari kk sitten eikä oma lapseni mielestäni ole siihen vielä kypsä.

Olen muutaman kerran kysynyt uudelta mieheltäni, haluaisiko hänen exänsä tavata minut. Ei kuulemma halua. Mitään mustasukkaisuutta tms ei asiaan liity ja ovat eronneet jo 2 vuotta sitten, hyvissä väleissä ovat. Itse ainakin haluan aikanani tavata ihmisen, jonka kanssa oma lapseni aikaa viettää (siis oman exäni uuden kumppanin).

Mites muut, onko ajatukseni jotenkin outo...? En siis halua mitenkään tuppautua, mutta olisin valmis pikaisesti tapaamaan ja tervehtimään.

Mielestäni ajatuksesi ei ole outo. Mutta kaikki riippuu ihmisistä, olosuhteista, joissa erottu, esim. onko tullut jätetyksi vai jättänyt itse. Minä en halunnut tavata mieheni exää, koska tämä ihminen teki kaikkensa erottaakseen meidät. Hänkään ei halunnut tavata minua. jos vanhemmat kuitenkin pystyvät olemaan sovussa erosta huolimatta, olisi ehkä lapsellekin kiva nähdä, että äiti ja isän uusi kumppani tulevat toimeen.

 

["Nippe"]

Kyllä mä olen mustasukkainen jollain tapaa, mutta mä luulen, että tämä mustasukkaisuus on ihan luonnollista. Ei mitenkään liiallista ja menee varmasti ohi aikanaan.

 

["Nippe"]

Kyllä mä olen valmis tapaamaan lasten äidin, mutta se tilanne jännittää mua ihan älyttömästi. Haluan ajatella lasten äidistä hyvää ja uskoa, että hän on varmasti hyvä tyyppi.
Oletan, että mies haluaa myös esitellä mut exälleen ja jos ei halua, niin mietin kyllä miksi ei.
Jos ex ei halua mua tavata, niin ok.

 

[....]

Ainakin sun tulee tietää rehellinen syy siihen, miksi he erosivat. Monen mielestä tämä ei kuulu sulle, mutta kyllä se kuuluu. On ihan eri asia, jos ovat eronneet yhteistuumin, koska homma ei toiminut, kuin se että nainen jätti ja mies olisi halunnut jatkaa.

 

["vieras"]

No jos ajatusleikkinä ajattelisin että eroaisin miehestäni ja tapaisin uuden, ja siis tositarkoituksella, niin kyllä mä varmaan miehelle sanoisin että en etsi lapselleni uutta isää, koska sellainen hänellä jo on. Mutta jos yhteen esim. muutetaan ja yhdessä ollaan niin ei aleta erittelemään sun ja mun lapsia, vaan molemmat toimii lapsille yhdenvertaisina "huoltajina", jos saman katon alla asutaan. Eli toki haluaisin että mies olisi kiinnostunut lapsestani ja haluaisi tähän tutustua, ja pitemmällä tähtäimellä myös lapsen isään, jotta vuoronvaihdot ja tapaamiset ym. sujuisi mahd. mutkattomasti ja kaikki tietää lapsen asiat ja ottaa niistä vastuuta.

 

[astrolabe]

Olen itse se uusi puoliso. Exä on minulle ihminen siinä missä muutkin ja lasten osalta sukelsin arkeen täipesuineen ja läksyissä auttamisineen. Ei me kai koskaan tarkkaan keskusteltu ees asiasta, molemmilla lapsia ja nyt yhtä perhettä, sama vastuu ja ilo kaikista.

 

["moi"]

Mun exällä on tyttöystävä joka on nyt viimeinkin kuulemma tavannut myös meidän lapset. Oon itse päässyt jo kauan sitten yli miehestäni, jo kauan ennen eroakin. Vaikka mun lapset on mulle kuinka aarteita ja on ollut ihanaa saada ne, en todellakaan muistele ikinä mitään kultaisia muistoja musta ja exästäni odotusajoilta (enkä muiltakaan ajoilta) Synnytyksetkin oli ihan yhtä helvettiä. Älä tollasesta stressaa.

En ole exän tyttöystävää vielä tavannut, eikä sitä olla mulle ehdotettukaan. Aika perus-hissukka mun käsityksen mukaan. Uskoisin, että jossain vaiheessa tulee tilanne jossa nähdään, enkä aio ystäväksi alkaa, mutta varmasti tulee juteltua ja oltua kohtelias. Mua ei tilanne edes jännitä yhtään, en tiedä kumpaa tälläsessä tilanteessa yleensä jännittää enemmän.

Vaadin nykyiseltä tyttöystävältää samanlaista käytöstä mun lapsia kohtaan kuin kaikilta muiltakin. Tarkoittaa käytännössä sitä, että jos jotain vääryyksiä kuulisin niin ottaisin asian saman tien esille ja kävisin tiukkaa keskustelua jatkosta. Luotan kyllä mun exän harkintakykyyn tässä asiassa, enkä koe tarvetta "valvoa" ketään. Lapsilta oon kyllä kysynyt onko se tyttö kiva ja kuulemma on. En usko että on mitään "äidinroolia" ottamassakaan, kun kesti monta kk ennen kuin edes näki lapsia, on varmaan sitten ollut niin jännittävääkin. Itse taas halusin näyttää lapseni jo melko pian nykyiselle miehelle.

Toivon oikeasti että pääsisit yli mustasukkaisuudesta, en itse ainakaan haluaisi kenenkään edes kuvittelevan enää mitään hempeää mun ja mun exän välille. Eiköhän sekin oo musta jo yli päässyt ajat sitten ja uuden suhteensa huumassa. Mun mielestä sillä ei oo niin hitonmoista merkitystä mistä ero johtui ja kuka jätti. Se on mennyttä ja kai ihmiset yleensä osaa pitää sen verran taukoa että on oikeasti valmis uuteen suhteeseen. Et kai itsekään enää kaipaa exiäsi jotka on sut jättäneet (jos sellasia siis on).

 

[....]

Jos miehellä ja exällä ei ole tulehtuneet välit, niin haluaisin että voitaisiin sen naisen kanssa olla ihan tuttuja. Ei tietenkään ystäviä, mutta mielellään ihmisiä jotka vois kommunikoida hyvin ja helposti.
Kun ne lapset ovat kuitenkin osa perhettä, ja sitä kautta exäkin joku joka vain tulee pysymään mukana.

Jos exä on joku noita-akka, niin sitten en itse kyllä osais olla mukava hänelle. Varmaan tulis kynnet herkästi esille jos sellaisen kanssa joutuis kasvotuksen, etenkään jossain kinatilanteessa.