Miten toimitaan tilanteessa jossa vanhemmat on eri mieltä erityislapsen tukitoimista?

[vierailija apua]

Eli tilanne... lapsella puheen tuottamisen erityisvaikeus, lapsi pvkodissa 3 kertaa viikossa 3 h kerralla kuntoutuksellista syistä, puheterapia pvkodissa 1 krt viikossa. Kävin yksin palaverissa päivittämässä tilannetta ja minulle suositeltiin että päiväkodissa toteutettavaa puheterapiaa nostetaan kahteen kertaan ja lapsi olisi jatkossa hoidossa 4 pv viikossa. Olin aikaisemmin tykännyt että lapsella on kaksi vapaa päivää viikolla,koska hän voi pitää niitä, ei ole pakko olla hoidossa joka päivä. Keskityin ehkä enemmän mikä itselleni on parasta, en tajunnut näitä kuntoutus juttuja...
Nyt juttelimme että lapsen tuki puhumisen opetteluun tehostuisi ja olisi hyvä jos olisi päiväkodin sosiaalisissa tilanteissa useammin. Ottavat myös uusia puheen avustuskeinoja käyttöön hoitopäiville.Ehdottivat viittä hoito päivää mutta ehdotin että jos aloitetaan neljällä, näin sovittiin. Innostuin ajatuksesta että lapsi saa vielä tuetumpaa hoitoa ja asiat lähtee vihdoin kunnolla käyntiin. Luotin täysin ammattilaisten arvioon että 4 hoitopäivää on vain hyvästä.

Tulin kotiin ja mies skitsosi ettei todellakaan ole samaa mieltä. Hän ei ottanut yhtään huomioon että lapsen tilanne päivitettiin vain parempaan suuntaan hänen tarpeiden mukaan. Suuttui kun olin yksin sopinut asian vaikka pidin aivan itsestään selvänä että mieskin haluaa lapselle vain parasta ja luottaa asiantuntijoiden arvioon. Siksi uskalsin itsenäisesti sopia asiasta ja pidin sitä ainoastaan positiivisena asiana lapsen kannalta. Mies sanoi että tee vaan niin mutta hän ei kuskaa lasta sinä päivänä hoitoon, se on kuulema minun homma kun olen sen itse sopinut. Koululaisen voi viedä samaan aikaan mutta toista lasta ei vie samalla kyydillä koska se on mun homma. Siksikin ihmettelin miksi mies oli niin vastaan koska nämä vapaa perjantai aamupäivät menee lapsella tvtä katsellessa jos se on miehestä kiinni. Tosi harvoin jaksaa olla lapselle seurana edes hetkeä aamun aikana. Hän ei ilmeisesti ymmärtänyt mitä nämä ammattilaiset ajoivat takaa siitä hyödystä mitä lapselle tulisi lisä päivästä.

Ei löydetty miehen kanssa yhteistä säveltä, enkä ilmeisesti voi yksin päättää asiasta. En vaan haluaisi että lapsi saa puutteellisen tuen sen takia että mies ei ymmärrä asiaa eikä ajattele aidosti lapsen tilanteen kannalta. Mies on parin vuoden aikana kyseenalaistanut puheterapeutin toimivuuden täysin eikä ole tukenut kanssani lapselle saaduissa harjoitteissa tai tukiviittomien opettelussa... kovasti olen pyytänyt apua. En voi ymmärtää miten rakastava isä voisi toimia juuri päin vastoin siitä, mikä tukisi erityislapsensa kehittymistä....voihan tietysti olla että olen itse väärällä tiellä ja ymmärtänyt asian päin honkia...kokemuksia?

 

[vierailija]

Eli tilanne... lapsella puheen tuottamisen erityisvaikeus, lapsi pvkodissa 3 kertaa viikossa 3 h kerralla kuntoutuksellista syistä, puheterapia pvkodissa 1 krt viikossa. Kävin yksin palaverissa päivittämässä tilannetta ja minulle suositeltiin että päiväkodissa toteutettavaa puheterapiaa nostetaan kahteen kertaan ja lapsi olisi jatkossa hoidossa 4 pv viikossa. Olin aikaisemmin tykännyt että lapsella on kaksi vapaa päivää viikolla,koska hän voi pitää niitä, ei ole pakko olla hoidossa joka päivä. Keskityin ehkä enemmän mikä itselleni on parasta, en tajunnut näitä kuntoutus juttuja...
Nyt juttelimme että lapsen tuki puhumisen opetteluun tehostuisi ja olisi hyvä jos olisi päiväkodin sosiaalisissa tilanteissa useammin. Ottavat myös uusia puheen avustuskeinoja käyttöön hoitopäiville.Ehdottivat viittä hoito päivää mutta ehdotin että jos aloitetaan neljällä, näin sovittiin. Innostuin ajatuksesta että lapsi saa vielä tuetumpaa hoitoa ja asiat lähtee vihdoin kunnolla käyntiin. Luotin täysin ammattilaisten arvioon että 4 hoitopäivää on vain hyvästä.

Tulin kotiin ja mies skitsosi ettei todellakaan ole samaa mieltä. Hän ei ottanut yhtään huomioon että lapsen tilanne päivitettiin vain parempaan suuntaan hänen tarpeiden mukaan. Suuttui kun olin yksin sopinut asian vaikka pidin aivan itsestään selvänä että mieskin haluaa lapselle vain parasta ja luottaa asiantuntijoiden arvioon. Siksi uskalsin itsenäisesti sopia asiasta ja pidin sitä ainoastaan positiivisena asiana lapsen kannalta. Mies sanoi että tee vaan niin mutta hän ei kuskaa lasta sinä päivänä hoitoon, se on kuulema minun homma kun olen sen itse sopinut. Koululaisen voi viedä samaan aikaan mutta toista lasta ei vie samalla kyydillä koska se on mun homma. Siksikin ihmettelin miksi mies oli niin vastaan koska nämä vapaa perjantai aamupäivät menee lapsella tvtä katsellessa jos se on miehestä kiinni. Tosi harvoin jaksaa olla lapselle seurana edes hetkeä aamun aikana. Hän ei ilmeisesti ymmärtänyt mitä nämä ammattilaiset ajoivat takaa siitä hyödystä mitä lapselle tulisi lisä päivästä.

Ei löydetty miehen kanssa yhteistä säveltä, enkä ilmeisesti voi yksin päättää asiasta. En vaan haluaisi että lapsi saa puutteellisen tuen sen takia että mies ei ymmärrä asiaa eikä ajattele aidosti lapsen tilanteen kannalta. Mies on parin vuoden aikana kyseenalaistanut puheterapeutin toimivuuden täysin eikä ole tukenut kanssani lapselle saaduissa harjoitteissa tai tukiviittomien opettelussa... kovasti olen pyytänyt apua. En voi ymmärtää miten rakastava isä voisi toimia juuri päin vastoin siitä, mikä tukisi erityislapsensa kehittymistä....voihan tietysti olla että olen itse väärällä tiellä ja ymmärtänyt asian päin honkia...kokemuksia?

Mies on laiska. Kyse on lapsen tulevaisuudesta. Ja paino sanoille LAPSEN TULEVAISUUDESTA. Hän tulee kasvamaan aikuiseksi ja silloin hän kiittää sitoutunut äitiään, kun pystyy puhumaan ja halveksii laiskaa isäänsä. Puheterapeutit eivät paranna ongelmaa kuten mies näyttää kuvittelevat vaan vanhemmat jotka tekevät puheterapiassa annettavia tehtäviä lapsen kanssa kotona päivittäin. Siis ihan joka päivä. Älkää pitäkö vapaa päiviä, lapsi ei hyödy niistä, ne ovat vain vanhempien laiskuutta. Harjoitus sessio ei ole kuin 15-30 min ja sillä on valtavan iso merkitys. Miehesi ei tätä selvästikään ymmärrä, joten pidä sinä lapsen puolia ja ajattele hänen tulevaisuuttaan. Ja yritä saada isä ymmärtämään se myös. Voimia ja sitoutumista sinulle, äiti. Voin luvata, että aikuiseksi kasvettuaan lapsi on onnellinen kun ymmärsit hänen tarpeensa.

 

[vierailija]

Niin ja ihan voit puhua miehen kannasta päiväkodin henkilökunnan kanssa myös. Kasvatuskumppanuus tarkoittaa myös sitä, että päiväkodin hoitajat kasvattavat TEIDÄN lastenneuvola TEIDÄN kanssa. Ehkä he voisivat soittaa ja keskustella isän kanssa, jospa hän sitten kuuntelisi.

 

[viisikymppinen isoäiti]

Toimitaan lapsen edun mukaan, ei miehen tahdon mukaan. Lapsen etu menee aina aikuisen tahdon yli

 

[vierailija]

Sääli lasta. Sano vielä, ettette tee mitään päivittäisiä puheharjoituksia kotona? Ei se pelkkä päiväkodissa käynti vielä sitä puhetta paljoa auta, eikä puheterapeutillakaan käynti, se vaatii myös aktiivista otetta vanhempien puolelta. Suurin työ tehdään kotona. Mitä hyötyä lapselle on tukiviittomista, jos kukaan muu ei niitä käytä? Turha niitä viittomia on pelätä, ne kyllä tippuu pois siinä vaiheessa, kun lapsi huomaa tulevansa ymmärretyksi ilmankin.

Meillä lapsi sai paikan erityisryhmään ja silloin minulle sanottiin suoraan, että siiihen pitää sitoutua ja lasta käytetään siellä sitten joka päivä ja vähintään 4 tuntia päivässä. Tai muussa tapauksessa on parempi luovuttaa paikka jollekulle toiselle, tulijoita, kun olisi ollut enemmän kuin paikkoja. Niinpä kuskatttiin lasta päivittäin kaukana täysin väärässä suunnassa olevaan paikkaan, nykyään tuollainen ryhmä olisi sitten lähipäiväkodissa, mutta meidän lapsi on jo koululainen. Tuon lisäksi sitten kuskailin lasta kerran tai kaksi viikossa puheterapiaan, puheterapeutti kävi vain muutaman kerran päiväkodissa ja silloin opastamassa henkilökuntaa, miten tukea juuri meidän lapsen puhetta.

Onnea vaan valitsemallenne tielle, eihän se mitään haittaa, että edistyminen on hitaampaa. Mtta hei, onhan se teille mukavampaa, kun ei mitään tarvitse tehdä!

 

[vierailija]

Kyllä lapsi hyötyy terapiasta ilman kotiharjoituksiakin. Oleellista on se, että lapsen arki itsessään on kuntouttavaa. Erillisä harjoituksia ei tarvita, jos se hoituu arjessa. Meillä lapsella on vuosien terapiatausta. Jo vauvasta lähtien arjen toimet kuten vaipan vaihto ja lapsen kantaminen olivat kuntouttavia.

Pystyisikö mies jatkossa osallistumaan lapsen palaverehin? Se olisi tärkeää. Epäilen, että hän saattaa nyt olla jopa mustasukkainen/ kateellinen eikä ymmärrä ollenkaan, mistä on kyse. Kuvittlee vaan, että sinä haluat päästä helpolla.

 

[vierailija]

Minkä ikäinen lapsi? Onko teillä ajateltu pidennettyä oppivelvollisuutta? Meillä lapsella oli pidennetty oppivelvollisuus ja hän aloitti esikoulun jo 5- vuotiaana päiväkodin normaalissa 5-vuotiaiden ryhmässä. Erityislastentarhanopettaja opetti häntä keran viikossa. Lisäksi ohjelmaan kuului puheterapia ja fysioterapia.

Jos teille tuliis tämä, niin lapsen päiväkotiviikko olisi jatkossa 5- päiväinen ja voisit saada kyydityksen päiväkotiin. Kannattaa huomioida kouluasiat ajoissa, sillä erityislapset tarvitsevat enemmän aikaa ja opetusta. Meillä lapsella oli kaksi eskarivuotta päiväkodissa ja yksi eskarivuosi koulussa. Ekaluokalle hän ehti vasta 8-vuotiaana, vaikka koulutie alkoi 5- vuotiaana.

Vähän ohi aiheen, mutta tämä voisi ratkaista miehen kanssa olevia ongelmia sekä olla hyväksi lapselle.

 

[vierailija apua]

Kyllä lapsi hyötyy terapiasta ilman kotiharjoituksiakin. Oleellista on se, että lapsen arki itsessään on kuntouttavaa. Erillisä harjoituksia ei tarvita, jos se hoituu arjessa. Meillä lapsella on vuosien terapiatausta. Jo vauvasta lähtien arjen toimet kuten vaipan vaihto ja lapsen kantaminen olivat kuntouttavia.

Pystyisikö mies jatkossa osallistumaan lapsen palaverehin? Se olisi tärkeää. Epäilen, että hän saattaa nyt olla jopa mustasukkainen/ kateellinen eikä ymmärrä ollenkaan, mistä on kyse. Kuvittlee vaan, että sinä haluat päästä helpolla.

Sovittiin miehen kanssa että on jatkossa jokaisella käynnillä mukana, koska minä en halua vihoja niskaan kotona kun yritän toimia oikein. Mies suuttui siitä kun olin sopinut asiasta yksin, ilman meidän välistä juttelua. En vaan nähnyt kieltäytymistäkään vaihtoehtona, ja todellakin luulin että mies ajattelee automaattisesti lapsen parasta .

 

[vierailija]

Kyllä lapsi hyötyy terapiasta ilman kotiharjoituksiakin.

Kyllä se on aika vähäistä, kun kyseessä on puheentuottamisen erityisvaikeus. Yleensä se tarkoittaa, että sitä puhumista pitää harjoitella ja harjoitella ja harjoiteltella. Jos vielä tukiviittomia ollaan opettelemassa, niin se tarkoittaa, ettei lapsi osaa vielä ilmaista itseään kunnolla suullisesti. Meilläkin on monien vuosien kokemus puheterapiasta (alkoi kolmivuotiaana ja jatkui n. 10 vuotiaaksi) ja keskeisin asia oli päivittäiset harjoitukset, puheterapeutti aina katsoi, miten edetä. Ne itse harjoitukset voi kyllä nivoa ihan päivittäisiin puuhiin, väliin tuo teki harjoituksia hokemalla tietyn kirjaimen opetteluun tarkoitettuja tavuja bussipysäkillä hyppien ympäriinsä bussia odotellessa. Tukiviittomat on ollut käytössä ja niiden opettelu vaatii vanhemmiltakin aika suurta paneutumista, ei niitä hetkessä opi, se on kuin vieraan kielen opettelua.

Jokapäiväisessä elämässä ei meidän lapsen ongelmia enää juuri huomaa, mutta tietyt äänneyhdistelmät ovat aika vaikeita, mutta onneksi ne ovat aika harvinaisia.

 

[vierailija]

Kyllä se on aika vähäistä, kun kyseessä on puheentuottamisen erityisvaikeus. Yleensä se tarkoittaa, että sitä puhumista pitää harjoitella ja harjoitella ja harjoiteltella. Jos vielä tukiviittomia ollaan opettelemassa, niin se tarkoittaa, ettei lapsi osaa vielä ilmaista itseään kunnolla suullisesti. Meilläkin on monien vuosien kokemus puheterapiasta (alkoi kolmivuotiaana ja jatkui n. 10 vuotiaaksi) ja keskeisin asia oli päivittäiset harjoitukset, puheterapeutti aina katsoi, miten edetä. Ne itse harjoitukset voi kyllä nivoa ihan päivittäisiin puuhiin, väliin tuo teki harjoituksia hokemalla tietyn kirjaimen opetteluun tarkoitettuja tavuja bussipysäkillä hyppien ympäriinsä bussia odotellessa. Tukiviittomat on ollut käytössä ja niiden opettelu vaatii vanhemmiltakin aika suurta paneutumista, ei niitä hetkessä opi, se on kuin vieraan kielen opettelua.

Jokapäiväisessä elämässä ei meidän lapsen ongelmia enää juuri huomaa, mutta tietyt äänneyhdistelmät ovat aika vaikeita, mutta onneksi ne ovat aika harvinaisia.

Jos puheen tuottamisen ongelma on äänneyhdistelmissä, niin silloin rimpsujen toistelusta on yleensä hyötyä. Meillä lapsella ei olllut tämän kaltaisia puheharjoituksia. Ainkaan kotiharjoituksiksi niitä ei ikinä saatu 10 vuotta kestäneen puheterapian aikana. Tukiviittomat, kommunikaattori ja kuvat olivat käytössä ennen kouluikää.