Miten toimitte hätätilanteessa jos oma lapsesi kyseessä?

[Peppari]

Osaan toimia, paniikki iskee vasta jälkikäteen.

 

[Oliivipuu]

poika oli 3viikkonen kun vetäs maitoa niin ahnaasti että meni kurkunpään läppä tieukkaan kiinni.hätääntyi siitä ite ja sit luultiin ettei hengitä.
minä sitten paniikissa snaoin exälle että "soita sun äitilles" kunnes tajusin että eiku ambulanssi!
no ambulanssi tuli todellisuudessa alle 5minuutissa,ja musta se tuntu ikuisuudelta.
poika vaan tuijotti eteensä velttona.oli hetken aikaa niin ettei saanut happea mutta hengitti lopulta jotenkin niin etten huomaanut sitä(rintäkehä ei liikkunut,eiku kuulunut hengitystä vaikka pistin korvan nenäneteen)
loppujen lopuksi ei ollut mitään hätää,ensihoitajat tuli ja tuli sitten lääkärikin.varmuuden vuoksi käytiin vielä lastenklinikalla kun se on meidän päivystävä.

meillä oli semmonen tuttipullo jonka tutissa on se 1-2-3 systeemi ja exä syötti poikaa,en tajunnut sitten sanoa että pitää silmällä sitä tuttia että on oikeessa kohdassa.

Hui kamala! Onneksi apu tuli niin nopeaan! :hug: Ensiapukurssilla sanottiin, että lasta pitää alkaa heti elvyttää jos ei hengitä. Jos sydän pysähtyy, silloin se on liian myöhäistä. Aikuisilla on hiukka eri juttu. Ne voi olla hetken hengittämättä. Silti elvytys pitää alottaa mahdollisimman nopeasti. En tiedä miten itse osaisin toimia kun tuollainen tilanne tulisi... :|

exälle sanottiin puhelimessa elvyttämisestä ja rupes sitten painelemaan..ite olin niin paniikissa että olis tehny mieli hyppää parvekkeelta pakoon sitä tilannetta.
ne ambulanssiukot ja lääkäri pelasti tilanteen,oli muuten se sama joka on subtv:n pelastajissa..se ensihoitaja jolla on pitkä tumma tukka ja se lääkäri joka näyttää Vesa Keskiseltä.
Oltiin teetetty pojasta postikorttikuvia niin laitettiin perään vielä kiitosviesti.
Tulivat niin nopeesti ja osasivat käsitella mua ja exää kun oltiin ihan paniikissa vaikkei pojalla sen suurempaa hätää onneksi ollut

Loppu hyvin kaikki hyvin. Niin mäkin osasin kiittää ambulanssimiestä ja -naista kun päästiin sairaalaan. Mä skarppasin lapsen nähden itseäni ja pidin itseni tyynenä. Sitten kotona iski levottomuus ja yölläkin kävin tarkistamassa tytön pari kertaa että hengittää varmasti (eli en osannut oikein nukkua koko yönä). Koko reissulla lapsikaan ei itkenyt vaan oli rauhallinen. Sen ainoa huoli oli, että saako hän pillimehua. Sitä se kyseli jo ambulanssissa ja sitten lääkäriltä...

 

[Oliivipuu]

aika hassua kun missään ei ohjeisteta pienen vauvan elvytyksestä..siis mulle tuli ainakin yllärinä että kahdella sormella pitää kevyesti painella tms.
jossain neuvolassa tosta olis hyvä ohjeistaa koska paniikissa ei tulis mieleenkään miten vauvaa elvytetäään jos ei tiedä.

Niinpä todellakin pitäisi! Ja se että lapselle pitäisi heti antaa varovasti tekohengitystä (=puhaltaa 5 krt) niin ettei pää ole takakenossa (kuten aikuisilla) vaan normaalissa asennossa. Siis tää ohje koskee ainakin lapsia, en tiedä koskeeko vauvoja. Ei varmaankaan olisi pahitteeksi, jos jokainen vanhempi kävisi ensiapukurssin viimeistään lapsen saatuaan. Itsekin kävin vasta nyt, ja huomasin miten tarpeellinen se kurssi onkaan!

 

[tavallinen äiti]

Kerran kesällä istuin parivuotiaan poikani kanssa laiturilla. Huomasin, että hän on selvästi vaarassa pudota, jos on pudotakseen. Varauduin mielessäni toimimaan. Otin lähtökohdiksi kaksi erilaista tapaa, jolla lapsi todennäköisesti putoaa ja tein suunnitelman kumpaakin varten. Lapsi putosi ja toimin toisen suunnitelmani mukaan, välittömästi.

 

[jybis]

aika hassua kun missään ei ohjeisteta pienen vauvan elvytyksestä..siis mulle tuli ainakin yllärinä että kahdella sormella pitää kevyesti painella tms.
jossain neuvolassa tosta olis hyvä ohjeistaa koska paniikissa ei tulis mieleenkään miten vauvaa elvytetäään jos ei tiedä.

Niinpä todellakin pitäisi! Ja se että lapselle pitäisi heti antaa varovasti tekohengitystä (=puhaltaa 5 krt) niin ettei pää ole takakenossa (kuten aikuisilla) vaan normaalissa asennossa. Siis tää ohje koskee ainakin lapsia, en tiedä koskeeko vauvoja. Ei varmaankaan olisi pahitteeksi, jos jokainen vanhempi kävisi ensiapukurssin viimeistään lapsen saatuaan. Itsekin kävin vasta nyt, ja huomasin miten tarpeellinen se kurssi onkaan!

täytyypä heittää porkkana seuraavan kerran enuvolatädille..ja pyytää että ainakin mulle opettais nuo tärkeimmät tavat

 

[LisaMarie]

Mä olen arjessa täys tohelo, mutta adrenaliinihumalassa toimin kuin kone. Eli luultavasti lapsenkin hätätilanteessa osaisin toimia järkevästi. Tähän mennesä noi tiukat paikat on ollu enempi semmosia pitempiikaisia juttuja, esim. miehen onnettomuus ja ½-vuoden sairsloma.
Kaksi kertaa olen joutunu hyppäämän lapsen perässä veteen, mutta toinen nyt ei ollu mikään hätätilanne, poikavaan hyppäs uima-altaaseen, eikä muistanu, ettei osa uida :headwall: Toinen oli vähän pelottavampi; tyttö putos vajaa 2 vuotiana lieteojaan, kun käveli 10 metriä kun jäljessä.

 

[Hophopdabadaba]

Mä toimin turhankin järkevästi, pysyn rauhallisena ja olen ripeä. ja auta armias jos joku on edessä ihan paniikissa, toimitan sen pois tieltä.. sitten se paniikki tulee vasta kun toinen on turvassa ammattilaisen käsissä

 

[vieras]

Kadehdin teitä, jotka toimitte oikein kuin koneet. Mä ajattelen liikaa ja alan täristä, varsinkin jos oma lapsi kyseessä.

 

[Miä]

En osannut toimia oikein, soitin miehelle joka oli melkein kotona ja soitti ambulanssin. Muuten toimin oikein. Muissa hätätilanteissa olen aina toiminut oikein mutta oman vauvan kohdalla en :/

 

[mie]

Kuopus meinasi tukehtua. Sitä toimi jotenkin ihan robottimaisesti. Lapsi alkoi jo mennä harmahtavaksi kasvoista, kun kysäsin mieheltä, että pitäisköhän saoittaa ambulansssi. Onneksi saatiin "tukos" kurkusta ja ei tarvittu lanssia.